J.M. Coetzeen Jeesuksen lapsuus (2014, Otava) -teos on joutunut odottelemaan lukuvuoroon pääsyään jo pari vuotta, mutta pääsi kansikuvansa ansiosta nyt kesähaasteeseen mukaan. Tavoitteenani on lukea oman kirjahyllyni kirjoja enemmän kuin aiemmin, ja kaikenlaisin keinoin kirjahyllystä lähtee luettavaa, tänä kesänä kesäisin kansin / nimin varustettuja teoksia. Coetzeeltä ole aiemmin lukenut Häpeäpaalun ja Austerin kanssa kirjoitetun Tässä ja nyt -teoksen. Hilpeitä teokset eivät ole olleet, etenkään Häpeäpaalu, eikä Jeesuksen lapsuuskaan ole kovinkaan iloinen kirja. Mielenkiintoinen teos kyllä oli, ja itse pidin siitä.
Noin viisivuotias David ja jo vanhempi mies Simón, saapuvat uudelle mantereelle laivalla ja alkavat rakentaa uutta elämää. Davidin vanhemmista ei ole tietoa ja pojan mukana ollut kirje äidin mahdollisesta olinpaikasta on kadonnut. Vastaanotto uudessa maassa on ystävällinen: heille tarjotaan asunto ja vaatteita. Asuntoon tosin ei pääse aivan heti, mutta asialle ei nyt vain voi mitään, koska avainta ei saada käsiin. Simón löytää työtä satamasta, jossa hän muiden miesten kanssa kantaa tavaraa laivoista. Välillä miehet miettivät, miksi tehdä tuota älytöntä työtä, kun koneitakin on olemassa. No, kaikki on tässä uudessa maassa omassa hyvässä järjetyksessään, hieman oudossa, mutta hyväksyttävässä olevassa järjestyksssä.
Maassa puhutaan espanjaa, jota on parempi opetella, koska sillä kielellä kaikki toimivat. Tarinassa voi nähdä nykymaailman käännettynä, sillä Simónin uusi tuttavuus Elena kehottaa miestä olemaan kiitollinen uudessa maassa, aivan kuin nykyisiä pakolaisia kehotetaan:
Sinut olisi voitu käännyttää täältä, mutta sen sijaan sinut toivotettiin tervetulleeksi. Sinut olisi voitu jättää taivasalle, mutta sen sijaan sinä sait katon pääsi päälle. Sinun on syytä olla kiitollinen.
Ja kyllähän Simón onkin, tavallaan. Elämä on kuitenkin kovin erilaista, ruoka on erilaista ja työ ankeaa. Kun David aloittaa koulun, myös koulujärjestelmä toimii hassusti eri lailla. Rehtori päättää siirtää lapsen toiseen kouluun, eikä tähän siirtoon ole kenelläkään mahdollisuutta vaikuttaa, koska niin vain toimitaan. Pienesti ja hieman vinosti tutut elämänasiat tehdään eri tavalla, niin että Simón vieraantuu uudesta maasta - jää ulkopuoliseksi.
Ja David sitten - hän vasta onkin erikoinen lapsi. Hän ei opi lukemaan, koska ei halua. Hän ei syö leipää, koska haluaa jäätelöä. Hän ei halua ymmärtää Don Quijotea, koska tuulimyllyt ovat ritareita, jos niin haluaa. Mielenkiintoinen kirja, ja olin todellakin tyytyväinen, että päädyin lukemaan kirjaa.
J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus
2014, Otava
The Childhood of Jesus 2013
suomentanut Markku Päkkilä
292 sivua
Helmet-lukuhaasteeseen saan tästä kirjan kohtaan 24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja.
Helmet-lukuhaasteeseen saan tästä kirjan kohtaan 24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja.
Luin juuri saman. Olet ottanut kirjan rennolla asenteella ja löytänyt siitä hienosti tulkintoja noille arvoituksellisille osioille. Minä luin aika otsa rypyssä ja turhauduin sitten monista vaihtoehtoisista tulkinnoista, joita löysin etsiessäni selitystä. Jotenkin kaipasin semmoista. Mutta samaa mieltä olen siitä, että romaani oli mielenkiintoinen enkä pitkästynyt ollenkaan. Siitä kirjoittaminen oli minulle vaikeaa.
VastaaPoistaKävin lukemassa kirjoituksesi ja keskustelun - oli paljon kaikkea, mitä mietin itsekin. Vähän laiskasti tosiaan ehkä kirjoitin kirjasta, ensimmäiset ajatukset, mitä kirjasta tuli mieleeni. Kiinnostava kirja.
PoistaPidin tästä kovasti ja huomasinkin jostakin listalta, että myös Jeesuksen nuoruus -kirja on olemassa. Coetzeeta lukeneena voi kai todeta että tosin se ei varmaan kerro mitään, vaikka kuulostaakin jatkotarinalta :D
VastaaPoistaIhan mahtava kirjailija, pidän kovasti ja olen pahasti taas koukussa.
Joo, muistin nähneeni itsekin jossain tuon Jeesuksen nuoruus, mutta sitten en enää löytänytkään, niin en uskaltanut spekuloida asialla. Ihan kiinnostavaa, jos tähän teokseen saisi jotain selkoa jatko-osasta..
Poista