... on potkulautoja,
polkupyöriä,
rikki menneitä housunpolvia.
Joka kevät isommaksi ja isommaksi
kasvaneita lapsia.
Jotka kohta menevät jo
omia reittejään.
Aamuneljältä
lintu laulamassa
ikkunan alla.
Aikaisia herätyksiä.
Vihertyvä maailma.
Tuoksuja, joita ei ole
puoleen vuoteen ollut olemassa.
Äitienpäiviä,
syntymäpäiviä,
jalkapallokouluja,
tanssikurssin kevätjuhlia,
kevätjuhlia,
loppukokeita.
Aurinkoisia aamuja.
Kaikesta huolimatta,
myös
luettuja kirjoja.
Pian.
Toukokuussa kaikki on niin uutta, että yhteen kuukauteen mahtuu iso osa vuoden elämyksistä. Toinen samanlainen kuu minulle on syyskuu. :)
VastaaPoistaMeilläkin esikoinen alkaa mennä omia polkujaan. Hän saa mennä jo yksin leikkipuistoon (no, meiltä on sinne näköyhteys) muiden tyttöjen kanssa leikkimään (kun ei kuulemma voi leikkiä poikien kanssa, pöh). Kuopus sen sijaan on vielä tiiviisti meidän vanhempiensa kanssa.
Ja pyöräilyn iloa on riittänyt täälläkin. Tosin sunnuntaina joku oli kylvänyt lasinsirpaleita tielle ja esikoisen pyörän takarengas on nyt puhki.
Luettuja kirjoja odotellessa. :)
Meillä ei olekaan kasvukausi ihan noin pitkällä, mutta tämänpäiväinen vesisade varmasti edisti asiaa.
VastaaPoistaAarre: kyllä tuo vihreys on tullut ihan parissa päivässä. Se on ihmeellistä!
VastaaPoistaKatja: Meillä poika oppi ajamaan eilen ilman appareita! Nyt sitten mennään silläkin innolla... Puistossa ovat lapset olleet maanantaina 5 minuuttia kahdestaan. Kurkin omalta pihaltani sydän syrjälläni... ja tajusin, että kohta ne oikeasti menevät noin, ihan kahdestaan. Niisk!