Salla Simukka: Punainen kuin veri

 

Salla Simukka: Punainen kuin veri

2013, Tammi

264 sivua 

Salla Simukka kirjoittaa blogissaan Punainen kuin veri -teoksensa ja Lumikki-trilogiansa synnystä:

Punainen kuin veri on romaani, joka sai alkunsa saksalaisessa kirjakaupassa. - -  Mustanpuhuvien kirjankansien rivistöä katsellessani aloin kuitenkin miettiä, kuinka vähän Suomessa on trillereitä nuorille aikuisille. Samassa sain vision. Näin silmieni edessä jännitysromaanin, jolla oli mielikuvitusta kiihottava nimi. Rot wie Blut. Se tuli tosiaan mieleeni ensin saksaksi, ja heti perään tietenkin suomeksi. Punainen kuin veri.

En tunne itse saksalaista krimi-genreä lauantain saksalais-tv-sarjoja lukuun ottamatta kovinkaan hyvin, mutta idea on varmasti uusi kotimaisessa kirjallisuudessa: en ole törmännyt nuorille suunattuun trillerikirjallisuuteen, ellei Remeksen nuortenkirjoja lasketa mukaan. 

Salla Simukka oli minulle aivan tuntematon kirjailija, mutta Simukalla on jo ennen tätä teosta suuri määrä nuortenkirjallisuutta takanaan, kuten täältä voi huomata.

Simukan Punainen kuin veri -teos onkin selvästi kirjailijan, jolla on kokemusta kirjoittamisesta nuorille, kirjoittama teos. Tätä kirjaa oli ilo lukea, sillä se oli sujuva sekä kieleltään että juoneltaan. Hieman tietysti tällaista keski-ikäistyvää lukijaa haittasi se, etten ollut lukijana kovinkaan sujuvasti kohderyhmäläinen. Mutta olen kuitenkin melko varma, että sellainen teksti, joka tuntuu aikuisesta sujuvalta, on sitä myös nuoresta lukijasta.   

   

 

Punainen kuin veri -teos alkaa 28. helmikuuta ja loppuu 4. maaliskuuta. Teoksen päähenkilö on Lumikki, joka ei kuitenkaan ole ulkonäöltään sellainen kuin sadun kaimansa. Lumikki pitää yksinolemisesta, ja hän on lähtenyt peruskoulun kiusaajia karkuun Riihimäeltä Tampereelle, jossa saa käydä koulua rauhassa. Lumikki ei välttämättä haluaisi tutustua uusiin koulukavereihinsa, mutta hän kuitenkin huomaa olevansa keskellä ryhmää, jonka keskellä joutuu seikkailuun, johon on sekaantunut huumekauppiaita ja Elisan, Lumikin luokkakaverin poliisi-isä. Kaikki alkaa siitä, kun huumediilereiden (kirjaimellisesti) likaiset rahat on heitetty Elisan isän pihalle, mutta rahat päätyivätkin Elisan ja tämän kaverien käsiin. 

Lumikin rauhallinen uusi elämä rikkoontuu, kun hän joutuu virolais-venäläisten kriminaalien kynsiin. Tai meinaa joutua; Lumikilla on äärimmilleen hiottu kunto ja lihasvoima, ja niinpä hän useimmiten pinkaiseekin karkuun kuin jää rikollisten käsiin. 

Pidin Lumikin hahmosta, muistelen itse miettineeni hyvin samankaltaisia ajatuksia, kun olin yläaste- tai lukioiässä. Ovatko kirjalliset nuoret tytöt sitten hieman erilaisia ja tarvitsevat kirjaa, jossa ns. tavistyttöjä ilkutaan ainakin hieman.

"Siis apua, mä kuolen!"

Niin tytöt hihkuivat ja kiljuivat monta kertaa päivässä milloin ihastuksissaan, milloin teeskennellyn avuttomina. He levittelivät silmiään ja jauhoivat purkkaa. Lumikilla oli kestänyt hetki, ennen kuin hän oli ymmärtänyt, että tyttöjen typeryysesitys oli tarkoitettu pojille. Että he olivat viestittäneet näille käytöksellään olevansa pieniä, söpöjä ja vaarattomia. Ja oikealla tavalla seksikkäitä, tiettyjen poikien mielestä. 

He kutistivat ja tyhmensivät itsensä, jotta luokan hyvännäköisimmät pojat voisivat tuntea olevansa fiksumpia, vahvempia ja osaavampia. 

- - 

Hän (Lumikki) näki nykyään, että jotkut aikuiset, pätevät naisetkin tyhmensivät itseään miesseurassa. 

Kirjassa on toimintaa ja seikkailua koulumaailman tarkkailun ohella. Jännitys tiivistyy, kun Lumikki menee kuokkimaan juhlia, joissa huumemyyjät kohtaavat. Jännityksen ja seikkailun ohella kirjassa on myös edellisen lainauksen kaltaista feminististä puhetta Liza Marklundin tyyliin. Pidin näistä osioista, jotka saavat nuoren, tai vanhemmankin, lukijan kestämään normaaliälyään tyhmemmiksi muuttuvien kanssasisartensa käyttäytymistä. 

Kirjassa on myös paljon asioita, joita ei kerrota, eikä paljasteta kokonaan. Lumikin suomenruotsalaiset vanhemmat, Lumikin kiusaamiskestämiset, uusien ystävien taustat ja kaikki muu, mitä nuoren elämässä lukiossa voikaan tapahtua jatkuu trilogian kahdessa seuraavassa osassa, jotka on jo valmiiksi nimetty sadun mukaan: Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu, toinen osa ilmestyy ennakkotietojen mukaan jo elokuussa 2013, ja kolmas keväällä 2014. Niitä odotellessa!

Pidin kirjasta, ja erityisesti sen päähenkilöstä, joka oli oikea supersankari. 

 

Kirjaa ovat lukeneet myös: 

Kirsi, 

Jori, 

Susa, 

Norkku, 

Krista,

joista kaikki olivat pitäneet kirjasta, vaikkakin ehkä hieman kokeneet olevansa väärää kohderyhmää kirjalle.

(Kirja on arvostelukappale)