Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia

Kirjamessujen jälkeen teki mieli tarttua messuilla esiintyneiden kirjailijoiden teoksiin, esikoiskirjailijoita luinkin jo alkuviikosta, minkä jälkeen tartuin Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia (2015, Siltala) -teokseen, joka minulla oli aikomuksena lukea jo aiemmin tänä vuonna. 

"Ihmiselämässä on erityisiä herkkyysjaksoja. 

Ennen kaikkea sellainen on lapsuusaika, jolloin kaikki

on suurennettua, voimistunutta ja lisävärien sävyttämää - - "

Tyttölapsia-teoksessa kerrotaan sen nimensä mukaisesti tytöistä. Aika on toisen maailmansodan jälkeinen 50-luku. Ensimmäisessä novellissa tytöt valmistautuvat pioneerikulkueeseen, mutta mielenkiinnon vie kädettömän lapsen tekemä Stalinin muotokuva - tai oikeastaan tekijä. Samalla tavalla kaikissa novelleissa historian tapahtumat sijoittavat tarinan aikaan, mutta lasten elämässä on tärkeää se, mikä eroaa tavallisesta. 

Seuraavat kaksi novellia vievät lukijan kaksotyttöjen maailmaan. Lasten isä tulee kotiin rintamalta, eikä ole varma, ovatko lapset hänen. Novellissa sisarusrakkaus ja -viha näyttäytyy jokapäiväsessä elämässä ja saa lopulta traagiset mittasuhteet. Perheen aikuiset (isä, äiti ja isoäiti) ovat kykenemättömiä keskustelemaan toistensa kanssa, ja perheessä keskustellaan vain lasten kanssa. 

Ulitskajan novelleissa aikuiset ovatkin taka-alalla, ja maailma nähdään lasten silmin ja kautta. Novelleiden henkilöt vaihtelevat ja henkilöitä on melkoisen paljon, niin että lukeminen vaatii aika paljon keskittymistä. Aina tytöt eivät ole rakastettavia, ja välillä aikuistuminen aiheuttaa hämmennystä heidän elämäänsä. 

Teoksessa on itse asiassa kaksi novellikokoelmaa, joista lyhyempi Lapsuus -49 sisältää lyhyempiä novelleja. Pidin näistä lyhyistä novelleista muuta teosta enemmän. Ehkä sen takia, että henkilöhahmoja ja juonta oli helpompi seurata, tai ehkä sen takia, että lapset tuntuivat suloisemmilta loppuosan novelleissa. Lapset saivat enemmän myötätuntoani, heti ensimmäisessä novellissa Kaali-ihme kaksi orpotyttöä lähetetään hakemaan kaaleja, mutta mukaan annettu raha katoaa. Lapset eivät uskalla mennä takaisin kotiin, ja ihme tapahtuu: kaalit tippuvat kotimatkalla heidän jalkoihinsa. Novellit henkivät aikuisten rakkautta lapsia kohtaan ja olivat siksi niin suloisia, jotenkin sadunomaisia maailmoja. Loppukirjan novelleista tuli samanlainen lämmin olo kuin Ulitskajan kuuntelemisesta kirjamessuilla. 

Kirjasta myös mm. Ullan kirjat.

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia (& Lapsuus -49)

2015, Siltala

suomentanut Arja Pikkupeura, 

alkuperäiset kertomukset 1993, 2003, 2011

218 sivua