Haaste 2011 - maahanmuuttajakirjat

Jotkut potilaat kieltävät minua hoitamasta heitä, koska olen tumma. Silloin vain hymyilen ja sanon, että käyn etsimässä valkoisen hoitajan.

Fardowsa Barale, 28

Olen koukuttunut naistenlehtien ostajaksi, sillä aina jommassakummassa lehdessä on kannessa kirjailija, jonka takia jotenkin kuvittelen, että lehtihän on suorastaan pakko hankkia. Tällä kertaa itse kirjailijajuttu oli vähän läpihuutojuttu, mutta lehdessä (MeNaiset 28/2011) oli juttu maahanmuuttajanaisista, jossa eri puolelta maailmaa tulleet naiset kertoivat kohtaamastaan vastaanotosta Suomessa. Juttu oli mielenkiintoinen siksi, että tässä annettiin kunkin henkilön kertoa omasta elämästään ja kohtaamistaan asioista, mitä sitten kukakin piti tärkeänä kertoa.

Ehkä ihmiset huomaavat, että jokaisen tarina on omanlaisensa ja erilainen.

Rasittavinta on se, että kaikki niputetaan yhdeksi ja samaksi

laumaksi jonkun ulkoisen seikan vuoksi.

Minusta on tärkeää, että maahanmuuttajille aletaan antaa omaa ääntä kertoa elämästään. 

Jos ihmisillä ei ole kontakteja maahanmuuttajiin irl, on hyvä, että mediassa on juttuja on myös ns. taviksista, eikä mediassa aina näy maahanmuuttajia vain silloin, kun jotain pahaa tapahtuu.

Varmaankin koulutettujen ja lukeneiden parissa ongelmia suhtautumisessa muihin ei ole,

mutta kun tiedän ja olen kokenut, että joidenkin on niin pirun vaikeaa ymmärtää asiaa, niin toin esiin (taas).

Itse olen kokenut ennakkoluuloja lasteni kautta, 

ja kun ajattelen, että maamme ei ehkä muutu kovinkaan nopeasti yhtään avoimemmaksi, vaan päinvastoin,

niin minut tekee vähän surulliseksi se, 

että poikani (jota jotkut eivät hyväksy suomalaiseksi) uskoo ja ajattelee Suomen olevan paras maa maailmassa. 

Onnekseen pojalla on sekä äidin että isän veressä saatu sisu, 

jonka turvin varmaan selättää epäilijät.   

****

Jotta selviytyisi, on joko oltava kaunis tai osattava puhua hienosti. Rumien ja hiljaisten paperit eivät tunnu ikinä olevan kunnossa. Heidät palautetaan, niin kuin te sanotte. Me sanomme passitetaan takaisin. Ihan kuin teidän maanne olisi lastenkutsut - liian ihanaa kestääkseen ikuisuuksia. 

(Cleave, 2011: Little Been tarina)

Vaikka mediaan on hyväksytty kertomaan omasta itsestään lähinnä Cleaven mainitsemat kauniit ja kauniisti puhuvat, niin onhan sekin jonkinlainen alku. 

Itseäni on alkanut mietityttää, että mitä niille rumille ja hiljaisille tapahtuu: missä mediassa piilottelee ja missä kirjassa vastaan kävelee

maahanmuuttajien Irma?

  

Kirjavan kammarin Karoliina on nakittanut yhdeksi tämän vuoden haasteeksi maahanmuuttajakirjat, haaste ja lista kirjoista löytyy Kirjavan kammarin blogista eli täältä.

Olen ollut itse jo vähän etukäteen kiinnostunut näistä kirjoista, joten laitoin listaan kursivoidusti ja livahavoituna ne kirjat, jotka olen lukenut. En osaa lukemistani oikeastaan mitään suositella, ovat olleet minusta kaikki omalla tavallaan hyviä - pakosti pitää sanoa kuitenkin, että Zadie Smithin kirja on ollut ensimmäisiä, joita olen lukenut (ja siksi sillä on erityinen paikka ajatuksissani aina), Bakhtarin ensimmäinen kirja ihastutti (ahmin sen suorastaan), Lahiria nyt ei voi sanoin edes kuvailla, ElRamlyn kirja on kuin runo kannesta kanteen ja Desain ja Cleaven teokset olen vasta tänä vuonna lukenut ja kehunut...

Kirjoista on tullut vahvasti esiin se, että aika monesti maahanmuuttajissa on ensimmäinen hukkaan mennyt sukupolvi, koska maahan muutto on tapahtunut siinä vaiheessa, kun omassa maassa on jo ollut valmis ura ja ystäväpiiri, eikä oma koulutus monesti ole kelvannut uudessa maassa, samoin perhe on hajonnut - ja kaikki, mihin on uskonut ja luottanut, on kadonnut: oma menneisyys ja omat tavat ovatkin vieraita. Toinen sukupolvi on taas ollut tulkkina kahden erilaisen välissä.

Omat tämän vuoden luetut maahanmuuttajakirjat olen luokitellut

tänne,

vaikka pari muutakin olen lukenut, joita en ole huomannut pistää kategoriaan.

Luulen kuitenkin pääseväni haasteen ylimpään asteeseen, täysin integroituneeseen (niin paljon kuin vihaankin tuota termiä) lukijaan kirjojen suhteen.

Ei-sitova, eikä missään nimessä tyhjentävä, mutta (lähinnä suomennetun aikuisten kauno- ja kertovan tietokirjallisuuden) esimerkkikirjoja esittelevä lista löytyy alta:

• Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin
• Umayya Abu-Hanna: Sinut
• Susanna Alakoski: Sikalat
• Monica Ali: Brick Lane
• Marianne Backlén: Karma
• Marjaneh Bakhtar: Mistään kotosin
• Marjaneh Bakhtar: Toista maata
• J.G. Ballard: Auringon valtakunta
• Jukka Behm: Dr. Mumbai
• Chris Cleave: Little Been tarina
• Kiran Desai: Menetyksen perintö
• Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
• Ranya ElRamly: Auringon asema
• Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon -trilogia
• Xiaolu Guo: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille
• Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen
• Jonas Hassen Khemir: Ajatussulttaani
• Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha
• Jean Kwok: Käännöksiä
• Jhumpa Lahiri: Kaima
• Jhumpa Lahiri: Tuore maa
• Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
• Janice Y.K. Lee: Pianotunnit
• Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
• Frank McCourt: Amerikan ihmemaassa
• V.S. Naipaul: esim. Talo mr Biswasille
• Amelie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
• Amelie Nothomb: Samuraisyleily
• Inna Patrakova: Tulkki
• Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
• Catherine Sanderson: Petite anglaise
• Marjane Satrapi: Persepolis
• Pamela Schoenewaldt: When We Were Strangers
• Lisa See: Shanghain tytöt
• Zadie Smith: Valkoiset hampaat
• Anja Snellman: Parvekejumalat
• Natasha Solomon: Mr. Rosenblum Dreams in English
• Art Spiegelman: Maus
• Amy Tan: koko tuotanto
• Shaun Tan: The Arrival
• Colm Tóibín: Brooklyn
• Anne Tyler: Amerikan lapset

Rasisimia on kaikkialla, ei vain Suomessa. Kun olin suomalaisen mieheni kanssa käymässä Vietnamissa, meille huudeltiin rumia asioita, koska liikuin ulkomaalaisen miehen kanssa. Suomelta sopii kuitenkin odottaa korkeampaa sivistystä kuin köyhiltä ja diktatuurin alla eläviltä mailta.

Anh Thu Tran Minh, 44