Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen on kirjailija, jolta minun on aivan pakko lukea kaikki, vaikka viimeismmän, Onnen tunti -kirjan kohdalla tuntuikin, että en ole enää hyvä Härkösen lukija. Kaikki oikein (2014, Otava) tuli sitten kuitenkin pikavauhtia luettua, ja varmaan luen jatkossakin taas Härkösen kirjoja uusin, isommin odotuksin.

Kaikki oikein -kirjassa kerrotaan lotosta ja lottovoittajista, kuten kirjan nimestä ja kansikuvastakin voi päätellä. Kosmetologi-Eevi tekee lottorivin hetken mielijohteesta ja yllättäen saa kaikki oikein ja voittaa 7 miljoonaa. Eevi, joka lapsuudessaan häpesi sitä, ettei mihinkään ollut rahaa ja joutui nuorena tilaamaan Carrolsissa aina aterian tilalle ranskalaiset, kun hänen rahansa eivät muuhun riittäneet, on tottunut häpeämään köyhyyttä ja rahattomuutta. Vanhemmat laittoivat kaiken säästöön, kaiken varalle. 

Lottovoiton myötä Eevi voi kuitenkin vihdoin ostaa kaiken, mitä hän haluaa. Hän ostaa timanttisormuksen, 300 euron huivin ja ison asunnon. Tavaroiden ostaminen tuo tyydytystä, mutta rahat tuovat vastuuta ja ikäviä tilanteita, kun ystävät ja sukulaiset ovat sitä mieltä, että Eevillä on nyt rahaa maksaa ravintolalaskut ja tarjoilla muille. Myös Eevin mies Kari huomaa, että nyt hänellä on rahaa juoda viinaa vaikka koko päivä. Kriiseilyn ja riitelyn jälkeen Eevin elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa. Se, mitä lottovoiton jälkeen kuuluu tehdä: matka etelän lämpöön ja uusi hieno asunto, eivät tuo onnea. Mikä sitten tuo, sitä Eevi jää pohtimaan. 

Kirja oli nopeasti luettavaa ja paikoin kirjassa oli härkösmäisiä oivalluksia elämästä, mikä oli kirjan suurin anti. Rahasta ja onnesta ja näiden kahden suhteesta olisin itse tykännyt lukea enemmänkin pohdiskelevaa tekstiä. Mutta kaiken kaikkiaan Härkösen kirja pärjää siinä samassa kategoriassa kuin aiemmin lukemani Nichollsin ja Cleaven kirjat - se viihdyttää. 

Miten ihanaa olisi istua kahvilla ostoskassi jaloissaan ja herkutella ajatuksella, että ihan pian hän saisi purkaa kotona ostokset kaappeihin. Kassi oli sinetöity. Teipattu kiinni hohtavalla logotarralla ja rusetilla. Viimeistään se teki selväksi, että kyseessä oli jotain pelkästään hänelle kuuluvaa.

Nämä olivat hänen yksityiset bileensä. Niin kauan kun kukaan ei tiennyt, se ei ollut törkeää. Sitähän sanottiiin että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta se piti paikkansa vain silloin kun kyse ei ollut rahasta. 

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein 

2014, Otava

 317 sivua