tag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post4765038621773234384..comments2023-04-16T13:50:27.941+03:00Comments on Mari A:n kirjablogi: Amy Chua: Battle Hymn of theTiger MotherMari A.http://www.blogger.com/profile/17021657829221855300noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-57228433545218428592011-07-23T09:34:42.369+03:002011-07-23T09:34:42.369+03:00Miia: tässä kirjassa ei tosiaan hirveän tarkkoja l...Miia: tässä kirjassa ei tosiaan hirveän tarkkoja lastenkasvatusvinkkejä annettu, tarkoitus ehkä oli vain provosoida keskustelua (ja siinähän se käsittääkseni on onnistunut). Itsekin harrastin lapsena vaikka mitä, mutta siinä tuli eteen aika nopeasti se tosiasia, että menestyäkseen on tehtävä paljon töitä. Ne, jotka tekivät, menestyivät. Muistan erään kentän laidalta, joka on tehnyt uran urheilijana, ja kyllä hänellä oli sellainen palo tekemisessä (varmasti myös vaativat vanhemmat, kasvatusmetodit olivat idästä). <br /><br />Paula: no näitähän meillä riittää, myös koulussa. Kun opettaja alkaa vaatia, että esim. tunnilla pitää olla / kuunnella / tehdä töitä jne., tulevat vanhemmat puhelinlinjoja pitkin: kun meidän Aada ei ole sellainen ja tällainen, että jos opettaja ottaisi huomioon sen ja tämän seikan... Kyllähän niitä pettymyksiä väistämättä tulee vastaan. On vähän kurjaa, jos ei ole mitään pohjaa, miten ottaa niitä vastaan. En tarkoita, että elämä pitäisi olla ilotonta, mutta välillä tuntuu, että se pitäisi olla sellaista tasapaksua höttöä. Yksi asia, jota Chua muuten vielä painottaa on se, että Aasiassa ei kärsitä (mukamas) mielenterveysongelmista niin suuressa mittakaavassa kuin länsimaissa.<br /><br />Kirppu; kiva että kiinnostaa! Ei tässä kirjassa mitään valmista ollut, mutta varmaan ajatus tai pari, jotka ravistavat omia ajatuksia.<br /><br />Katja: joo, voi olla että tämän kirjan kohdalla media nostaa esiin ne tietyt puolet, joilla Chuakin haluaa ravistella ja kohahduttaa. Kirjassa Chua on minusta epävarmempi kuin mitä median kuva hänestä luo. <br /><br />Mun on ollut pakko luopua kasvatusmielisestä kilpailusta, tyyliin kuka ensimmäisenä syö lautasen tyhjäksi, kun nuo lapset ovat niin erityylisiä: toinen hotkii ja toinen haaveilee. Kisailu ei ihan joka paikkaan sovi ;D <br /><br />Mutta kyllä noissa lapsissa taitaa olla ihan luonnostaan kilpailuhenkisyyttä. Säännöllinen harrastustoiminta opettaa tietysti lapselle myös sen, että jotain asiaa pitää harjoitella säännöllisesti ja ahkerasti, että jotain oppii. Meilläkin ollaan ihan leikkimäisessä tanssiharjoituksessa ja siinä lähinnä sen takia, että lapset oppivat käymään joka maanantai siellä, eikä luisteta jos ei huvita. Ja sen takia, että oppivat tekemään niin kuin joku toinen (kuin äiti) määrää. Mua rasittaa ihan älyttömästi sellainen asenne, että sä et oo mun äiti, mä en sua tottele... Kouluun menevillä. <br /><br />Ja, näissä kasvatusasioissa pitää muistaa se, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan jokainen puolustelee miksi se oma on se oikea just mun lapsille... =OMari A.https://www.blogger.com/profile/17021657829221855300noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-22905153790756077422011-07-22T22:21:28.293+03:002011-07-22T22:21:28.293+03:00Arviosi oli hirmu mielenkiintoinen. Kirjakin kielt...Arviosi oli hirmu mielenkiintoinen. Kirjakin kieltämättä on kiinnostanut jo tovin, vaikka noin yleisesti ottaen en ole kovin kiinnostunut lapsista tai lastenkasvatuksen nyansseista.<br /><br />Aloin tässä jopa pohtia näin nyt itse aikuiseksi kasvettuani, että mitähän tällainen tiikeriäidin kasvatus olisi tehnyt itselleni? Olen aina ollut ihan kohtuullisen tai hyvinkin pärjäävä koulussa ja harrastuksissa (paitsi että minäkään en osaa yhtään laulaa), mutten kyllä koe, että minulta olisi kummankaan puitteissa vaadittu oikein mitään. Perheeni kasvatusmetodi oli ehkä enemmän semmoinen "siinä sivussa se menee", ja ihan tolkun aikuinen sillä metodilla tulikin. Aloin silti miettiä, olisikohan minusta voinut sinnikkäällä kasvattamisella kehkeytyä jonkin alan mestariosaaja? Jännittävä ajatus!Miia/Kolmas linjahttps://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-89936168329556475022011-07-22T15:09:10.741+03:002011-07-22T15:09:10.741+03:00Piti vielä tulla lisäämään tarkennukseksi, että ei...Piti vielä tulla lisäämään tarkennukseksi, että ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista, että lapset rypevät hankalissa tunteissaan :-D, mutta miksi niitä ei saisi elää, kun ne eteen sattuvat. Minusta kyse on vähän samasta kuin siitä, ettei lapselle saa sanoa, että se on lihava tai huono jossakin (tai positiivisemmin, ettei se ole hänen vahvuutensa...). Tai ettei lapselta saa vaatia mitään. Ettei vain joudu ponnistelemaan... Mitä elämää se sellainen on?Paulahttps://www.blogger.com/profile/14870539012186630595noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-62675623354005533962011-07-22T14:13:29.614+03:002011-07-22T14:13:29.614+03:00Todella kiinnostava kirjoitus, ja minusta on ansio...Todella kiinnostava kirjoitus, ja minusta on ansiokasta, ettet hyökännyt Chuaa vastaan, vaan kääntelit näkökulmia varsin hienovaraisesti.<br /><br />Olisi ehdittävä lukea tämä kirja itsekin. Minäkään en missään tapauksessa pidä nykysuomalaista lastenkasvatusta ainoana oikeana, eikä ainoaa oikeaa tietenkään olekaan. <br /><br />Yksi asia, mikä minua välillä melkein ahdistaa on se, ettei lapsille suoda lainkaan negatiivisia tunteita - tai siltä välillä vaikuttaa. Itku pitää saada vaikka tikkarilla tyrehtymään. Miksi lapsi ei saisi itseä, jos on paha mieli? Myös esim. vihan tunteet pitää äkkiä haudata - minkä takia?Paulahttps://www.blogger.com/profile/14870539012186630595noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-78178121458317259802011-07-22T14:10:21.162+03:002011-07-22T14:10:21.162+03:00Mielenkiintoinen arvio! Kirja on minulla varaukses...Mielenkiintoinen arvio! Kirja on minulla varauksessa kirjastossa ja odotan koska pääsen sitä lukemaan, arviosi jälkeen lukukokemus kiinnostaa entistä enemmän :)Jenni / Kirjakirppuhttps://www.blogger.com/profile/12639082555839941560noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-65231662886181577022011-07-22T12:21:41.058+03:002011-07-22T12:21:41.058+03:00Tämä kirja on varmasti sellainen, että se pitää lu...Tämä kirja on varmasti sellainen, että se pitää lukea itse ennen kuin sitä osaa kommentoida. Tämä kyllä kiinnostaisi kovasti.<br /><br />Minäkin olen huomannut sen, ettei nykylapsille saisi tuottaa pettymyksiä. En itse ole kovin kilpailuhenkinen enkä halua sitä lapsillenikaan, mutta joskus on tosiaan mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle - lapsensa parastahan me kaikki varmasti haemme. Ja vaikka väitän, etten ole kilpailuhenkinen, niin myönnän, että tuntui tosi hyvältä, kun lapseni (ehdottoman leikillisen lastentanssin!) tanssinopettaja kehui tytärtäni ja suositteli häntä balettiryhmään. Jonkinlaisesta sisäänrakennetusta kilpailuvietistä sekin kai kertoo? (mutta silti tyttäreni jatkaa ensi syksynä siellä leikillisessä tanssiryhmässä, ihan oman laiskuuteni vuoksi) Ja jonkinlainen tiikeri asuu meissä kaikissa - kirjaan kantaa ottamatta. :)Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-61590431239572340882011-07-22T12:07:18.880+03:002011-07-22T12:07:18.880+03:00Hanna, toivon että monessa on tiikeriäiti sisällä,...Hanna, toivon että monessa on tiikeriäiti sisällä, sillä minusta se ei tarkoita mitään negatiivista. Tiikeriäitiys velvoittaa, sillä olen tietenkin tiikeri kiinalaisessa horoskoopissa (kuten chua - vaikkakin on eri syntymävuodet ;) Toisaalta olen myös leijona, joka tykkää nautiskelusta ja murahtaa vain tarvittaessa.<br /><br />Tuo yksi myytti on tietysti myös se, että kasvatus on jotenkin äidin ja isän yhteistyötä, ei meillä tosiaankaan. Molemmat sooloilee sen minkä ehtii - mutta mun mielestä lapset näkee, että on kaksi erilaista tapaa tehdä asioita. Kasvatuksessa kun ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa... Chuan luettuani kyllä jäi mieleen pyörimään tuo tulevaisuus-ajatus aika vahvana. Ja se, että kasvatus ei aina ole omalla mukavuusalueella.Mari A.https://www.blogger.com/profile/17021657829221855300noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6880446781417503767.post-8753411632925531382011-07-22T11:26:29.942+03:002011-07-22T11:26:29.942+03:00Kiinnostava lukea arviosi, koska olet itsekin äiti...Kiinnostava lukea arviosi, koska olet itsekin äiti. En osannut lukiessa yhtään peilata tätä omaan äiti-käsitykseeni, sillä en vielä tiedä, millainen äiti mahdollisesti olen tuleville lapsilleni. Hyvä pointti tuossa, että malli kasvatukseen otetaan omasta lapsuudesta ja sitä puolison kanssa sorvataan omanlaiseksi. Tiikeriäiti löytyy varmasti yllättävän monista, mutta moni ei uskalla sitä myöntää. :)Hanna / Kirjainten virrassahttps://www.blogger.com/profile/10274752405497471020noreply@blogger.com