Kishwar Desai: Postimyyntilapset

Kishwar Desai kirjoitti teoksessaan Pimeyden lapset (2010, Like) Intian syntymättömistä tyttölapsista, ja uudessa kirjassaan Postimyyntilapset (2013, Like) Desai jatkaa lasten parissa, tällä kertaa syntymättömien lasten eli munasolujen ja alkioiden maailmassa.

Pimeyden lapsista tuttu sosiaalityöntekijä Simran Singh on töissä intialaisessa sairaalassa, jossa länsimaiset, lähinnä englantilaiset, lapsettomat pariskunnat teettävät lapsia intialaisilla sijaissynnyttäjillä. Kun yhdellä vauvalla todetaan sairaus, vauvan sijaissynnyttäjä katoaa ja tulevat vanhemmat kuolevat oudossa auto-onnettomuudessa, Simran lähtee Lontooseen selvittämään, mitä pariskunnan taustalla on. Ja olisiko juuri syntyneelle vauvalle huoltajaa. Simran kohtaa paljon enemmän kuin lähtiessään matkalle olisi voinut odottaakaan. 

Kirjan teemana on sijaissynnyttäjät ja lapsettomat länsimaiset pariskunnat. Kirjassa aihetta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. 

Lapseton pariskunta, Kate ja Ben, haluavat ehdottomasti yhteisen lapsen. Tai niin he ainakin vahvasti uskovat. Journalistipariskunta matkustaa Intiaan ja kohtaa sijaissynnyttäjien maailman. Samalla varsinkin Kate joutuu miettimään, miten paljon hän on valmis maksamaan omasta lapsesta: oman terveytensä vai jonkun muun? Ben joutuu samaan aikaan kohtaamaan isoisänsä elämän: brittiläisen kolonialismin jäänteet ovat mukana kirjassa paitsi menneisyydessä myös kohdunvuokraajien mukana nykyisyydessä.  Voiko intialaisen kohdun vuokrata ilman viitteitä hyväksikäytöstä?

Tilanne täällä oli täysin erilainen kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa, missä naiset olivat pidemmälle koulutettuja, tunsivat omat oikeutensa ja tiesivät, mihin olivat ryhtymässä. Intiassa ei yksikään hyvinkoulutettu, itseään arvostava keskiluokkainen nainen ryhtyisi sijaissynnyttäjäksi toisen pariskunnan lapselle - ainakaan ilman erittäin painavaa syytä. 

Desain kirjassa on erittäin painokkaasti esillä se, että intialaiset naiset ovat ainoastaan ja vain rahapulassa tekemässä sitä, mitä tekevät. Ja toisaalta, länsimaiset ihmiset lähettävät alkionsa Intiaan siksi, että vauvojen saaminen Intiassa kohdunvuokrauksen kautta on halvempaa kuin muualla. Niin, voiko sijaissynnyttäjän ostanut länsimainen nainen olla sinut itsensä kanssa, jos jotain raskaudessa menee vikaan: jos intialainen nainen kuolee tai jää lapsettomaksi sen takia, että on kantanut toisen äidin lasta yhdeksän kuukautta. Näitä asioita Kate joutuu pohtimaan.

Sijaissynnyttäjien ja tulevien äitien välissä ovat lääkärit, jotka haluavat auttaa ihmisiä, mutta myös rikastua. Virka- ja tullimiehet ovat myös valmiina lisätuloille, ja kirjassa kurkistetaan myös maailmaan, joka tekee korruption ja syyt korruptioon näkyväksi. Mitä tapahtuu, kun alkiot selvästi joutuvat vääriin käsiin? 

Desain vahvuus tässä kirjassa on se, että hän todellakin tarkastelee asiaa monesta näkökulmasta. Samalla se on ehkä kirjan heikkous, sillä paikoin kirja on aika raskassoutuista. Simranin Lontoo-seikkailu ja Benin ja Katen elämä tuo kirjaan kuitenkin jännitystä ja ihmiskohtaloita, samoin kuin sijaissynnyttäjän Sonian karu elämä. Olisin kaivannut kirjaan vielä enemmän inhimillisyyttä: henkilöhahmoihin syvyyttä ja tarinaan vähemmän paasausta, johon Desai taitaa molemmissa kirjoissaan sortua. Tai ehkä kaunokirjallisuus ei ole hänellä tavoitteenakaan. Paljon ajatuksia tämä kirja herättää: miten tärkeää on oman dna:n säilyminen maailmassa; kuka huolisi taas kaikki ne jo syntyneet ja hylätyt lapset, joita maailmassa on?

Kirjan on lukenut myös Susa.

Kishwar Desai: Postimyyntilapset

2013, Like

Origins of Love (2012)

suomentanut Ida Takala