Tunnelmia Barcelonasta

Barcelonassa on moni käynyt ja kaupunki onkin yksi Euroopan suosituimpia kaupunkikohteita. Turismi alkaa olla ongelma kaupungissa, jonka asukkaat haluaisivat palan kaupungista itselleen takaisin. Barcelona ei ollut oikeastaan matkamme pääkohde, mutta velvollisuudentuntoisesti vierailimme kaupungissa parina päivänä. Olin ostanut talvella kirpparilta Barcelona-oppaan, koska joskus kuitenkin vierailisin kaupungissa - ja yritin saada tuntumaa kaupunkiin oppaan avulla. En oikein saanut, mutta yritin bongata joitain helppoja kohteita kaupungista. Sitä mukaa kuin viihdyimme rannalla, vierailukohteet vähenivät listalta. Barcelonan 30 asteen kuumuuteen ei tehnyt mieli ennen kuin oltiin totaalisen kyllästyneitä rantalöhöön. 

Barcelonassa olimme lopultakin vain kaksi päivää, joista ensimmäisenä kävelimme La Ramblaa edestakaisin ja bongasimme mm. Antoni Gaudin arkkitehtuuria, hassuja nimiä ja paljon erilaisia ihmis- kuten turistiryhmiä. 

La Ramblalta poikkesimme ihanan ilmastoituihin kauppoihin sekä vanhankaupungin kujille, joilla lapset yrittivät saada käsiinsä tärkeät Barca-paitansa ja minä itse nähdä jotain Barcelonan must-see-kohteita, niin kuin katedraalin. Kapeat kujat olivat miellyttäviä kävellä, La Ramblalla iski ihmispaljous väliin liiaksi ja vaikka kadulla voi kävellä puiden varjoissa, niin myös kuumuus tuli päälle hieman hiostavasti. 

Onneksi pitkän kadun päässä alkoi viiletä ja väljetä, katuesiintyjät olivat kiinnostavia ja lähestyvä Kolumbuksen-patsas näytti komealta. Päädyimme ihastelemaan kaiverruksia - kuumuus esti kiipeilemisen patsasta ympäröivien leijonien päälle ja patsasta ympäröivä liikenne jäämästä patsaalle pidemmäksi aikaa. Jotenkin päällimmäisenä kaupungista jäi mieleen kuumuus ja ihmispaljous, jota teki mieli lähteä pakoon. 

Lepäsimme ja joimme ja ihastelimme sataman isoja veneitä ja laivoja, mutta lopultakin kierros Ramblalla ja vanhankaupungin kujilla alkoi riittää ensimmäisen päivän ohjelmaksi. Tibidabo-kukkula olisi kiinnostanut, mutta ei mahtunut päivän ohjelmaan, koska halusimme vaihteeksi syödä jotain hyvää ja muuta kuin hotellin ruokaa. Ravintola oli yllättävänkin mukava ja väljällä ja viileällä terassilla olisi voinut lojua vaikka kuinka kauan. Tarjoilijamme oli matkan mukavimmasta päästä ja jutteli lasten kanssa ja hauskuutti näitä. 

Barcelonan ihmisistä jäi sellainen pieni kiukku ja äksyisyys mieleen, mutta myönnän, että itseäkin ärsytti kuumuus ja tönivät ihmiset. Sinällään taas isommissa kaupoissa oli ystävällisiä myyjiä ja pienissä kahviloissa oli hauskaa, kun myyjät puhuivat espanjaa. On nimittäin kaksi tapaa puhua vierasta kieltä: sellainen nopea ja kiukkuinen ja toisaalta yksinkertainen ja helppo. Jälkimmäistä ymmärtää, vaikka sanoja ei tietäisikään ja tällaisia puhujia sattui tielle mukavasti. 

Kaupunki on hieno ja nähtävää paljon, mutta perustarpeista, lähinnä janosta ja sen hallinnasta, tuli nähtävää tärkeämpi asia - ja minulle jäi hieman huono omatunto, kun tutustuin kaupunkiin niin huonosti. Tunnelmia kuitenkin parin päivän aikana tuli imettyä ja jäi mieleen elämään. 

Lapsille kaupungista taisi olla tärkeintä tarpeeksi kylmä vesi, hyvä ruoka ja Messi-paidat. Oltiin melkoisen kypsiä etsiytymään taas rannalle vievään junaa, ja siinäpä hiki virtasi, kun aloin tutkia metrokarttaa, tietenkin sen jälkeen, kun olin jo ostanut metrolipun. Ajattelin, että kaikki linjat vievät juna-asemalle, mutta sain huomata olevani melkoisen väärässä. Seurattiin erivärisiä linjoja ja jouduttiin varmasti maailman pisimpään maanalaiseen ilmastoimattomaan tunneliin, mutta päästiin perille mutkittelevalla metrolla (ja minä kun olen luullut, että metrot rakennetaan kulkemaan suoraan). Huh, kaupunkireissun jälkeen taas maistui rannalla ja uima-altaalla löhöily. Saatiin Barcelona-reissun jälken sopivasti toinen hotelli, jossa levättiin pari tuntia kylpylän hierovissa suihkuissa - elämä alkoi taas voittaa nopeasti!

Toinen Barelona-päivä oli samalla Espanjan-loman viimeinen päivä, tuotiin matkatavarat säilytykseen asemalle ja ostettiin tuliaisia. Lupasin lapsille käynnin Akvaariossa, jossa on aivan oikeita haita. Sisäänpääsy oli melkoisen hinnakas tällaiselle budjettimatkalaiselle, mutta toisaalta, jotain kivaa ja kiinnostavaa sitä haluaa matkalla nähdä. Akvaariossa opittiin, että hai on hollanniksi hai (haai varmistaa kääntäjä) ja että pingviinit ovat mahdottoman pieniä, samoin kuin lasten elokuvissa seikkailevat Nemo-kalat.

Akvaario oli hinnastaan huolimatta hyvä valinta, sillä hait tekivät ikimuistoisen vaikutuksen: haiden elämää on mietitty ja pohdittu ja tietoa etsitty matkan jälkeen melkein joka päivä. Ihmisiä oli täälläkin paljon, mutta ei ahdistavuuteen asti, haiallasta päästiin ihailemaan pitkällä kävelymatolla, säästyi omalta kävelyltä ja ihmisten eteenryntäilyltä. Altaiden jälkeen oli vielä peuhapaikkoja lapsille, joten suosittelen kyllä lapsiperheille tätä paikkaa! 

Akvaario-visiitin jälkeen käytiin viereisessä Maremagnum-kauppakeskuksessa ihailemassa esimerkiksi Barca-fanituotteita, teki mieli ostaa oma Suarez-nukke, mutta ehkä ensi kerralla sitten. 

Päivä oli kiva, mutta uuvuttava ja päättyi sakkoihin ja vatsapöpöön. Mikään ei ollut parempaa päivän päätteeksi kuin päästä lentokenttähotellin uima-altaaseen (vatsapöpö ei vielä vaivannut) ja leveään sänkyyn odottelemaan aamun lentoa Suomeen.

Sakot tuli siitä, että ymmärsin, että Barcelonassa ei tarvitse ostaa lapsille lippuja junaan/metroon. Varmistin tätä asiaa moneen kertaan, mutta en silti ollut saanut asiaa ymmärretyksi: lapsille ilmeisesti pitää ostaa aikuisten lippu (sanottakoon, että en vieläkään ymmärtänyt asiaa, kuten tuossa aiemmin totesin, on erilaisia tapoja puhua kieliä: toinen on se, että varmistetaan, että asia tulee ymmärretyksi helpolla puheella ja toinen on se, että huudetaan kovaa, ja nyt tapa oli tuo jälkimmäinen). Meillä ei ollut lastenlippuja, tai lapsilla aikuisten lippuja - ja maksoin sitten sakkoni, oli kuitenkin loman viimeinen päivä ja meitä alettiin uhkailla poliisilla ja passien ottamisella. Väärinymmärrystä vielä lisäsi se, että vartija kertoi ilmeettömästi, että "it's fine", jolloin välillä olin valmis lähtemään ja sitten taas jäämään - siis että onko se ok vai sakot, jäi vähän hämärän peittoon. 

No, olkoon miten on, päästiin lähelle lentokenttää ja matka kotimaahan tuntui tuollaisen päivän jälkeen ihan hyvältä ajatukselta. Pääosin kuitenkin matkalla oli niitä mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa ja vieläkin naurattaa, kun muistelen tavarasäilytyksessä olleen miehen Hasta la vista -huikkausta. Oli hassu mies, jonka puheesta ymmärsin kaiken, vaikka se olikin espanjaa ja käsien heiluttelua. 

Jotenkin etukäteen muuten kuvittelin, että Espanja ja Italia olisivat enemmän toistensa kaltaisia, mutta aivan eri tunnelma maissa silti oli - enkä osaa sanoa, kummassa oli parempi.

No, matkasta selvittiin ja vatsakin alkaa olla taas kunnossa - ja seuraavalla lomalla taas kaikki uusiksi.