Sain A Blog With Substance tunnustuksen Piiltä Maailman ääreen -blogista.
Blogitunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Lähetän tunnustuksen lukulistaltani viimeksi päivittyneisiin, koska oikeasti, hienoja blogeja on tosi paljon, eikä mulla sinällään ole sellaisia suosikkeja, joissa olisi enemmän substanssia =) kuin jossain toisessa, mutta toki nämä ovat hienoimmasta päästä:
3. Kukkapilli
6. Lukuisa
7. Ilselä
Tämä ei velvoita vastailemaan mihinkään, mutta muille: tuossapa hienot kahdeksan blogia, käykää tutustumassa!
Tässä kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:
1. Olen elänyt elämääni aika usein "ei koskaan"-lauseiden tahdittamana. Olen siis ilmeisesti takinkääntäjä, tai kauniimmin sanoen: alan aina ajatella (liikaa) niitä asioita, joita olen pitänyt ehdottomasti einä.
2. Olen Itä-Suomesta kotoisin ja ajattelin, että "en koskaan" muuta pois sieltä.
Muutin seuraavana keväänä, kun sain oikeuden vaihtaa opintopaikkani Turkuun.
3. Päätin, että mitä tahansa teenkin, niin "en koskaan" tee hanttihommia siivoojana tai kaupan kassana.
No, tein ensin siivoojan töitä, kunnes siirryin kassalle.
4. Päätin, että "en koskaan" luovu miestä ja siestä.
Sitten tapasin Erään Ihmisen stadista ja tuntui pöljältä puhua mietä ja sietä. Turusssa hassusti puhuminen ei haitannut, koska turun murre kuulosti (minusta) vielä hassummalta.
5. Päätin, että "en koskaan" muuta ulkomaille, koska Suomen rajojenkin sisällä on niin vaikeaa ymmärtää muita.
No, hakupaperit menemään harjoitteluun ja puoli vuotta Baltian maassa meni mukavasti.
6. Olen monta vuotta ehtinyt sanoa, että "en koskaan" muuta pääkaupunkiseudulle.
Viimeiset (melkein) 10 vuotta olen täällä viihtynyt.
7. No, koska olen tehnyt niin monta myönnytystä, niin yksi "ei koskaan" on ollut olemassa aina ja ikuisesti:
"en koskaan" muuta Espooseen, koska espoolaisuus on mielikuvissani jotain tiettyä, ei minua.
No, postinumerokseni yllättäen muuttui E:llä alkava kaupunki viime keväänä. Hups.
8. Halusin aina kulttuurintutkijaksi, tekemään havaintoja jostain semain tyylisestä heimosta (linkki), enkä koskaan ainakaan opettajaksi. No nii-in.
Onneksi viime aikoina olen päässyt yhdistämään edes jotenkuten sujuvasti sen, mitä oikeasti halusin tehdä ja työn, josta oikeasti saa palkkaa.
Kiitos tunnustuksesta :) Olen saanut samaisen noin vuosi sitten, joten en laita sitä nyt blogiini, mutta kivaa, kun muistit :)
VastaaPoista"En koskaan"-asioistasi, etenkin viimeisestä, tuli mieleeni se, että olen myös vannonut, ettei minusta koskaan tule opettajaa. Vielä päätös on pitänyt enkä ole hankkiutunut aineenopettajakoulutukseen. Toivon, että en hankkiudukaan, koska en ole yhtään opettajamainen. Nyt vähän karmaisee, että mitä jos tulevaisuudessa asia onkin ihan toisin :D
opintojen loppuvaiheessa teki mieli turvata selusta, koska en tiennyt yhtään, mihin suuntaan lähteä.
PoistaJoo, ei ole pakko vastata. Mäkin olen joskus samantyyliset paljastukset tehnyt. Liekö tullut toiseen kertaan ihan samat paljastuksetkin.... Heh, nämä ovat jotenkin automaattiset, elämäni käännekohdat.
Näinhän se menee, ei koskaan kannata sanoa ei koskaan... =D Joten, jos sanon, minusta ei tule koskaan kirjailijaa, niin toimisiko se myös tälla tavalla päinvastoin?! Juu, ei. Miten minusta tuntuu, että juuri tässä tapauksessa ei koskaan todella on ei koskaan. =D
VastaaPoistaHauskoja pikku tunnustuksia sinusta!
Hei, tota mä en ole muistanutkaan vannoa! Pitäiskö lisätä listaan :D Tosiaan, ehkä se ei koskaan on joskus ei koskaan, tai mistä sen tietää koskaan =O
PoistaKiitos tunnustuksesta!
VastaaPoistaHeh, minä mietin kauhulla, sulkeutuuko ympyrä omalla kohdallani vielä joskus, ja tuleeko minusta espoolainen. Synnyin ja elin ensimmäiset puoli vuotta elämästäni Espoossa, mutta sielultani olen kyllä keskiuusimaalainen ja vähän tamperelainenkin...
Eikä minustakaan pitänyt tulla opettajaa. Hupsista vaan. :D
Tämä meidän Espoo on nyt vähän erilainen kuin Etelä-Espoo =D Näköjään espoitakin voi olla erilaisia. Mä en tiedä, missä mun sielu on, koska Turkuun se ei koskaan jotenkin tullut mukanani ja itään en aio (koskaan!) enää palata. Uups.
PoistaKiitos! Olen tehnyt tämän jo pariin kertaan, mutta koitan keksiä jotakin ihan uutta ;)
VastaaPoista=D Kiva
Poista:D Noinhan se elämä joskus menee! Minun ei pitänyt koskaan muuttaa pääkaupunkiseudulle eikä ainakaan Vantaalle. Ja minusta piti tulla opettaja... Nyt olen sitten vantaalainen enkä ole vuosiin ketään opettanutkaan.
VastaaPoistaHeh, joskus se menee noin päin =D
PoistaEspoolaisuus on meidän kohdalla tosiaankin hieman kiikunkaakun, kun Vantaa alkaa ihan tuosta vierestä.
Mutta tavallaan kivaa kuin olen nyt enemmän maaseudulla kuin koskaan susirajalla asuessani.
Mulla on sama juttu maalaisuuden kanssa. :D
PoistaKiiris kiittää täällä ja vikisee: otan suurella kiitollisuudella tämän huomionosoituksen vastaan. Nyt olen kyllä niin harmaa ja nuutunut, että tuskin löydän itsestäni kahdeksaa asiaa....
VastaaPoistaKiitos.
Onhan harmaakin asia, ja harmaan jälkeen tulee aina jotain muuta =D
PoistaKiitos hirmuisen paljon. :-)
VastaaPoistaEspoo on ihan kiva paikka asua, varsinkin kun siellä on meri. :-)
Olepas hyvä =)
PoistaMe taidetaan vaan olla hirmuisen kaukana siitä merestä. Mutta onneksi meillä on järviä täällä pohjoisessa päin.
Aika hauska havainto. Jännästi se elämä kuljettaa, joskus ihan eri suuntaan kuin mitä kuvitteli. Mutta eikös olekin hyvä, että osaa olla joustava ja uskaltaa kokeilla elämässä niitäkin asioita, joista vielä hetki sitten ajatteli että ei koskaan!
VastaaPoista