MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Monika Peetz: Tiistaisiskot

Olen kirjojen suhteen kirjaston pikalainojen uhri. En useinkaan jaksa mennä kirjastossa uutuushyllyjä kauemmaksi, ja kun bestsellereillä on viikon lukuaika, niin nämä pikana löydetyt kirjat ohittavat muut kirjat, jotka olen kuitenkin jossain vaiheessa haalinut kirjastosta, kaupasta tai muuten vain mukaani.

Tällä kertaa mukaani lähti kolme viihdekirjaa, joista Monika Peetzin Tiistaisiskot (2011, Minerva, suomantanut Maikki Soro, alkuperäinen teos Die Dienstagsfrauen) tuli ensimmäiseksi lukukirjaksi.

Viihdekirjallisuuden (= naisviihteen, dekkareiden yms.) suhteen olen viime aikoina tulllut valikoivaksi: en jaksa ihan jokaista viihdekirjaa aloittaa ja viihdekirjat saavat keskeyttämistuomion muuta kirjallisuutta herkemmin. Koska viihdekirjallisuuden osalta haluan viihdettä, en jatka sellaista kirjaa kovinkaan pitkään, jonka lukeminen ei mainittavasti viihdytä. Siispä noista kolmesta lainaamastani kirjasta yksi lähti jo takaisin: Regina Raskin Jouluihminen (2011, Otava), joka valitettavasti ei edennyt useamman ensimmäisen kappaleen aikana juuri mihinkään.  


Peetzin kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa. Tämänkin kirjan osalta olin jo hieman epäileväinen, koska ajatuksena saksalainen ja viihdekirja yhdistyi mielessäni jonkunlaiseen 80-luvun poliisisarjan muotoon. Monika Peetzillä onkin ollut näppinsä pelissä poliisileffan ja -sarjan suhteen, kertoo wikipedia. Tiistaisiskot sen sijaan osoittautui aivan toisenlaiseksi. Siskot ovat viisi noin 40-vuotiasta naista, jotka 15 vuotta sitten tapasivat opiskellessaan ranskaa ja siitä lähtien he ovat tavanneet toisiaan samaisessa Lucin ravintolassa. 

Tiistait jäävät kuitenkin väliin, kun Judithin aviomies Arne kuolee, ja tämän vaatekaapista löytyy päiväkirja miehen pyhiivaellusmatkasta Ranskan Lourdesiin - Judith haluaa selvittää, mitä matkalla tapahtui, miksi matka keskeytyi. Judith saa mukaansa neljä siskoaan, jotka kaikki ovat luonteiltaan erilaisia ja myöskin elämältään niin kovin erilaisia.

Kiki on maljakkosuunnittelija, joka ei osaa pitää työ- ja yksityiselämäänsä erillään toisistaan, ja elämä seuraa häntä vaellusmatkalle mukaan; Eva on monilapsisen perheen äiti ja huolehtija, jonka elämä myöskin seuraa vaellusmatkalle mukana - ainakin niin kauan aikaa, kun hän vastaa puhelimeensa. Estelle on tyylikäs rouva, joka raahaa matkalaukussaan osaa huikeasta vaatekaapistaan mukana, kunnes päättää erottautua elämästään kotona; Caroline on onnellinen elämäänsä: hän on huippujuristi, aikuisten lasten äiti ja naimisissa onnellisesti. Onhan? 

 
Matkalla Judithille selviää, että Arnen päiväkirja on väärennetty: Arne teki matkalla aivan jotain muuta kuin mitä päiväkirja antoi ymmärtää. Jokaisella siskoistakin tuntuu olevan salaisuuksia, jotka paljastuvat matkanteon edetessä. Matka muuttaa jokaista naista ja he tuntuvat saavan elämäänsä jotain sellaista, josta eivät osanneet uneksiakaan ennen matkaa.

Pidin tästä viihdekirjasta, koska se eteni vauhdilla, eikä siinä jääty junnaamaan yhteen ja samaan asiaan. Tässä asiasssa auttoi tarinan asetelema, jossa naiset lähtevät matkaan. Kirjassa kuvattiin naisten matkantekoa: maisemia ja ongelmia, joita matka maalais- ja vuoristomaisemissa aiheuttaa. Samalla jokaisen naisen elämästä alkaa kuoriutua esiin asioita, joista toiset naiset (tai lukija) eivät ole olleet tietoisia. Asiat tulevat esiin kuin hyvässä poliisisarjassa, kun kuulija (tiistaisisko tai lukija) kuulee vahingossa asioita ja yhdistää ne mielessään. Peetzin tausta poliisisarjasta auttaa pitämään lukijan mielenkiinnon yllä näillä yllättävillä juonenkäänteillä. 

Teoksessa on myös positiivinen tunnelma. Sillä vaikka jokaisen naisen elämä näyttäytyy aluksi tai välillä masentavana, asiat selkiytyvät matkanteon lomassa. Tai ainakin matka on lähtolaukauksena elämän suunnan muuttamiseen. Naiset ovat erilaisia, ja näin jokaiselle lukijalle löytyy joku henkilöhahmo, johon samastua. Viihdekirjallisuuteen aika nokkela lähtökuoppa. Viihteeseen ominaisesti naisten ongelmat elämässä liittyvät miehiin ja rakkauselämään: sinkku ei löydä Sitä Oikeaa, naimisissa oleva on kyllästynyt mieheensä, ja etsii Sitä Jotain toisen naisen kotoa.

Muutenkin elämä oli naurettavaa. Miten yli kolmekymppinen saattoi enää elätellä romanttisia kuvitelmia rakkaudesta? Jokainen naistenlehtikin todisti, että kiinteisiin suhteisiin liittyi hirvittäviä sivuvaikutuksia, kuten sohvan alle jätettyjä sukkia, aukinaisia hammastahnatuubeja ja yksitoikkoista seksiä. Miten miestä voi pitää viehättävänä, jos joutui katselemaan, kun tämä käytti antaumuksella hammaslankaa tai leikkasi varpaankynsiään? Ei mikään ihme, että kaikki romanttiset komediat loppuivat kohtaukseen, jossa rakastuneet heittäytyivät toistensa syliin ja kuiskailivat sen tapaisia lauseita kuin: - Kunnes kuolema meidät erottaa.

Siis, aika perinteistä viihdettä, mutta hyväksi kirjaksi tämän teki nopea eteneminen ja etenkin yllättävät juonenkäänteet, jotka koukuttivat juuri siinä vaiheessa, kun kirjan melkein sulki lopullisesti kiinni.

Kirjan on lukenut myös Susa, joka ei ihan niin paljon tykännyt.

9 kommenttia:

  1. Tiistaisiskoissa oli jotenkin sellainen mukavan kiehtova se lähtökohta, mutta en tiedä, oliko se jotenkin liian viihteellinen sitten minun makuun kuitenkin. Itse tarina on kyllä nopealukuinen ja "vetää".

    VastaaPoista
  2. Hauska tuo ennakkoluulosi saksalaista viihdekirjaa kohtaan :)

    VastaaPoista
  3. Lukutoukka: onhan mullakin toki ennakkoluuloni, mutta onneksi ne aika usein on voitettavissa.

    Susa: mua ei haittaa, jos kirja on viihteellinen - kunhan se on vain hyvin kirjoitettu ja tämä oli =)

    VastaaPoista
  4. Juu ei minuakaan haittaa, mullakin on omat viihdekirjallisuus-kategoriaan kuuluvat suosikkini ja usein juuri peräänkuulutankin, että viihdekirjallisuus mielletään liian usein ihan roskakirjallisuudeksi, mitä se ei tosiaankaan usein ole. Kyllä Peezt osaa kirjoittaa ja sinänsä hyvä tarina, mutta mulle ei vain tällä kertaa ns. natsannut tämä ;)

    VastaaPoista
  5. Susa, ehkä tämä iski muhun, kun tässä oli ahdistuneen keski-ikäisen naisen angstailua. Osui kuin pilkka nilkkaan =O

    VastaaPoista
  6. Mari, minun kotimaani on ollut Saksan kirjallisuus, mutta minä todella yritin tätä, vaan ei ottanut tulta. Tämä ei ollut Hesseä, eikä Bölliä, Grassia, ei edes Hagenaa...Tämä on valitettavasti sitä tyyliä, jossa minä en pärjää. Nimi tosin on onnistunut.

    VastaaPoista
  7. Leena, hih ei todellakaan ollut Hesseä =) - se pitikin mainita, että kuvani saksalaisesta kirjallisuudesta on ollut kovin erilainen kuin mitä tämä kirja on ja siihen kuvaan ei ole sopinut naisviihde =) No, välillä ihan mukava unohtaa saksalaisuus ja viihdyttää itseän. Musta tämä oli toimiva viihdekirja: eteni nopeasti ja sisälsi juuri sen, mitä pitikin: nelikymppisiä naisia, joiden elämä on ulospäin kunnossa, mutta sisältä löytyy salaisuuksia ja epäonnistumisia, mikä saa omankin (melkein 4-kymppisen) elämän tuntumaan elämisen arvoiselta kauneusvirheineen kaikkineen... Juurikin sillä tavalla, että ei halua niitä salaisuuksia ja elämän kipukohtia pölläytellä pohjamutia myöten.

    VastaaPoista
  8. Miten onnistunkin lukemaan kirjat vasta kesällä kun muut ovat lukeneet jo marraskuussa. :) Mutta olipa hauska huomata, että muutkin käyttävät pikahyllyä ja tuo saksalaisuus herätti minussakin pienen kulmienkohotuksen.

    VastaaPoista