Petri Vartiainen tuli minulle tutuksi pari vuotta sitten, kun luin hänen Isäasentoja-teoksen, joka nimensä mukaisesti kertoi isyydestä eri asennoissa (tai aikakausina). Miehen ryhti (2016, Otava) -teos jatkaa mies-teemaa, sillä tässäkin teoksessa on keskiössä mies, joka miettii elämäänsä.
Kirjan mies, Ari, on opettaja ja aviomies ja isä. Vaimon mielestä Ari voisi olla vähemmän opettaja ja enemmän isä. Arin mielestä hänen taas täytyy pitää huolta niistä lapsista, joista ei pidetä kotona huolta. Hänen omat lapsensa ovat hyvinpidettyjä ja ruokittuja, ja pärjäävät kyllä. Omia lapsia on kolme, koulussa lapsia taas kymmeniä. Ari on äikän maikka, joka uhmaa paikalleen jämähtymistä keksimällä tunteihin lisäsisältöä: hän päättää viedä oppilaat luokasta ulos maailmaan. Osa oppilaista kieltämättä kaipaa käyttäytymisen aakkosia, mutta toimiiko hyvä idea käytännössä?
Valvon useampana yönä. Vaikka ei ole vauvaa. Koulussa yritän korjailla vanhempien tekemiä virheitä: väännätän ruttuista peltiä suoraksi, vaikka koko hökötys pitäisi vaihtaa, tilata uusi.
Kotona vaimo kaipaa huomiota, ja Aria inhottaa olla perheessä se, joka valittaa päänsärkyä. Omasta mielestään hän kyllä yrittää, ja yrittäminen joutuu todellakin koetukselle sen vuoden aikana, jota kirjassa kuvataan.
Teos kertoo suomalaisen miehen elämästä, välillä taustaa haetaan appiukon elämästä. Sekä koti että työ tuntuvat vaativan paljon, stressiä ei voi estää. Ari tosin välillä yrittää ottaa kannettavakseen koko koulutusjärjestelmän ongelmat; moni koulun opehuoneessa on jo antanut periksi.
Teos on täsmäluettavaa näin koulujen alkuun: mitä opetussuunnitelma oikein tarkoittaa, ja miten sen muuttaminen stressaa opettajaa, ja minkälaisia ongelmia koulussa on - näistä asioista voi lukea Vartiaisen kirjan sivuilta. Lukukokemuksena kirja ei noussut erityiseksi, vaan se oli melkoista koulusta jauhamista. Tekstistä tuli mieleen kansi: kovin tasapaksua, vain pieniä ryppyjä mahtui teokseen; olisin ehkä kaivannut hieman värikynää mukaan. Ymmärrän kyllä yläkoulussa työskennelleenä, mistä kirjan pienehkö paatoksellisuus on syntynyt.
Petri Vartiainen: Miehen ryhti
2016, Otava
254 sivua
Ymmärrän hyvin loppukaneettisi. Saarnaamisen henkeä minäkin tekstistä höngin, ja ymmärsin yskän, tuon koulumaailman paineisen ponnistelun. Aateromaanina pidän osuvana: opetusarki sopii tulla näkyväksi. Aiha saattaa rajata kiinnostuvia.
VastaaPoistaNythän uusi ops on ollut sitten käytössä kouluissa jo yli kuukauden. Ihan kamalia ei ole vielä tapahtunut, omani käyneet viikoittain koulun ulkopuolella. Toisella tosin ei ole luokkaa, koska se on rempassa.... Ehkä ennemmin koulut kuntoon ja homeongelma kuriin kuin mitään muuta kouluihin.
PoistaEllen olisi itse opettaja, lukukokemus olisi jäänyt ehkä aika köykäiseksi (nyt pidin tätä melko lohdullisena). Sama mieltä olen kuin Tuija, että opetusarkea ja koulumaailman paineita on hyvä kuvata, mutta jos tavoitteena olisi laajempi lukijakunta, ehkä hiukan vähempi paatoksellisuus riittäisi.
VastaaPoistaNäinpä, opettajan ahdistuksen tästä voi lukea hyvinkin helposti.
Poista