Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Gerbrand Bakkerin Isä muuttaa yläkertaan (2012, Karisto) tuli alun perin tietoisuuteeni jostain kirjablogista (kaiketi englanninkielisestä, vaikka on tätä kotimaisissakin luettu), kiinnostus kirjaan jäi, ja kirja päätyi kotiini vihdoin kirjaston poistomyynnistä. Bakkerin teksti sai vieläkin odottaa lukijaansa, mutta vihdoin kirja pääsi kesäkirjapinooni ja yritän ryhdistäytyä ennen kesän loppua - ja saada jopa pari kirjaa lukupinosta luettua. No, joskus kirjalla on pitkä matka, että se päätyy luettavaksi, joskus se päätyy suoraan uutuushyllyltä luettavaksi, niin kuin Kochin Naapuri edellä. 

Isä muuttaa yläkertaan on hyvä kirja, joten pääasia, että kirja tuli vihdoin luettavaksi. Kirjassa seurataan hollantilaista maajussia Helmeriä, joka on jäänyt kotitilalleen pitämään huolta lampaista ja lehmistä sen jälkeen, kun hänen kaksosveljensä, Henk, kuoli. 

Kirjassa palataan Henkin ja Helmerin lapsuuteen ja nuoruuteen, niihin hetkiin, kun pojista muodostui yksikkö, jossa kuitenkin Henk oli aina ykkönen, Helmer tunsi aina jäävänsä kakkoseksi. Tuntui itsestäänselvältä, että Henk menee naimisiin naapurintytön kanssa, saa lapsia ja elää maatilalla perheensä kanssa. Helmer lähti kaupunkiin opiskelemaan ja aloittamaan elämäänsä. 

Keski-ikäisenä Helmer huomaa olevansa yhä kotitilalla, hän kohtaa Henkin jättämän tyhjän tilan ja alkaa ehkä vihdoin elää omaa elämäänsä, kun hän vie isänsä talon yläkertaan, ja alkaa isännäksi talossa ja elämässään. 

Inhoa sinua, koska olet pilannut elämäni. En kutsu tänne lääkäriä koska minusta on korkea aika, että lakkaat pilaamasta elämääni - - 

Vieläkö Helmerin on mahdollista saada oma elämä, kun kaikki mielenkiintoiset asiat ja ihmiset hänen isänsä on aina pyrkinyt karkottamaan Helmerin elämästä. 

Kirja on hidastempoinen ja siinä on maaseudun tunnelmaa: "ei ole mitään niin rauhoittavaa, niin turvaavaa kuin navetta täynnä tyynesti hengittäviä lehmiä talvi-iltana" - ja myös samalla maaseudun hiljaisuuden ja liikahtamattomuuden tuomaa ahdistusta. Pidin kirjasta: siinä oli jotain tuttua verrattuna kotimaisiin maaseuturomaaneihin, mutta kuitenkin kotimaista kirjallisuuttamme enemmän vihjeitä, että elämä on ja odottaa, kun siihen vain hyppää kyytiin. Lohduttomuus ei ollut ensimmäinen ajatus, kun lopetin kirjan, vaan toivo.

Kirjan ovat lukeneet myös Katja ja Maija. Osallistun kirjalla kirjankansibingoon: kannessa eläin (aasit ja varis, jotka liittyvät kirjan juoneen tiiviisti). 

Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

2012, Karisto

Boven is het stil 2006

suomentanut Antero Helasvuo

323 sivua