Lastenkirjoja uusavuttomalle

Päätin edellisen lastenkirjapostauksen aikaan, että en enää tuo esiin lastenkirjoja - tai ainakin pidän tauon siinä, mutta viikonlopun kirjastoreissulla innostuin paitsi kirjaston viereisen peruskoulun matikan opettajan huikeasta opetusmetodista muotojen opiskelujen suhteen (ja jonkun yhtä huikeasta toteutuksesta!) myös uutuuskirjoista, joita kirjastossa on nosteltu esiin myös lastenosastolla.  

Koska musiikkinumeroni oli ala-asteella kutonen, enkä vieläkään halua laulaa paitsi moottoritiellä yksin ajaessani (suljetuin ikkunoin), tunnen aina joskus huonoa omaatuntoa siitä, että meillä ei lauleta kotona mitään kivaa lastenlaulurallatusta.

Onneksi on päiväkoti, niin meidänkin lapset kasvavat normaaleiksi...

Aina silloin tällöin huomaan kirjastosta laulukirjoja lapsille ja heti jos niissä on cd

mukana, ne lähtevät matkaan mukaan.

Viikonloppuna meillä on siis laulettu, mm. Piippolan vaaria, Ihahaata, Bussilaulua ja mikä iloisinta, Täti Monicaa uusin sanoin.

Matkustan ympäri maailmaa (F-kustannus, 2010) ja Kas metsämökin ikkuna (Tammi 2010) toivat iloisia hetkiä meille kotiin - ja myöskin aivan uusia lauluja. Suosittelen muillekin äänettömille!

Toinen kirja, joka oli vähintäänkin yhtä mukava löytö, oli

Kristina Digmanin Floran kukat (Karisto 2010, suomentanut Tuula Syvänperä). Tähän asti meillä kaikki keltaiset kukat on tunnettu nimellä voikukka, kaikki valkoiset valkovuokko ja siniset sinivuokko.

Koska poikani asettaa mut aina vähän noloon tilanteeseen kyselemällä luonto-olioiden nimiä, niin aion skarpata tämän kirjan avulla ja ehkä meidän ympäristössä löytyy kesällä uusiakin kukkalajeja.

Suosittelen muillekin bilsan tuntien opit unohtaneille.

Huomenna käännetään seuraava sivu esiin!

Zacharias Topelius ja Muurahainen lääkärissä (WSOY 2005, kuvat Kristina Segercantz) lähti mukaan, koska meillä fanitetaan pikkuötököitä (ks. aiempi lastenkirjapostaus, niin löydät mm. toisen muurahaiskirjan). Hieman epäilin Topeliuksen tekstiä, koska kahtena peräkkäisenä jouluna H.C.Andersen on pelästyttänyt saduillaan pojan. Vanhan polven saduissa kun ei turhaan silotella latua. 

Siispä ei ihme, että tässäkin kirjassa pikku muurahainen vain ottaa ja kuolee, sen jälkeen kun siltä on lähtenyt kaksi jalkaa irti ja se on hukkunut kylpyammeeseen!

Onneksi äitimuurahainen etsii tarpeeksi hyvän lääkärin, joka tietää keinon, miten kuollut muurahainen virkoaa.

Suvi-Tuuli Junttilan Missä, tässä, jossakin... (WSOY 2011) oli niin hämmästyttävän omituinen kirja, että lähti myöskin mukaan.

Kirjassa mutteri, koukku ja pullonkorkki seikkailevat läpi vesiputouksien, viidakoiden ja muuten vain vaarallisten paikkojen. Lisäkuvia löytyy Junttilan kotisivuilta eli täältä.

Huisin hauska kirja, jossa kodin arkipäiväiset esineet näyttäytyvät uudessa valossa. Meidän lapset tykkäsivät yhtä paljon kuin äiti ja tämä ollaan luettua useasti läpi.

Eihän tässä tekstiä ole paljon yhtään, mutta seikkailu on hulvaton!

Sanna Tahvanaisen Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen (Schildts 2011, kuvittanut Sari Arola) lähti myöskin uutuushyllyltä mukaan. Tähän emme vielä ehtineet paneutua, mutta lainasin kirjan, koska tässä on mahtavan värikäs kuvitus!

Lukuhetkiin!