Kuten blogini lukija onkin huomannut, olen lukenut espanjalaista kirjallisuutta parin viime viikon aikana Espanjan-matkamme innoittamana. Suuntasimme tämän kesänä kohti Espanjan aurinkoa, koska näytti siltä, että kotimaa ei suo juurikaan lämpöä. Ruhtinaallisesta kahden viikon kesälomastani hytisin viikon Hesa Cupin sateissa ja heti, kun lapsen jatkopelit päättyivät, hyppäsimme koneen siiville ja saavuimme sademyrskystä aurinkoon.
Barcelonan kentällä paistoi aurinko ja aamupäivä lämpeni 30 asteeseen. En ollut ehtinyt kovin paljon ottaa selvää matkakohteesta, sillä ostin lentoliput viikkoa ennen matkan alkua. Alun perin suunnittelin matkaa Kroatiaan tai Kreikkaan, mutta sitten lopulta Espanja kiinnosti enemmän, ja Kreikan tilanne vaikutti liian sekavalta. Googletin Barcelonan lähialuetta etsiessäni sopivaa rantakohdetta läheltä kaupunkia, sillä kahden vilkkaan kouluikäisen lapsen kiinnostuksenkohde ei ole kaupunki ja sen rakennukset, vaan ranta ja uima-allas - tämän opimme viime vuoden Rooman-matkalta.
Barcelonaan ensi kosketuksemme oli Placa d' Espanya, johon astuimme lentokenttäbussista. Saimme bussijonossa Barcelonan kartan ja noin 25 minuutin matkalla ehdin tutustua kaupunkiin sen verran, että huomasin bussin pysäkeistä Espanjan aukion olevan lähimpänä rautatieasemaa, jonne halusimme. Lämpöön tottuessa tuo kahden metroaseman välinen matka kävellen tuntui tosin melkoisen pitkältä... mutta asemalla tankatut leivät ja vedet auttoivat jaksamaan eteenpäin.
Junalipun sain ostettua automaatista - mutta oikean junan ja raiteen löytäminen vaati noin kolmen ihmisen vaivaamista, joista yksi kuului aseman asiakaspalveluun. Barcelonan rautatieyhteydet vaikuttivat vähintäänkin hämmentäviltä, sillä junalinjat erottuvat kirjain- ja numeroyhdistelmien perusteella, ja lopulta oikean raiteen vieressä kytättiin monitorista, mitkä ovat kunkin junan pysäkit. Ehkä junissa on joku järkevät ja looginen systeemi, mikä ei avautunut kuitenkaan minulle. Onneksi aina on mukavia ihmisiä, jotka auttavat tai vähintäänkin etsivät käsiinsä jonkun, joka osaa englantia. Näinpä ei tälläkään kertaa astuttu väärään junaan, vaikka lähellä sekin oli, kun junia meni parin minuutin välein raiteelta ties minne.
Junien ja julkisten kulkuneuvojen ilmastointi oli koko matkan ajan aivan järkyttävän ihanaa ja toimivaa. Junassa unohtui, että ulkona on oikeastaan kuuma ja maisemat näyttivät, että hyvää saattaa olla luvassa. Matka kesti reilun tunnin ja maksoi 4,90 (vertailuna: bussimatka lentokentältä maksoi hieman yli 5 euroa).
Valitsimme matkakohteeksi Calellan, josta en kovin paljon ennakkotietoa löytänyt. Jos olisin löytänyt, niin olisimme valinneet kaiketi jonkun toisen kohteen - valinnanmahdollisuuksia olisi ollut muitakin. Heti hotellille saapumisen jälkeen kävi ilmi, että Calellassa nimittäin oli noin tuhat saksalaista abiturienttia, jotka Saksa on järjestänyt ranta- ja rälläyslomalle juuri meidän valitsemaan kohteeseen. Hotellimme oli täynnä saksalaisia teinejä ja voi sitä schuhauttelujen määrää, mikä korviin kantautui noiden päivien aikana. Valitsin ensimmäisen hotellin sen perusteella, että se oli edullinen ja siinä oli iso uima-allas. Hotelliöihin kuuluivat kaikki ruoat ja juomat, mikä oli hyvä asia, sillä lasten kanssa matkustaessa oikean ruoan löytyminen on joskus vaikeaa - buffet-pöydistä taas löytyy valinnanvaraa, tai ainakin ranskalaisia ja ketsuppia.
No joo, en voi kehua hotellia, vaikka sen uima-allas oli melkoisen iso (se ei paljon auttanut, kun teinit valtasivat alueen) ja ruoka syötävää, ja huoneet puhtaita. Hotelli oli meluisa ja mölinää kesti yöllä keskiyöhön asti. Toisaalta omia lapsiani metakka ei juurikaan häirinnyt, ja ehkä pahinta oli se, että jokaiseen ruokailuun piti jonottaa (paitsi aamupalalle) aivan järkyttävän kauan. Saksalaisia oli Calellan jokaisessa isossa hotellissa, ja sama Abireisen järjestetään myös ensi kesänä, joten neuvon matkalle halajavaa valitsemaan joko toisen rantakaupungin tai pienen hotellin Calellasta, sillä ihan jokaisessa hotellissa saksaa ei kuullut.
Onneksi murheet unohtuivat, kun pääsimme rannalle, sillä eihän tällaisessa rantakohteessa hotellissa kovin paljon olla. Rantaan oli hotellista matkaa etukäteistietojen mukaan 400 metriä, mikä piti paikkansa.
Kuva hotellin parvekkeelta.
Rannalle päästääkseen pitää alittaa rautatie, sillä juna kulkee rannan ja kaupungin välistä, mikä on jännää, mutta toisaalta ihan toimivaa: ihmiset pääsevät Barcelonasta helposti uimaan ilman omaa autoa ja maisemat junasta ovat huikeat. Todettakoon, että Barcelonan ja Calellan välillä oli ainakin kaksi nudistirantaa, joten hieman täytyy katsoa, mille pysäkille jää, ellei juurikin tykkää rusketuksesta ilman rajoja.
Rannalle pääsi helposti, radan alituksia oli juuri oikeissa kohdin. Rantaa riitti kaikille (wikipedia kertoo Calellassa olevan rantaa kahden kilometrin verran), ja rannalla oli juuri oikeanlaiset aallot. Aallot olivatkin melkoiset ja syvyyttäkin rannassa sen verran, etten varmaan olisi nauttinut kovin paljon omasta olostani, jos lapset eivät olisi osanneet uida.
Suurin osa lomasta meni rannalla lojumiseen ja vaikka suunnitelmissamme oli mennä takaisin Barcelonaan hetikohta, Suomen vesisateista toipumiseen meni kokonaiset neljä löhöpäivää rannalla. Välillä käytiin toki uimassa myös hotellin uima-altaalla. Ainahan vaihtelu on hyväksi.
Calella on pieni ja vanha kaupunki (wikipedia antaa asukasluvuksi 18 000). Keskustassa on vanhoja taloja ja kapeita kujia, sekä paljon turistikrääsäkauppoja. En itse viihdy ollenkaan kauppiaiden seassa, jotka työntävät väkisin tavaraa ja juoksevat perässä. Ostimme Calellasta yhden uimarenkaan ja kaksi vesipyssyä ja välttelimme muuten kauppiaita. Suurin osa kauppojen myyjistä on kotoisin jostain Pakistanin seuduilta, joten hinnatkin vaihtuivat kauppiaan tuulen ja myyntiajankohdan mukaan. Kaupungissa on paljon turisteja, en yhtään ihmettelisi, josko välillä on hieman rasittavaa elää turistien kansoittamilla kaduilla. Espanjan televisiossa näytettiinkin, miten turisteista käytiin vilkasta keskustelua (Yle uutisoi heinäkuun alussa Barecelonasta). Kun Suomessa sataa vettä koko kesän, niin itsestäni on toki mukavaa välillä käydä hengähtämässä paikassa, jossa aurinko paistaa. Turismi on varmasti asia, jossa on hyvät ja huonot puolensa, itse haluaisin pitää itseäni siinä mielessä hyvänä turistina, että en melua enkä oksentele kalsareissa kadulle.
Calella on niin kuin Barcelonakin Kataloniaa, eikä seuduilla Espanjan lippuja näkynyt, Katalonia lippuja sen sijaan oli melkeinpä jokaisen talon parvekkeella. Vaikka olen ollut tietoinen Katalonian halusta itsenäisyyteen (Ylen uutinen), niin jotenkin olin yllättynyt kaikista lipuista, joita jokaisessa niemennotkossa liehui.
Loma Calellassa oli totaalista lomailua ja rentoutumista: uimista ja lämmöstä nauttimista sekä valmiista pöydästä syömistä, ettei näistä lomapäivistä oikeastaan muuta voi kertoa. Rannalla oli tällainen kiipeilypaikka, johon ei tutustuttu, koska se oli hieman syvemmällä vedessä ja kiipeilijät olivat hieman isompia lapsia (nuoria), joille se on varmaan kiva paikka. Kaikenlaisia muitakin vesi- ja ilmakuljetuksia rannalla tuntui olevan, joten jännitystä rantaelämään saa varmasti. Suomalaisiin ei Calellassa ja sen rannoilla hirveästi törmännyt, viikon aikana lapset tapasivat yhden suomalaisen perheen lapset ja hotellissa kuulin myös yhden toisen perheen puhuvan suomea.
Rannalla oli saksalaisten teinien lisäksi paljon perheitä ja ehkä paikallisia, ainakin espanjalaisa, lapsia isovanhempien kanssa ja viikonloppuna myös isompia espanjalaisia perheitä.
Hotelleista vielä: halpishotellimme oli Olympic, jossa parasta oli uima-allas ja lastenaltaalla pelattu bingo (hieno tapa lasten opiskella numerot espanjaksi, omani taisivat oppia kymmeneen asti). Vaihdoimme loppuviikosta Hotel Sant Jordiin, tämä vaihto oli etukäteen suunniteltu, sillä ajattelinkin, että halpisversio voi olla hermoja raastava. Sant Jordin palveluihin ja hintaan kuului järkyttävän ihanan hiljaisuuden lisäksi parin tunnin kylpylävierailu päivässä, kylpylän nimi olikin jänskästi Silence (linkki). Tämä kuva hotellin parvekkeelta, kylpylä sijaitsi tuossa viereisessä talossa, jonka pihalla on iso uima-allas, jossa voi myöskin uiskennella samaan tahtiin brasilialaisten uintileiriläisten kanssa.
Sanotaanko, että pidin tästä hotellista huomattavasti enemmän, oli hiljaista ja ruokakin parempaa.
Ainoa miinus hotellissa oli, että televisiosta näkyi hyvin ainoastaan Barca TV, mutta toisaalta oli kiinnostavaa katsoa Barca-Real-matseja vuosien takaa. Tosin viimeinenkin kanava hyytyi ja oli pakko lähteä aurinkoon....
Vietimme hotellissa lepotaukoja, joiden aikana oli kiinnostava katsella maan uutisia, jotka menivät järjestyksessä kutakuinkin näin: Pamplonan härät, Madridin 40 asteen helle ja Iker Casillasin kyyneleet.
Kiinnostava matkaraportti! Sen verran rauhaa ja hiljaisuutta rakastan, että meluava abijoukko saisi minut varmasti hermoromahduksen partaalle. Mutta ihanaa, että saitte nauttia auringosta ja lämmöstä!
VastaaPoistaNo joo, lomalla ei todellakaan haluttais joutua teinien yliajamaksi, kun sitä saa jo työssä maistella. Mutta loma tietty kuuluu jokaiselle. Aurinko ja lämpö olivat pääasia!
PoistaMukava matkaraportti, tässä oli aitoa reissutunnelmaa. :) Hotellin vaihtaminen kesken reissun onkin hyvä idea. Ei ole koskaan tullut kokeiltua, mutta tuohan on simppeli tapa saada vaihtelua lomaan.
VastaaPoistaTehtiin näin viime kesänäkin, tosin vaihdettiin kaupungista maaseudulle silloin. Olisin ottanut kyllä mieluusti hieman hinnakkaamman hotellin koko ajaksi, mutta tietyllä budjetilla mennään. Seuraavan kerran varmaan vaihdetaan myös paikkaa eli kaupunkia, on kiva nähdä erilaisia paikkoja.
PoistaKiitos mukavasta ja kattavasta matkaraportista. Olen aiemminkin kuullut monelta muultakin, että tuo junasysteemi Barcelonassa on melko lailla käsittämätön, joten ei ihme, jos se ei ihan auennut. :)
VastaaPoistaKäsittämätön siitä tuli siksi, että asemalla ei ollut monitoreja mistä näkyisi nuo junien pysähtymispaikat, paitsi siellä raiteen vieressä. Jännää. Metro se vasta olikin. Mutta aina sitä näköjään pääsee eteenpäin, kun kyselee.
PoistaOn mukava lukea matkakertomuksia Kataloniasta. Kiitos Mari!
VastaaPoistaMeillä oli onni viettää kolmena kesänä kymmenisen päivää Barcelonassa. Asuimme aivan kuulun Sagrada Familia -kirkon naapurissa kerrostalossa ja kävimme metrolla uimassa Barcelonetan rannalla. Tällainen hektinen suurkaupunki ei tietenkään sovi siinä vaiheessa, kun on pieniä lapsia matkassa.
Barcelonan lähellä on myös pieni viehättävä Sitgesin kaupunki, joka on kuulu homoyhteisöstään ja homoystävällisyydestään. Meidän siellä vieraillessa sattui kaiken lisäksi jokin happening. Tuntui unenomaiselta, kun joka puolella ympärillä oli miespareja kauniista poikapareista vanhoihin väsähtäneisiin vanhuspareihin. Näyteikkunoissa oli vain miesten vaatteita komeiden miesmallinukkejen päällä, naisten vaatteita oli vähän jossain takanurkassa, siis ihan päinvastoin kuin yleensä.
Olisin aivan valmis menemään taas Kataloniaan, mutta onhan sitä tietenkin paljon muitakin paikkoja maailmassa. Olen tykännyt mennä uudelleen samoihin paikkoihin. On mukava, kun muistaa, miten kaikki toimii. Palasimme juuri Budapestistä, jossa olimme kymmenisen vuotta sitten. Oli ihanaa, kun englanninkileisten kirjojen kauppa oli samalla paikalla samannimisenä.
Kuulostaa kyllä kivalta, että pääsee samassa paikassa vierailemaan useamman kerran. Taitaa olla monesti ihmisillä tapana, että hyvään paikkaan palataan. Barcelonetalle melkein päädyimme, mutta sitten "oma ranta" ja sen rauhallisuus vetivät puoleensa, ja lapset eivät tosiaan ihan täysillä viihdy kaupungissa.
PoistaYstäväni menikin juuri tuonne Sitgesiin ja toinen oli myös Barcelonan eteläpuolella, en muista enää paikkaa. Silloin, kun etsin tietoa eri paikoista, oli vaikea löytää kehuttuja paikkoja, joten meillä oli vähän sellaista testailua. Ymmärsin, että Calellasta vielä pohjoisempaan olisi myös hyviä paikkoja, ehkä sinnekin pääsee joskus.
Tosiaan maailmassa on monta kivaa paikkaa, jossa käydä. Itse kävin Riiassa 10 vuoden tauon jälkeen ja oli jännää katsella mikä on samaa ja mikä muuttunut. Huomasin, että sinulta oli tullut matkaraporttia Budasta, täytyy käydä tutustumassa, Itä-Eurooppa kiehtoo.
Minua kiehtovat myös kaupunkilomat Riiassa ja Vilnassa. En ole kummassakaan käynyt. Kerran oli lentokoneen vaihto Riiassa ja jo lentokentällä huomasin omaleimaisuuden ja kuuntelin kiinnostuksella kieltä. Näihin paikkoihin on myös halpoja ,ja ne ovat tarpeeksi lähellä ja pieniä, niin että kahden yön reissussakin ehtii paljon.
PoistaJuuri tänään jäin katsomaan ohjelmaa, jossa suomalaisnainen asui Vilnassa, ja kaupunki näytti kyllä kivalta. Sinne on pakko päästä - ja Riiassa tosiaan on niin paljon kaikkea kivaa, eikä millään uskois, että se on niin lähellä. Ihana paikka, kannattaa käydä!
Poista