Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu (2016, Bazar) ei ollut alun perin lukulistallani, mutta huomasin siitä joitakin positiivisia kirjoituksia kirjablogeissa. Kirjan kansi sai minut epäileväiseksi, josko viihtyisin kirjan parissa, mutta kun avasin kirjan etukannen, niin sittenpä se olikin menoa. Reilut 650 sivua meni lukumääräänsä nähden sujuvasti ja nopeammin kuin etukäteen ajattelin. Kirjailija Lucinda Riley on kirjoittanut paljon kirjoja, ja niitä on myyty maailmalla yhteensä yli viisi miljoonaa kappaletta. Lisäksi hänen kirjoistaan 12 on ollut New York Timesin bestseller-listan kärjessä - kertoo Bazar-kustantamon sivut. Tällaisella kirjoittamiskokemuksella osataan kyllä kirjoittaa menevää luettavaa. 

Keskiyön ruusu kertoo tarinan intialaisesta Anahita-nimisestä naisesta, joka muuttaa nuorena tyttönä Intiasta Englantiin. Hänen tarinansa on tarua ihmeellisempää, mukana on intialaisia prinsessoja ja prinssejä. Englannissa Anahita rakastuu, mutta huomaa, että seka-avioliitto ensimmäisen maailmansodan aikaan kohtaa vastustusta. Työ sairaanhoitajana ja paras ystävä Indira mieshuolineen pitävät Anahitan liikkeessä ympäri maailmaa, ja Anahitan oma elämä uhkaa jäädä elämättä muita auttaessa. 

Anahitan tarina kerrotaan lukijalle vähän kerrassaan, sopivasti juoneen koukuttaen. Niin että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Anahitan salaisuuksiin on tutustumassa tämän lapsenlapsi Ari Malik, joka on Intiassa menestynyt liikemies, mutta joutunut kyseenalaistamaan elämänsä arvot. Ari matkaa Englantiin selvittämään lupauksensa mukaan, mitä Anahitalle tapahtui maassa. 

Miljöönä kirjassa on Astburyn kartano, johon Arin tutkimukset kohdistuvat ja jossa parhaillaan kuvataan amerikkalaista elokuvaa, jossa näyttelevä Rebecca Bradley joutuu kohtaamaan oman elämänsä myllerrykset. 

Kirjaa lukiessani pääsin elämään Englannin nummille 1900-luvun alkuun ja nykypäivään ja näkemään ne vaikeudet, joita eri etnisestä taustasta tulevaa joutuu kohtaamaan tutustuessaan toisiinsa. Juonenkulku oli polveilevaa ja ihmisten kohtaamiset tunteellisia kuin kolmetuntinen Bollywood-elokuva, mutta tarina kuitenkin länsimaalainen itsenäisine naisineen. 

Lukukokemukseni oli alkusyksyn huumaavimpia, ehkä juuri siksi, että en etukäteen kuvitellut pitäväni tällaisesta teoksesta. Toivottavasti Rileyn teoksia saataisiin enemmänkin suomeksi, sillä tiiliskivimäinen lukuromaani oikeaan hetkeen iskiessään tuottaa omalaatuista nautintoa kovastikin. Minulle tämä kirja oli nappiin osunut kaikin puolin. En antanut kyynisen lukijapuoleni sanoa mitään kirjan epäuskottavuuksista, vaan annoin itseni nauttia tästä aikuisten sadusta, joka oli sujuvaakin sujuvammin kerrottu. 

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

2016, Bazar 

The Midnight Rose, 2013

suomentanut Hilkka Pekkanen

667 sivua

Kirjalla osallistun minihaasteeseen, jossa luetaan syys-lokakuun ajan I:llä alkavien maiden kirjallisuutta. Tässä kirjassa kohtaavat peräti kolme iitä: kirjailija on irlantilainen, hän asuu Isossa-Britanniassa ja kirjassa kerrotaan Brittilän lisäksi Intiasta.