On taas se aika vuodesta, kun kotimaisen kirjallisuuden valiot palkitaan. Innostuin muistelemaan blogini aikana (ne kaksi vuotta) palkinnon saajaksi ehdotettuja ja valittuja kotimaisia kirjoja. Onnistuinko lukemaan ehdokkaat ja pitämään niistä, joista Finlandian nimissä pitäisi pitää? Jotkut kirjat olen lukenut jo ennen ehdokkaiden nimeämistä, joistakin on tullut ennakkosuosikkini, mutta se, joka on lopulta valittu palkinnon saajaksi, on tullut sellaiseksi vaston tahtoani. Tänä vuonna luotan kuitenkin Tarja Haloseen ja siihen, että hän valitsee juuri sen oikean kirjan. Oli se sitten myös minun valitsemani tai ei.
Finlandia-lautakunta asetti ehdolle seuraavat teokset:
-
Luin kirjan ennensitäkohua. Pidin ja annoin 4 tähteä viidestä. En tiedä, mitä sanoisin kirjasta, jos olisin lukenut sen kohun jälkeen. Nyt tiedän vain, että julkisuus, oli se hyvää tai huonoa, on hyväksi. Tekstini Maihinnoususta on tämän vuoden luetuin blogitekstini.
- Pirjo Hassinen: Popula (Otava)Luin tällä viikolla kirjan, ja mietin, että pidänkö kirjasta vai en. Toisaalta minua rasitti kirjan mustavalkoinen kuva maahanmuuttokeskustelusta, mikä ei tuo mitään uutta maailmaamme, toisaalta kirjan lukemisen jälkeen mietin, että onko maamme vieläkin tällainen, oikeasti?
- Heidi Köngäs: Dora, Dora (Otava)Täällä kirjoitin, miksi Dora, Dora jäi minulta kesken. Olen niin varma, että Köngäs saa Finlandian, koska yleensä se kirja saa, josta itse en pidä. Kenellä on huono maku, en tiedä, mutta luotan Tarja Haloseen, että hänellä on, kävi miten kävi.
- Ulla-Lena Lundberg: Is (Schildts & Söderströms)/Ulla-Lena Lundberg: Jää (Teos & Schildts & Söderströms)
- Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala)
- Juha Seppälä: Mr. Smith (WSOY)Mr. Smith on lainassa kirjastosta ja luulen, että ainakin sen saan vielä luetuksi ennen valintaa. Lundbergin Jäätä on kehuttu niin paljon, että aion senkin lukea. Ollikaisen Nälkävuosi oli myös kirja, jota en jaksanut loppuun asti lukea, joten voisi olla vakavasti ehdolla palkinnon saajaksi.
FINLANDA-PALKINNON EHDOKKAAT 2011
Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)
En ole lukenut. Ehkä pitäisi?Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava)
En aivan hirveästi syttynyt kirjasta, mutta oli kuitenkin erilainen lukukokemus.Laura Gustafsson: Huorasatu (Into)
Tykästyin paljon, ja pidän kirjan jälkikaiusta vieläkin. Kirja oli minulle tärkeä, opin olemaan vähän inhottavampi akka, toivottavasti oikeissa paikoissa. No, ei kaikki ehkä ole ollut täysin tämän kirjan ansiota, mutta lähtölaukaus.Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava)
En ole lukenut.Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY)
En ole lukenut, mutta monesti aikonut ;D.Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos)
Pidin ja annoin neljä tähteä viidestä. Luettuani kirjan tiesin jo, ettei Linturi saanut Finlandia-palkintoa.
FINLANDIA-PALKINTOEHDOKKAAT 2010
Joel Haahtela: Katoamispiste (Otava)
Ajatella, että oli aika ennen kuin rakastuin Haahtelan kirjoihin. Tämä oli sitä aikaa, joten Haahtelan kirjaa en lukenut Finlandian aikoihin.Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava)
Aivan ehdottomasti kaikista kahden vuoden kirjoista paras ja tärkein kirja, jonka olisi pitänyt voittaa. Mä en ole vieläkään päässyt sen asian yli, että tämä ei voittanut. Kun tietää, mitä pahoja asioita Suomessa on lasten suhteen tapahtunut, niin tästä kirjasta olisi pitänyt nostaa haloo ennen kaikkia pahoja tapahtumia, esimerkiksi siten, että sille oltaisiin annettu Finlandia 2010.Riikka Pulkkinen: Totta (Otava)
Totta oli blogini ensimmäisiä kirjoja. Totta ei ihastuttanut niin paljon kuin Raja, mutta en tavallaan ihmettele, että Pulkkinen oli hypetyksensä turvin ehdokkaana. Ja onhan Pulkkinen myös taitava kirjoittaja.Mikko Rimminen: Nenäpäivä (Teos)
Rimmisen Nenäpäivä oli se kirja, joka mulla jäi syksyllä 2010 kesken, mutta luin sitten Finlandia-tulosten jälkeen sen loppuun. Mutta en pitänyt kyllä yhtään, varsinkin kun Karkkipäivä oli musta niin paljon tärkeämpi ja parempi kuin nenä.
Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan (Teos)
Salmelan teos nostatti keskusteluun sen, voiko Finlandia-palkinnon jakaa sellaiselle kirjailijalle, joka ei ole Suomen kansalainen, mutta on kirjoittanut kirjan suomen kielellä Suomessa. Kiinnostuin tietysti kirjasta, miten mahtavaa, että joku opiskelee kielemme ja kirjoittaa sillä kirjan! Kirjakin oli kivan erilainen.Erik Wahlström: Flugtämjaren/Kärpäsenkesyttäjä (Schildts)
Tämän yritin lukea, mutta en sitten innostunut tarpeeksi. Pöh.****En siis aina ole aivan samaa mieltä tuloksista, mutta tavallaan minua kiinnostaa hirveän paljon, minkälainen kirja saa Finlandia-palkinnon. Ja myös se, minkälainen ei saa. Edellä mainituista kirjoista pääset klikkaamalla kirjan nimeä lukemaan, mitä olen pitänyt kirjasta****Tässä lopuksi vielä lista kaikista Finlandia-palkinnon saaneista, ja tummennettuna ne, jotka olen lukenut:2011 - Rosa Liksom: Hytti nro 6
2010 - Mikko Rimminen: Nenäpäivä
2009 - Antti Hyry: Uuni
2008 - Sofi Oksanen: Puhdistus
2007 - Hannu Väisänen: Toiset kengät
2006 - Kjell Westö: Där vi en gång gått/ Missä kuljimme kerran
2005 - Bo Carpelan: Kesän varjot
2004 - Helena Sinervo: Runoilijan talossa
2003 - Pirkko Saisio: Punainen erokirja
2002 - Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2001 - Hannu Raittila: Canal Grande
2000 - Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
1999 - Kristina Carlson: Maan ääreen
1998 - Pentti Holappa: Ystävän muotokuva
1997 - Antti Tuuri: Lakeuden kutsu
1996 - Irja Rane: Naurava neitsyt
1995 - Hannu Mäkelä: Mestari
1994 - Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
1993 - Bo Carpelan: Urwind/Alkutuuli
1992 - Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia
1991 - Arto Melleri: Elävien kirjoissa
1990 - Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
1989 - Markku Envall: Samurai nukkuu
1988 - Gösta Ågren: Jär
1987 - Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta
1986 - Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku sheba
1985 - Jörn Donner: Far och son (Isä ja poika)
1984 - Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
Voi olla, että minullakin olisi jäänyt Nälkävuosi kesken, jos se olisi ollut pidempi. En vain jotenkin syttynyt Ollikaisen kirjoitustyylistä, ja tarinakin jäi kovin etäiseksi.
VastaaPoistaOlen lukenut kaikista F-voittajista yhteensä viisi, ja kaikista enemmän tai vähemmän pitänyt. Paljon niissä voittajissa tietysti on niitäkin, jotka eivät lähtökohtaisesti kiinnosta, ja jäävät siksi lukematta. Ehkä se ehdokkaiden ilmoittaminen on loppujen lopuksi aina Finlandia-kisan kutkuttavin hetki - ei niinkään se, kuka voittaa.
On kyllä hienoa, että pääsee itsekin miettimään, mitkä kirjat valitaan kuuden ehdokkaan joukkoon. Aika monesti mulle käy niin, että en ole yhtään huomannutkaan joitain kirjoja, jotka valitaan.
PoistaMutta päähuomion Finlandiassa saa voittaja, ja varmasti on aikamoinen valtti saada palkinto, kun sitten moni ostaa kirjan joulupakettiin.
Ollikaista pitää vielä kokeilla.
Hassinen oli mulle yllätys ehdokaista ja luin siitä hyvän arviosi. Joskus olen lukenut häneltä muistaakseni Voimanaiset, mikä ei tehnyt vaikutusta eikä sen jälkeen ole tullut hänen kirjoihinsa tartuttua. Tosi moni noista palkituista on lukematta, toisaalta pidin kyllä mm. Saisiosta.
VastaaPoistaHassisella on hienoja kirjoja välillä, sitten on ollut muutamia vähemmän hienoja, Voimanaiset oli sellainen aika keskinkertainen. Itse pidin viime vuoden Rouvasta, ja tavallaan tästä Populastakin. Ehkä kahden vuoden päästä aiheesta uskalletaan kirjoittaa jo eri tavalla kuin niistä ääripäistä.
PoistaSaisio on hieno kirjailija, ja ansainnut Finlandian. Kuten moni muukin, esim. Sinisalon teos on mahtava.
Tämä oli mielenkiintoinen. Mulla on tavoitteena lukea kaikki ehdokkaat nyt (kolmas tällä hetkellä kesken) niin pääsee pohtimaan, minkä itse valitsisi.
VastaaPoista2010 tuntuu muuten varsin hyvältä vuodelta, kuudesta ehdokkasta olen lukenut viisi eikä niistä mikään ole huono. Salmela vielä lukematta.
Tykkäsin itse myös vuoden 2012 kirjoista. Ajatella, että se Haahtela on vieläkin lukematta!
PoistaMä myös kävin nyt hakemassa Dora, Doran uudelleen, jos lukisin taas nuo kaikki. Mutta en tiedä, ehtiikö tässä... Olisi kiva miettiä Halosen vaikuttimia valintaan.
Mari, tämä kaikki on minulle pelkkää ongelmaa...Olen aina eri mieltä kuin Finlandia -raati ja viime vuonna sain kolauksen, josta en toivu ikinä, kun Katja Ketun Kätilö ei ollut EDES ehsdokkaissa. Mukaan olisi kuulunut myös Marja-Leena Virtasen Kirjeitä kiven alle.
VastaaPoistaBo Carpelanilta olen lukenut todella paljon ja hänet olen saanut myös tavata ja kaikki hänen kirjansa on omistettu 'Rakkaalle Leena -serkulle.' Siis en ole oikeasti serkku, mutta meillä oli yhteys. Nyt kun Kesän varjot on lukematta, en osaa siitä sanoa...,mutta luotan häneen. Alkutuulesta pidän kovasti. By the way: Olen lukenut Carpelanin Axelin 10 kertaa;-)
Hotakaisen Juoksuhaudantie oli ihan ok ja Helvi Hämälinen aina, vaikka juuri Sukupolveni unta en olekaan lukenut: se menee nyt kirjastolistalleni.
Tämä liian pitkä vuodatus yrittää kertoa, että koko Finlandia on minulle hankala juttu, enkä jaksa yhtyä po. asian hehkutukseen.
Minulle Haahtela on kuin se satu keisarin uusista vaatteista...Lumipäiväkirjaa lukuunottamatta. Mutta luen häneltä vielä, siis yritän lukea Perhoskeräjän.
Eeva Joenpellolta olen lukenut kaiken ja hänestä pidän ja pidin: Meillä oli jopa kirjeenvaihtoa aikanaan...
Siis tämä vuodatus kertoo vain, että en ole sinut asian kanssa...,kun voi voittaa kirja, jossa mies muuraa uunia ja fundeeraa, mies fundeeraa ja muuraa uunia ja sitten taas fundeeraa...huoh.
Ihanaa, kun voi olla oma kirjamaku. Silloin ei tarvitse kumarrella Finlandia-ehdokkaita, eikä palkittuja =)
PoistaToisaalta haluan kyllä itse tutustua, mikä on maassamme yltänyt parhaan kirjallisuuden piiriin. Olkoon kriteerit ehdokkaiden valintaan sitten mitkä ovatkin. Ehkä kiinnostavinta on katsella niitä kaikkia ehdokkaita, eikä vain voittajaa. Voittaja ei kuitenkaan ole suurimman osan makuun, kun ne viisi jäävät valitsematta.
No kun on se kirjaintuitio, joka on useimmiten pitänyt paikkansa...
PoistaDora, Dora minua vähän kalvaa, kun se olisi kai pitänyt lukea, sillä Köngäs on lahjakas kirjoittaja. Vieras mies oli suorastaan huikea.
Kunpa ehtisikin lukea kaikki kirjat, joista kiinnostuu, joita suositellaan, jotka saavat mediahuomiota etc.,mutta elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.
Finlandia palkinto on ollut viime vuosina lopulta vain yhden ihmisen päätösvallan seurausta.
VastaaPoistaMuistan aikoja jolloin Finlandia palkintoon liittyi vielä enemmän mediahuomiota ja palkinnon arvo reaalirahassa lienee ollut suurempi, esimerkiksi mediahuomio oli melkoinen kun muistaakseni Jörn Donner voitti, ja taisi Helvi Hämäläinenkin voittaa ja sai paljon huomiota. Erno Paasilinnan voitto oli ehkä pienempi mediatapahtuma, mutta Erno sai muuten paljon tv-aikaa sen jälkeen, ja kuului minusta omalla tavallaan älymystöön, kuten Donnerkin. Minusta runojen poisotto ei välttämättä ollut hyvä juttu.
En tiedä, onko kirjallisuus nykyisin vähän muutenkin vähemmin in, mitä tulee mediaaan ja sen huomioon... Toisaalta Sofi Oksanen on aika näyttävästi ollut esillä, muista en osaa sanoa, kun en ole itsekään seurannut kirjallisuus-skeneä kuin nämä kaksi vuotta, jotka olen blogannut.
PoistaMusta kiinnostavinta onkin ne ehdokkaat kuin se itse voittaja, joka ei useinkaan ole musta se, jolle itse ojentaisin palkinnon. Luulen kuitenkin, että HS kirjoittaa sitten vain siitä yhdestä. Ja missäs muualla kirjailiha saa näkyvyyttä...