Runeberg - runo viikonlopuksi

Lumiomena ehti kyselemään meidän muiden ruuneberejä ja Amma kertoa Hannasta.
Minun Runebergini muotoutuu Vänrikki Stoolin tarinoista, Maamme-laulusta ja Porilaisten marssista sekä tietenkin Sven Tuuvasta, johon muistan tutustuneeni jo yläasteella. Se teki minuun jo silloin vaikutuksen, lähinnä sen takia, että ymmärsin vaikean runon merkityksen ;D Myöhemmin olen törmännyt Runebergiin mitä oudoimmissa paikoissa. Erityisesti on jäänyt mieleen, kun asuin Latviassa ja ruotsalainen kollegani siteerasi Vänrikki Stoolin tarinoita på svenska. Silloin tajusin, että Runeberg ei ehkä Suomessa ole niin arvostettu kuin pitäisi. Enkä ymmärrä, mistä sellainenkin käsitys on peräisin, että runot olisivat vaikeita. Kuka nyt muka ei tajuaisi, mitä Maamme-laulussa sanotaan?

Maamme-laulusta en osaa sanoa sen enempää, koska minuun on aina tehnyt suuremman vaikutuksen Sibeliuksen Finlandia ja välillä unelmoin, että suomalaisten noustesssa urheilukisojen korkeimmalle palkintopallille, voisivat kylmät väreet kulkea oikeasti lävitse.
Runebergin Porilaisten marssi soi melkein yhtä kauniisti - olisikohan säveltäjällä vaikutuksensa...



Runebergin runoista suosikkejani ovat Sven Tuuva edelleen ja Saarijärven Paavo, joista ensimmäinen mielestäni kuvaa suomalaista miestä rehellisemmin kuin Paavo. Mutta toisaalta, pitäähän minunkin vedota johonkin, kun pidän itseäni ja lapsiani periksiantamattomina, ahkerina ja sisukkaina. Meillä nimittäin molemmat vanhemmat pitävät lapsiaan oman kansalaisuutensa perikuvina, sillä lapset ovat sisukkaita niin kuin gorkhat (sanoo mies) tai sisukkaita niin kuin saarijärven paavot (sanoo äiti). Molemmilla perusteilla on aivan yhtä paljon (tai vähän) todellisuuspohjaa, mutta gorkhat ja paavo ovat ihan yhtä tärkeitä meille molemmille.

Saarijärven Paavo

Saarijärven salomailla asui 
Tilallansa hallaisella Paavo, 
Perkas, hoiti ahkerasti maataan; 
Mutta Jumalalta kasvun toivoi. 
Vaimoineen ja lapsineen hän siinä 
Niukkaa leipäänsä söi hiess' otsan, 
Ojat kaivoi, kynti, touon kylvi. 
Saapui kevät, nietos suli mailta, 
Myötänsä vei puolet orahista; 
Suvi saapui, raekuuro kulki, 
Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; 
Saapui syksy, kaikki ryösti halla. 

tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: 
"Paavo parka, kovan onnen lapsi, 
Sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs; 
Miero raskas, raskahampi nälkä." 

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: 
"Koettaa, mut eipä hylkää Herra. 
Pane leipään puolet petäjäistä, 
Kaksin verroin minä ojaa kaivan, 
Mutta Jumalalta kasvun toivon." 

Pantiin leipään puolet petäjäistä, 
Kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, 
lampaat myi ja siement' osti, kylvi, 
saapui kevät, nietos tuli mailta, 
Mutt' ei orahia vesi vienyt; 
Suvi saapui, raekuuro kulki, 
kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; 
Saapui syksy, kaikki ryösti halla. Rintoihinsa lyöden vaimo lausui
"Paavo parka, kovan onnen lapsi, 
Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs: 
Raskas kuolo, elo raskahampi." 

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: 
"Koettaa mut eipä hylkää Herra. 
Pane toinen verta petäjäistä, 
Ojat kahta suuremmat ma kaivan, 
Mutta Jumalalta kasvun toivon." 

Pantiin toinen verta petäjäistä, 
Kahta suuremmat loi ojat Paavo, 
Karjan myi ja siement' osti, kylvi. 
Saapui kevät, nietos suli mailta, 
Mutt' ei orahia vesi vienyt; 
Suvi saapui, raekuuro kulki, 
Mutt' ei kaatunutkaan kaunis olki; 
saapui syksy, halla kultaviljan 
Koskematta korjaajalle säästi. 

Silloin Paavo polvistuen lausui: 
"Koettaa, mut eipä hylkää Herran." 
Mutta miehellensä virkkoi vaimo: 
"Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi; 
Nytpä meillä alkaa ilon päivät, 
Syrjähän nyt petäjäinen silkko, 
rukihisen nyt ma leivän leivon." 

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: 
"Vaimo vaimo, sit' ei kuri kaada, 
Veljeään ken hädässä ei hylkää. 
Pane leipään puolet petäjäistä, 
Veihän naapurimme touon halla." 
J.L. Runeberg