Projekti: elokuvat

Aina silloin tällöin iskee koukutus leffoihin, voin valvoa yöt katsomalla elokuvia - eikä tämä harrastus ole kovin hyvä, kun taloudessa on kaksi lasta, jotka heräävät noin 6.30 myös viikonloppuisin. Olen siis päivät koukussa kahviin - ja osin kahvin ansiosta jaksan sitten valvoa yöt =O Myönnän, että sama elämäntapa onnistuisi paremmin, jos vaikka olisi vähän nuorempi tai toisenlaisessa elämäntilanteessa -useimmiten, koska olen keski-iän kynnyksellä ja tarvitsen unta yössä enemmän kuin kolme tuntia, harrastan tätä elämänrytmiä loma-aikoihin. Mutta nyt innostuin leffoista tämän vähän aikaa sitten lukemani kirjan takia. Ja tämän toisen, jonka sain kirjastosta vähän aikaa siten:

No, mutta viime yönä katsoin elokuvan Main hoon na, joka oli järkyttävä sekamelska kaikkea mahdollista: matrixia, chackie chania, avioliiton ulkopuolisia lapsia, isän kaipuuta, rikkoutuneita perhesuhteita, poikatyttöjä, romansseja, Pakistanin ja Intian -suhteiden setvimistä, armeijaa ja mitähän vielä? Muistan nähneeni elokuvan joskus vuonna 2005 (tai vastaavaa, koska elokuva on julkaistu vuonna 2004) juurikin noiden matrix-efektien ja vankienvaihdon takia. Olen useimmat Shah Rukh Khanin leffat nähnyt ajalla, jolloin en tiedostanut, että näyttelijä on SRK. Nythän on niin, että vaikka yritän katsoa muitakin leffoja, niin sellaista karismaa kuin SRK:lla on, ei ole muilla. (Ilmeisesti se karisma meni multa ohi, kun silloin aiemmin katsellessani näitä elokuvia en nähnyt mitään syytä innostua asiasta.) 

Main hoon na ei ollut parasta bollywoodia. Minun makuuni se oli aivan liia sekava, ja koska osaan hindiä sen verran, että tunnistan sanan (dil) täältä toisen (deewana) sieltä, tarvitsen englannin tekstit. Ongelma on siinä, että joissakin (lue tässä) elokuvissa puhe on niin nopeaa, että tekstit (kolme riviä) välähtävät noin sekunnissa ohitse, ja ehdin lukea niistä kolmasosan. Myöskin tästä elokuvanautinnostani (katsoin leffan youtubesta) puuttuivat tekstit lauluista, mikä hieman haittasi katselunautintoa, vaikka niissä lauluissa toki pääasiallinen sisältö olikin dil ja deewana (ks. laulu yllä).

En myöskään pitänyt naisnäyttelijöistä, joista suosikkini on Kajol ja Rani Mukherjee. Tässä elokuvassa ei ollut kipinää SRK:n ja naisnäyttelijän (Sushmita Senin) välillä, vaikka Sen onkin maailman kauneimmaksi valittu (-94), niin näyttelijätyöstä en hurmaantunut. 

Aiemmin olen pitänyt hirveän tylsinä elokuvia, joissa setvitään perhesuhteita (esim. kabhi kushi kabhi gham), mutta tässä ne ehkä olivat parasta antia. Ram (SRK) on elänyt isänsä kanssa siitä lähtien, kun hänen äitinsä kuoli. Ram toimitetaan isänsä ovelle, ja silloin isän avioliitto särkyy: vaimo (Kiron Kher, lempinäyttelijäni - näyttelee melkein aina perheen äitiä, ellei Abitabh Bachchanin vaimo ole siinä roolissa) lähtee lätkimään poikansa kanssa, koska saa tietää, että hänen miehellä on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde (poika todisteena). Ramin isä kuolee ja hänen viimeinen toiveensa on, että hänen tuhkansa levittäisi koko perhe: hänen molemmat poikansa ja (osin) siksi Ram lähtee collegeen, jossa hänen veljensä opiskelee. Tavoitteena hänellä on solmia suhteet velipuoleensa ja tämän äitiin. Samassa collegessa opiskelee myös Sanjana, jota Ram (armeijan työntekijänä) lähtee suojaamaan. Tämä on elokuvan toinen teema, josta pursuavat matrix-taistelut.

Kolmen ja puolen tunnin aikana ehdin siis katsella elokuvan loppuun, neuloa tyttäreni villapaidan takakakappaleen ja eksyä toiseen elokuvaan - aivan paras muoto elokuvan katseluun juutuupin videot eivät ole, koska niistä tahtoo aina tulla ikäviä yllätyksiä: elokuva jää kesken viimeisen 20 minuutin osalta tai se muuttuu huonolaatuiseksi tms. Nyt kuitenkin löysin takaisin samaan elokuvaan ja sain nauttia loppuleffan taisteluista. Ja pystyin kaventamaan takakappaleen hihakohdat siinä samalla...

Projektiksi elokuvat saa sillä, että ajattelin ryhtyä katselemaan bollywoodia enemmänkin taas, ainakin SRK:n loput elokuvat (joita en ole nähnyt). Mielenkiintoista muuten se, että bollywoodissa romanttisten elokuvien päätähti voi olla myös action movie -sankari. Tai molempia samassa elokuvassa. Ajatelkaas, jos hugh Grant alkaisi loppupuolella leffaa tehdä matrix-liikkeitä.... Joo, itse tykkään toki enemmän SRK:sta romanttisena sankarina, sillä jotenkin aivoni eivät pysty sisäistämään sitä, että flirttaileva sankari alkaa ampua muita. Mutta minulla taitaa olla näkemättä juuri ne leffat, joissa tämä action-puoli on pääosassa.

 ANAY MANN: Pravin Dabas, elokuvanäyttelijä, Mumbai, Maharashtra, 2006. Sarjasta Equal Dreams: Portraits of Indians. © Anay Mann/Photoink

Ps. Kirjoittaessani tuli mieleeni, että Helsingin taidemuseossa, Tennispalatsin tiloissa on tulossa näyttely Intiasta:

Samaan aikaan Intiassa
4.3.-29.5.2011

Intian nykytaide on viime vuosina noussut kansainvälisesti kuumaksi puheenaiheeksi. Tennispalatsin näyttelyssä tunnetut ja tuoreet intialaiset nykytaiteilijat kertovat maastaan milloin runollisesti ja esteettisesti, milloin rankan yhteiskunnallisesti ja osallistuvasti. Suuri osa näyttelyn taiteilijoista on naisia. Feminististen painotusten ohella näyttelyn teemat  tarkastelevat globalisaation vaikutuksia ja muita muutospaineita yhteiskunnassa, joka yhä nojautuu vahvasti perinteisiin.

Sitä odotellessa, luen vielä muutamia kirjoja samaisesta maailmankolkasta. Lupaan siirtyä uuteen maanosaan jossain vaiheessa vuotta.