Luin Elias Koskimiehen Ihmepoika (2014, Gummerus) -teoksesta blogikirjoituksia, joissa kirja sai innostuneen vastaanoton. Innostuin siis itsekin lukemaan teoksen, jossa kohdataan Pohjanmaan pikkukaupunki ja kaupungissa pieni 14-vuotias poika. Toisin kuin kylän muut pojat, poika rakastaa Madonnaa ja haaveilee isommista kaupungeista, kuten New Yorkista.
Totuus on, että arkisesta pikkukylän poika -olemuksestani huolimatta sisälläni on kokonainen valtava varietee-show, joka vain odottaa räjähtävää ulospääsyään. Minusta on masentavaa, ettei koululuokkani puhkea yllättäviin musikaalinumeroihin kesken koulupäivän.
Poika elää ystäviensä kanssa parasta kesäänsä, mutta sitä varjostavat kotiarestit ja vakava isän sairastuminen. Kesä lipuu ohitse, mutta unelmat säilyvät ja alkavat kasvaa entistä isommiksi: Hänen on päästävä pois tuppukylästä tai hän tukehtuu.
Kirjan tiedetään olevan kirjailijan omakohtainen tarina nuoruusvuosiltaan. Koska itse olen tuppukylästä kotoisin, voin sanoa, että 80-luvun lopussa on varmasti ollut ahdistavaa elää paikassa, jossa muiden harrastukset eivät kiinnosta tippaakaan. Pojan ainoaksi selviytymiseksi jää "juttelu" Madonnan kanssa ja Madonna-leffojen katselu. Myös mummi antaa tukensa pojalle, joka joutuu kaiken lisäksi ottamaan vastuuta perheestään liian nuorena.
Linkki menee Annikan Rakkaudesta kirjoihin -blogiin, jossa on lisää linkkejä kirjan lukeneiden teksteihin.
Omaan makuuni kirja oli tasolla ookoo, sillä se oli nopealukuinen ja toi joitakin ahaa-elämyksiä pojan maailmasta. Lisäksi kirja oli välistä hauska. Aiheensa puolesta kirja oli ajankohtainen, mutta lopultakin tämä kirja jäi keskinkertaiseksi lukukokemukseksi.
Elias Koskimies: Ihmepoika
2014, Gummerus
191 sivua
Niin minäkin, tuppukylästä kotosin ja ihmiset tunsi naapurinsa asiat paremmin kuin omat...
VastaaPoistaTykkäsin kirjasta, suosittelen.
No niinpä, se pikkukylä on meidän monen historiassa, "rakkaana" muistona...
PoistaPikkukylän kasvatti olen minäkin - ja vanhimmiten olen alkanut kaivata takaisin niihin maisemiin.
VastaaPoistaMinulle Ihmepoika oli hieno lukukokemus. Murre on tuttua ja ne teinipaatosajatukset pelottavan aitoja. (En millään haluaisi myöntää olleeni itse Sutun ja muiden tyttöjen tapaan rakastunut joka toinen päivä eri poikaan, tai pariinkin ehkä…)
Tapasin eilen Koskimiehen ja nyt väkisinkin pidän kirjasta entistä enemmän ;)
Varmasti aina kirjailija tapaaminen antaa vähän enemmän lukukokemukselle. Teiniyskin on yllättävän samanlaista, oli paikka tai aika mikä vaan...
PoistaTämä voisi olla ihan kiinnostavaa luettavaa myös minulle, joka ei ole tuppukylässä asustellut. Olisi mielenkiintoista lukea toisenlainen kuvaus ja kokemus tuosta ajasta, jolloin itsekin olin lapsi/teini. Nythän olen jostain syystä lukenut peräkanaa kaksikin kirjaa kys. aikakauteen liittyen. Tosin tyttönäkökulma kiinnostaisi enemmän.
VastaaPoistaSe vois olla samanlainen matka kuin mulle Lähiöoksennuksen lukeminen. Pitää tulla lukemaan toi sun tekstis paremmin pian!
Poista