Sain Kirjakaapin kummitukselta "Viiden kirjan haasteen", ja tässäpä vastauksia:
Kirja, jota luen parhaillaan:
Yläkuvassa kirjat, jotka ovat kesken, taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni, mutta jokaiseen lukufiilikseen täytyy olla oma kirjansa.
Nyt uusimpana keskeneräisenä kiinnostaa Upadhyayn teos Arresting god in Kathmandu,
lumisella säällä inspiroiduin Orhan Pamukin teoksesta Lumi,
Liza Marklundin Uutispommi ja Seita Vuorelan Karikko on luvussa Helmet-lukuhaasteeseen,
Jeltysevit ja Äiti sanoi -runokokoelma ovat olleet kesken pidemmän aikaan, haaveissa saada nekin kirjat toki luettua.
Kirja, josta pidin lapsena
Tätä varmaan olisi pitänyt miettiä pitkään ja vastaus olisi voinut olla joku muukin. Mutta sain vähän aikaa sitten lapsuudenkodistani vanhoja omia kirjojani ja vastaan näillä:
Sivar Ahlrudin Etsiväkaksoset-sarja,
Merri Vikin Lotta-sarja ja
Anni Polvan Tiina-sarja
- Nämä tuli ahmittua jossain vaiheessa lapsuutta kaikki, osa useampaan kertaan läpi.
Kirja, joka jäi kesken
Esimerkiksi nämä, osaan aioin palata takaisin ja osa jää kesken, koska laina-aika loppuu kirjastosta, osa taas siksi, ettei tarina kanna.
Kirja, joka teki vaikutuksen
Tähän olen tottunut vastaamaan Aravind Adigan Valkoinen tiikeri. En enää edes muista, miksi, mutta tosiaan rakastuin sekä kirjaan että kirjailijaan. Hankin Adigan muitakin teoksia, mutta en ole vielä lukenut tätä toista kirjaa. Tai kolmatta, Valkoinen mies oli välissä.
Kirja, johon palaan uudestaan
Kaksi kirjaa: Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys ja
Ranya ElRamlyn Auringon asema.
Kiva haaste, haastan kaikki, jotka eivät vielä ole haasteeseen vastanneet!
Olemisen sietämätön keveys ja Auringon asema ovat molemmat olleet minullekin tajunnanräjäyttäjätasoa. Molemmat kirjat ovat osuneet juuri oikeaan kohtaan elämässäni, ja ne todella ansaitsisivat uusintaluvun.
VastaaPoistaValkoinen tiikeri on lukematta, mutta olisi ilmeisesti lukemisen arvoinen. Katselin tuota keskeneräisten kirjojen pinoasi ja mietin omaani sänkyni vieressä. Tunnistan tuon "kirja joka fiilikseen" -tunteen.
Onpa kivaa, kun vastasit haasteeseen! Adigan nimi pitääkin laittaa korvan taakse, en ole hänen tuotantoonsa tutustunut.
VastaaPoistaOlen lukenut Adigalta kaksi teosta ja tykästynyt kovasti. Kunderan Olemisen sietämätön keveys oli hurja ensimmäisellä lukukerralla, toisella en sitten ihan tavoittanut samoja juttuja enää, mutta voisin kuvitella lukevani sen kolmannenkin kerran. Sitä ihmettelen, että olet jättänyt kesken Pitkän valotusajan - minusta se on kerrassaan hieno ja harmittaa, että Vanhatalo ei saanut Runeberg-palkintoa tästä teoksestaan.
VastaaPoistaÄiti sanoi iski huumorillaan minuun nuorena. Auringon asema on myös yksi lempparini menneiltä vuosilta. Susanin vaikutuksen imaisin, vaikkei se järisyttävää vaikutusta tehnytkään. Pitääpä tsempata ja koittaa vihdoin itsekin tehdä tämä haaste. :)
VastaaPoistaPitkä valotusaika oli minusta todella hieno kirja.
VastaaPoista