Joulukuun iloksi - kirjallisuudesta I

En ehtinyt mukaan kirjablogien joulukalenteriin, joten ajattelin iloksi ja hauskuudeksi kirjoittaa joulukalenterin tynkäistä kirjallisuus-aiheista. Tämä ei ole joulukalenteri, eivätkä kirjoitukset tule joka päivä, edes joulukuun ajan, mutta kokeilen kuitenkin kirjoittaa jotain muutakin kuin kirja-arvioita. 

****

Tämä juttu on ollut puolivalmiina teksiluonnoksissani ja sen aiheena on kirjallisuuden opiskelu. Aika moni kirjabloggaaja on yliopistossa opiskellut kirjallisuustieteitä, jotkut opiskelevat vieläkin, toiset aloittelevat, toiset ovat valmistuneet jo aikapäiviä sitten. 

Oma kirjallisuusurani alkoi lukiossa, jossa äidinkielen tunnilla teimme kirjallisuusharjoituksia äidinkielen tunneilla. Olen säästänyt oman huipputyöni: Romeo ja Julia ja Ronja Ryövärintytär -teosten intertekstuaalinen tutkimus. Siis, tällä nimellä tuo huipputyöni ei kulkenut, koska en varmasti ollut vielä edes kuullutkaan koko intertekstuaalisuus-termiä. Pro gradu -työssäni sitten ikään kuin jatkoin aihettani, sillä siinäkin oli aiheena intertekstuaalisuus ja rakkaustarinat. 

Kirjallisuuden opiskelijaksi ajauduin vähän vahingossa, sillä yliopistoon menin opiskelemaan kulttuurintutkimusta ja tarkoituksenani oli valmistua tutkijaksi, joka löytää sen viimeisen vielä löytämättömän heimon viidakosta. Sanottakoon, että meillä oli erittäin inspiroiva luennoitsija yliopistolla, joka varmaan sytytti näitä haaveita useammankin opiskelijan päässä. Jossain vaiheessa koin lievää rimakauhua ja tuleva työllistymiseni alkoi hirvittää. Sitä paitsi inhoan ötököitä, enkä enää nähnyt itseäni kökkimässä jossain keppien varaan rakennetussa mökissä keskellä tuntematonta... Olin kaiken muun opiskelun (arkeologiaa, kiitos Indiana Jonesin; puolaa, en yhtään muista miksi) ohella opiskellut myös kirjallisuutta, joten varmin tapa saada voita leivän päälle oli hakeutua suomen kielen opintoihin ja sitä myöten pedagogisten opintojen pariin. 

Lukiossa en vielä kokenut paloa äidinkielen ja kirjallisuuden opintojen pariin, enkä oikein osannut sijoittaa kirjailijoita ja kirjoja oikeisiin pareihin. Ei se mitään, samaa on ollut ilmoilla myös myöhempien lukiolaisten keskuudessa. 

'

Kirjallisuuden opiskelu yliopistossa oli paitsi luentoja ja seminaareja myös järkyttävien kirjapakettien lukemista: yhteen tenttiin oli huikea määrä kirjoja luettavina. Siihen aikaan, kun ei ollut nettiä eikä blogeja, piti kirjoittaa muistiinpanot ihan kynä-paperi-versioiksi. Olen säästänyt nämä vihkot, joihin rustailin tietoja kirjoista, myöhemmiksi ihmeiksi. Välillä tosiaan ihmettelenkin, että tuollaisenkin kirjan olen lukenut. 

Opiskelin kotimaista kirjallisuutta, mikä aina joskus näkyy lukiessani ja blogitekstejä kirjoittaessani siinä, että en lue / kirjoita enää kotimaisista klassikoista. Olen lukenut kirjat jossain vaiheessa opintojani, ja vaikka jotkut klassikot ovatkin ikivihreitä, niin en halua kirjoja enää lukea. 

Kotimaisen kirjallisuuden opinnot näkyvät myös siinä, että minua välillä myös kovin kyllästyttää kotimainen kärsimyksellinen kirjallisuus ja kaipaan jotain aivan muuta luettavaa. Siksi varmaan suuntaan kaukomaille, mitä tulee kirjallisuuteen. 

Nykyisessä työssäni en ole tekemisissä kirjallisuuden kanssa kovinkaan paljon, joten kirjallisuus-opintoni eivät sitten kuitenkaan ole avanneet minulle ovia työelämään. Tai ovat ne, minulla on pätevyys siihen työhön, jota teen, vaikka se ei olekaan kirjallisuuden kanssa missään tekemisissä. Yliopisto-opinnoissahan on myös niitä sivuaineita, jotka vaikuttavat työllistymiseen. Voin sanoa, että olen onnistunut mielestäni oikein hienosti yhdistämään kiinnostukseni muihin maisemiin ja kiinnostukseni kieleen. Mutta summa summarum, kirjablogi on siksi minulle tärkeä, että kirjat kuuluvat elämääni ja blogissa saan tuuletella lukemistani. 

Jos nyt valitsisin opinahjoa ja koulutussuuntaani, saattaisin valita toisin. Ehkä alkaisin opiskella jotain sellaista, josta saisin varman toimeentulon ja sitä myöten hyvän ja turvallisen elämän. Tai sitten alkaisin opiskella sitä, mihin tunnen suurta intohimoa, mutta opintojeni aikana jo tekisin asioita, jotka vaikuttavat työllistymiseen. Siis käyttäisin vapaa-ajan tyrkyttämällä itseäni paikkoihin ja vapaaehtoistöihin, jotka poikivat kontakteja ja työmahdollisuuksia. Tuota tyrkyttämistä en tarkoita pahalla, vaan hyvällä. Jos olemassaoloaan pahoittelee, ei kukaan tule kotoa repimään mukaan. 

Tällä hetkellä olen taas aivan tyytyväinen elämäni valintoihin, vaikka koko ajan on sellainen olo, että kaikki olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Sen sijaan, että matkustin yöjunalla Moskovaan tai pelasin aliasta kellaribaarissa, olisi pitänyt tehdä Jotain Suurta. Mutta en voi muuttaa niitä valintoja, joita aikoinaan tein. Jos hyvin käy, kaikenlaista ehtii tehdä vielä elämässään.