Olen jonkun aikaa etsiskellyt paitsi intialaisia kirjailijoita myös muunmaalaisia aasialaisia kirjailijoita. Ensi hätään aloin etsiä nepalilaista kirjailijaa. Niin, edes yhtä, joka kirjoittaisi maasta ja sen ihmeistä ja jonka kirja löytyisi suhteellisen vaivattomasti (lue: adlibriksestä) kotiin kannettavaksi.
SAMRAT UPADHYAY - nimi osui silmiini jostain, en muista enää mistä. Upadhyay on syntynyt (v. 1974) Katmandussa, Nepalissa. 21-vuotiaana hän muutti USA:han ja hän on toiminut mm. englannin kielen professorina Ohiossa. Upadhyay on ensimmäinen länsimaissa englannin kielellä kirjoittanut ja kirjojaan julkaissut nepalilainen kirjailija.
Arresting God in Kathmandu (2001) on Upadhyayn esikoisteos, ja se on yhdeksän tarinan mittainen novellikokoelma. Palan halusta ryhtyä lukemaan näitä novelleja kirjailijalta, jota on nimitetty mm. buddhalaiseksi tsehoviksi.
The Guru of Love (2003) on Upadhyayn ensimmäinen romaani, jonka tapahtumat on sijoitettu Katmanduun, jota kirjailija kuvaa kuin Joyce Dublinia (kertoo takakansi). Teoksessa on kyseessä kolmiodraamasta, jossa järjestetty avioliitto kokee kolauksia aviomiehen rakkaussuhteen vuoksi.
Buddha's Orphans (2010) on Upadhyayn toinen romaani ja myöskin rakkaustarina, Rajan ja Nilun, jotka molemmat ovat kokeneet hylätyksi tulemisen. Rakkaustarinan taustalla kulkevat Nepalin lähihistorian tapahtumat.
Upadhyay on kirjoittanut myös toisen novellikokoelman The Royal Ghosts (2006). Päätin kuitenkin valita nuo kolme kirjaa, jotka tilasin Adlibriksestä. Mietin selatessani muita kirjoja ja kirjailijoita, että lieneekö Amazon kovasti vaikea paikka tilata kirjoja, sillä paljon kiinnostavia kirjoja on tarjolla vain Amazonissa, eikä ollenkaan Adlibriksen puolella.
Muita nepalilaisia kirjailijoita tai kirjoja Nepalista löytyi tällaisesta paikasta, erityisesti minua alkoi kiinnostaa Manjushree Thapa, jonka kirjan Unohda Katmandu tajusin omistavani. Kirja ei ole tosin romaani, vaan reportaasi Nepalin rauhanprosessista. Kirja on tullut Likeltä vuonna 2008 suomeksi.
Viikonloppuna tutkiskelin muunkin Aasian kirjallisuutta Nepalin lisäksi ja löysin kiinnostavan Kiriyama Book Prize -kirjallisuuspalkinnon, jonka palkintoehdokkaana esim. Upadhyay on ollut vuonna 2004. Listoilta löytyy paljon kiinnostavia aasialaisia kirjailijoita ja kirjoja. Niistä toivottavasti paljon lisää blogissani myöhemmin. On ollut kiinnostavaa tutkia, miten paljon ja kaikkea mahtavan kiinnostavaa luettavaa löytyy maailman jokaisesta nurkasta. Ja erityisesti Aasiasta.
Mikä maailmankolkka tai maanosa sinua kiinnostaa kirjallisuudessa?
Aasia on kyllä jäänyt aika tutkimattomaksi...Japanin kirjallisuuteen on toki tullut tutustuttua enemmänkin, joitain vanhempia teoksia Lähi-Idästä ja pari intialaista. Rushdie tosin taisi kommentoida että paras intialainen nykykirjallisuus kirjoitetaan englanniksi eli en sitten tiedä onko siellä paljoa tuntemattomia aarteita odotettavissa...
VastaaPoistaMutta siinä se suunnilleen on. Etelä-Korea voisi olla kiinnostava maa, millaistakohan kirjallisuutta sieltä tulee...
Suurin osa intialaisista varmaankin kirjoittaa englanniksi. Mikä lie, kolonialistinen jäänne... Onhan tuolla Intia-Kiina-akselilla kuitenkin pari miljardia ihmisistä, luulisi jotain hienoa syntyvän sielläkin. Siis, suurin osa on varmaan käynyt brittiläisen tai amerikkalaisen korkeakoulun, eli en tiedä, onko voiko kirjailijaa pitää intialaisena. Mä ainakin uskon, että 21 vuotta Nepalissa tekee ihmisestä juuriltaan nepalilaisen enemmän kuin amerikkalaisen, tai ainakin silloin näkee maailman ikään kuin kahdesta paikasta.
PoistaJapani on kiinnostava, koska on niin erillään muusta ollut aika ajoin ja vieläkin kovin erilainen maa. Kirjailijatkin ovat ehkä olleet saarellaan.
Etelä-Koreasta on tullut ainakin huikeita saippuaoopperoita, joten voisi olla mielenkiintoista lukea kirjoja. Olen joskus jäänyt koukkuun noihin sarjoihin ;D
Kamputsea olisi seuraava kohde, johon ajattelin tutustua.
Ne näkyvimmät intialaiset tosiaan kirjoittavat englanniksi, ilmeisesti myös muilla kielillä riittää kirjoittajia mutta niitä ei kai sitten käännetä kansainvälisille markkinoille kovin paljoa. Tämä kaikki siis toisen käden tietona Rushdien esseistä.
PoistaJapani on tosiaan omanlaisensa, ja suosittu aihe kirjoissa on kulttuurien välinen konflikti, länsimaisen ja japanilaisen kulttuurin yhteentörmäys ja ihmisten tasapainoilu näiden välissä.
Etelä-Koreasta olen nähnyt pari hyvää leffaa ja lukenut jotain sarjakuvia jotka ovat kasvattaneet kiinnostusta, vähän sieltä tulee "toinen Japani" viboja mutta toisaalta historia, kulttuuri ja maantiede ovat kuitenkin erilaisia...
Intiassa on varmasti myös monen muun kielistä kirjallisuutta ja kieliäkin on niin monta, että ei siitä voi saada järkeenkäypää käsitystä, luulen.
PoistaMä listasin tuonne yläpalkkiin toistaiseksi lukemani "intialaisen" kirjallisuuden ja huomasin, että kaikki kirjailijat ovat koulutettuja, usein koulutus on hankittu länsimaista, joten voi miettiä, miten intialaista kirjallisuus on. Ja mikä on intialaisuutta? Köyhä lukutaidoton maalainen vai koulutettu kaupunkilainen... Kirjallisuutta se köyhä lukutaidoton ei kuitenkaan lue eikä kirjoita. Ja paljon on kaikkea tuolta väliltä. Mä aion nyt kuitenkin pysytellä vain tuossa englanninkielisessä kirjallisuudessa. Olen myös leffoista oppinut, että urdu on runouden kieli ja sitten muuten oppinut taas uskonnollinen teksti on vieläkin muinaiskielillä (sanskriitti vai), joten kieliä riittää, ja taustaa mistä ammentaa.
Ehkä mua tuossa intialaisessa kiinnostaa juurikin se kahden kohtaaminen, ja länsimainen vivahde tekee kirjoista minulle sopivan.
Eteläkorealaiseen voisi olla hieno vaikkapa tämä: http://www.manasianliteraryprize.org/news/2012/3/15/south-korean-novelist-announced-as-first-woman-to-win-man-as.html