Aloitin Judith Schalanskyn Kirahvin kaula (2013, Tammi) -teoksen lukemisen eräänä aamuna työmatkallani. Kyllä oli pidättelemistä ilmeissäni, sillä menen töihin koululais- (tai ehkä pitäisi sanoa opiskelija-) bussilla. Kirjan päähenkilö on Inge Lohmark, biologian opettaja, joka uskoo evoluutioteoriaan myös ihmisten kohdalla. Inge ihmettelee koulun oppilasmateriaalinsa ääressä, että missä kohtaa evoluutio on mennyt pahasti metsään, sillä pääsääntöisesti oppilaista ei kukaan mitään ymmärrä, eikä edes jaksa yrittää.
Kirja koostuu opettajan monologeista, joissa hän pääsääntöisesti ihailee biologiaa, välillä oppilailleen ja välillä päänsä sisällä. Monologit katkaisee oppitunnin lopettava koulunkello, tai opettajaa kritisoiva rehtori.
Ilmapiiri sinun luokallasi on täysin myrkyttynyt. Minun olisi pitänyt tietää ettei sinusta ole siihen. Raportissahan se kaikki seisoi. Autoritaarinen, opettajakeskeistä opetusta Sosiaaliset taidot puutteellisia. Kaavoihinsa kangistunut.
Inge on juuri sellainen, jollainen ei nykymaailmassa pitäisi olla opettamassa, mutta kirjasta luettuna (ironisen hauskasti) aivan ihastuttava vanha muinaisjäänne. Vähän samalla tavalla kuin kirjan miljöö, entisen Itä-Saksan pikkukylä, josta väki vähenee ja kouluakin uhkaa sulkeminen.
Ehdin Kirjamessuilla kuuntelemaan pienen hetken kirjailija Judith Schalanskyn haastattelua. Täytyy myöntää, että minua harmitti aivan kamalasti se, että olin laskenut väärin jonotusajan läheiseen kahvilaan, ja ison osan haastattelusta jonotin kahvia - mutta Schalansky kertoi loppuosassa haastatteluaan, että kirjan nimessä oleva kirahvi viittaa siihen, että aivot ja sydän ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kirjan Inge ihailee luontoa ja eritoten meduusoita, joilla ei ole sen enempää sydäntä eikä aivojakaan - ja silti se pystyy liikkumaan. Ehkä tämä on ihmisenkin evoluutiossa uhkakuva, kun ei tarvitse ajatella oikein mitään - sellaisia oikeastaan jo ovat Ingen oppilaat tämän ajatuksissa.
Schalansky kertoi myös, että Saksassa kirjasta on tehty näytelmä, joka lienee mielenkiintoinen - sen verran paljon Ingellä on tässä kirjassa monologeja, että mahtaa olla kovasti yhden näyttelijän harteilla näytelmän onnistuminen. Schalansky kertoi myös, miten yleisö reagoi, kun Inge alkaa huutaa: "Istukaa!" opettajamaisen auktoriteettisesti. Yleisö istahtaa tietenkin yhtä kuuliaisesti kuin Ingen oppilaat.
Kirjan alkusivut, joissa näkyy Ingen suhtautuminen maailmaan, on luettavissa muuten Tammen sivuilla, tutustu ihmeessä!
Minulle tämä oli ehdottomasti tämän vuoden erikoisin kirja -hyvällä tavalla.
Judith Schalansky: Kirahvin kaula - kehitysromaani
2013, Tammi
231 sivua
Der Hals Der Giraffe (2011)
Kirja koostuu opettajan monologeista, joissa hän pääsääntöisesti ihailee biologiaa, välillä oppilailleen ja välillä päänsä sisällä. Monologit katkaisee oppitunnin lopettava koulunkello, tai opettajaa kritisoiva rehtori.
Ilmapiiri sinun luokallasi on täysin myrkyttynyt. Minun olisi pitänyt tietää ettei sinusta ole siihen. Raportissahan se kaikki seisoi. Autoritaarinen, opettajakeskeistä opetusta Sosiaaliset taidot puutteellisia. Kaavoihinsa kangistunut.
Inge on juuri sellainen, jollainen ei nykymaailmassa pitäisi olla opettamassa, mutta kirjasta luettuna (ironisen hauskasti) aivan ihastuttava vanha muinaisjäänne. Vähän samalla tavalla kuin kirjan miljöö, entisen Itä-Saksan pikkukylä, josta väki vähenee ja kouluakin uhkaa sulkeminen.
Ehdin Kirjamessuilla kuuntelemaan pienen hetken kirjailija Judith Schalanskyn haastattelua. Täytyy myöntää, että minua harmitti aivan kamalasti se, että olin laskenut väärin jonotusajan läheiseen kahvilaan, ja ison osan haastattelusta jonotin kahvia - mutta Schalansky kertoi loppuosassa haastatteluaan, että kirjan nimessä oleva kirahvi viittaa siihen, että aivot ja sydän ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kirjan Inge ihailee luontoa ja eritoten meduusoita, joilla ei ole sen enempää sydäntä eikä aivojakaan - ja silti se pystyy liikkumaan. Ehkä tämä on ihmisenkin evoluutiossa uhkakuva, kun ei tarvitse ajatella oikein mitään - sellaisia oikeastaan jo ovat Ingen oppilaat tämän ajatuksissa.
Schalansky kertoi myös, että Saksassa kirjasta on tehty näytelmä, joka lienee mielenkiintoinen - sen verran paljon Ingellä on tässä kirjassa monologeja, että mahtaa olla kovasti yhden näyttelijän harteilla näytelmän onnistuminen. Schalansky kertoi myös, miten yleisö reagoi, kun Inge alkaa huutaa: "Istukaa!" opettajamaisen auktoriteettisesti. Yleisö istahtaa tietenkin yhtä kuuliaisesti kuin Ingen oppilaat.
Kirjan alkusivut, joissa näkyy Ingen suhtautuminen maailmaan, on luettavissa muuten Tammen sivuilla, tutustu ihmeessä!
Minulle tämä oli ehdottomasti tämän vuoden erikoisin kirja -hyvällä tavalla.
Judith Schalansky: Kirahvin kaula - kehitysromaani
2013, Tammi
231 sivua
Der Hals Der Giraffe (2011)
Kiitos tästä, tosi kiinnostavan kuuloinen! Olin merkannut kirjailijan messuohjelmaani mutten ehtinyt paikalle, harmi kyllä. Kirja odottaa yöpöydällä jo.
VastaaPoistaErikoinenhan tämä kirja on, mutta aika huikea matka kirjassa silti... Tykkäsin!
PoistaOli kiva lukea arviosi tästä kirjasta. Luin takakansitekstin kirjamessuilla mutta en osannut päättää, haluaisinko lukea itse kirjan vai en. Kirahvi-nimen merkitys ei olisi minulle ilman selitystä auennut, mutta nyt kun sain tietää sen takana olevan ajatuksen, se on aika hauska nimi.
VastaaPoista