Taina Haahtia olen aiemmin lukenut melkein neljä (!) vuotta sitten, jolloin ilmestyi Kaikki mitä tiedän huomisesta. Mariaanien hauta (2015, Siltala) kiinnosti siis etukäteen kovastikin syksyn uutuuskirjojen joukossa. Mariaanien hauta veikin minut heti alusta alkaen mukanaan - luulen, että Ala-Harjan lyhytlauseisen kirjan jälkeen oli juuri sopiva hetki lukea kirjaa, jossa tarina rakentuu hitaasti eteenpäin.
Mariaanien hauta kertoo Helistä, jolla on kaikki, mitä nainen voi haluta: hyvä mies, kaksi lasta ja täydellinen koti. Heli on omistautunut kodilleen: hänen lääketieteen opintonsa ovat jääneet aikoinaan niin pitkäksi aikaa kesken, että Helin on helpompi olla työssä vastaanottoapulaisena kuin yrittää saada opintojaan päätökseen. Heli oli kotiäitinä lastensa takia ja hän myös keskittyi oman kotinsa suunnitteluun ja sisustamiseen täysin. Jopa hieman pakkomielteenomaisesti, siitä kertoo Helin lisälainan anomiset pankista: Heli haluaa tietynlaiset materiaalit kotiinsa, mutta tarvitsee melkoisesti lisää rahaa toteuttaakseen suunnitelmansa. Vaikka omakotitalo Tuusulassa on hulppea ja elämä ulospäin pelkkää unelmaa, ei elämä kuitenkaan ole sitä, mitä Heli uskoi sen olevan. Helin mies Justus ei ole ollenkaan sellainen kuin Heli haluaisi.
Ensin katseettomuus, sitten kosketuksettomuus - vai menikö se toisin päin - ja kuulemattomuus. Kuin ihminen kadottaisi tärkeimmät aistinsa, mutta vain määrätyissä olosuhteissa. Se ei vaikuttanut tietoiselta tai tarkoitukselliselta, vaan eteni asteittain ja tapahtui niin vaivihkaan, että näytti siltä kuin kysymys todellakin olisi jostain ainoastaan avioliitossa tavattavasta aistihäiriön muodosta.
Justus ei enää huomaa Heliä: ei koske, ei rakastele, ei kuuntele eikä muutenkaan huomaa. Heli päättää, että tällaisesta avioliitosta, joka tappaa hänet sisäisesti, on päästävä pois. Helppoa olisikin erota, mutta jättivelka tuusulalaisesta unelmasta ja täydellisestä elämästä ei mahdollista avioeroa. Heli on kuitenkin nainen, joka ei osaa jättää suunnitelmiaan puolitiehen.
Tuusulan raitilla Heli tapaa itseään vanhemman naisen, Airan, joka tuo tarinaan näkökulmaa sodanjälkeisestä Suomesta ja sen ajan vaikeuksista. Airan kanssa ystävystyessään Heli huomaa itsessään uusia asioita, joita ei aiemmin tiennyt olevankaan.
Samaan aikaan kun Heli kamppailee omissa ajatuksissaan, Justus kokee työelämän kovuuden ja pariskunnan lapset kasvavat. Miten kaikki pysyy hallinnassa elämässä, vai pysyykö lainkaan?
Nautin kirjasta alusta loppuun, vaikka täytyy sanoa, että loppu oli hieman yllättävä, koska loppu olisi voinut kääntyä moneen eri suuntaan ja siitä annettiin paljon vihjeitä toiseen suuntaan.
Tykästyin teoksesta sen verran, että ajatuksissa on lukea Haahtia enemmänkin lähiaikoina.
Kirjan on lukenut myös Henna Hemulin kirjahylly -blogista.
Taina Haahti: Mariaanien hauta
2015, Siltala
369 sivua
Mariaanien hauta kertoo Helistä, jolla on kaikki, mitä nainen voi haluta: hyvä mies, kaksi lasta ja täydellinen koti. Heli on omistautunut kodilleen: hänen lääketieteen opintonsa ovat jääneet aikoinaan niin pitkäksi aikaa kesken, että Helin on helpompi olla työssä vastaanottoapulaisena kuin yrittää saada opintojaan päätökseen. Heli oli kotiäitinä lastensa takia ja hän myös keskittyi oman kotinsa suunnitteluun ja sisustamiseen täysin. Jopa hieman pakkomielteenomaisesti, siitä kertoo Helin lisälainan anomiset pankista: Heli haluaa tietynlaiset materiaalit kotiinsa, mutta tarvitsee melkoisesti lisää rahaa toteuttaakseen suunnitelmansa. Vaikka omakotitalo Tuusulassa on hulppea ja elämä ulospäin pelkkää unelmaa, ei elämä kuitenkaan ole sitä, mitä Heli uskoi sen olevan. Helin mies Justus ei ole ollenkaan sellainen kuin Heli haluaisi.
Ensin katseettomuus, sitten kosketuksettomuus - vai menikö se toisin päin - ja kuulemattomuus. Kuin ihminen kadottaisi tärkeimmät aistinsa, mutta vain määrätyissä olosuhteissa. Se ei vaikuttanut tietoiselta tai tarkoitukselliselta, vaan eteni asteittain ja tapahtui niin vaivihkaan, että näytti siltä kuin kysymys todellakin olisi jostain ainoastaan avioliitossa tavattavasta aistihäiriön muodosta.
Justus ei enää huomaa Heliä: ei koske, ei rakastele, ei kuuntele eikä muutenkaan huomaa. Heli päättää, että tällaisesta avioliitosta, joka tappaa hänet sisäisesti, on päästävä pois. Helppoa olisikin erota, mutta jättivelka tuusulalaisesta unelmasta ja täydellisestä elämästä ei mahdollista avioeroa. Heli on kuitenkin nainen, joka ei osaa jättää suunnitelmiaan puolitiehen.
Tuusulan raitilla Heli tapaa itseään vanhemman naisen, Airan, joka tuo tarinaan näkökulmaa sodanjälkeisestä Suomesta ja sen ajan vaikeuksista. Airan kanssa ystävystyessään Heli huomaa itsessään uusia asioita, joita ei aiemmin tiennyt olevankaan.
Samaan aikaan kun Heli kamppailee omissa ajatuksissaan, Justus kokee työelämän kovuuden ja pariskunnan lapset kasvavat. Miten kaikki pysyy hallinnassa elämässä, vai pysyykö lainkaan?
Nautin kirjasta alusta loppuun, vaikka täytyy sanoa, että loppu oli hieman yllättävä, koska loppu olisi voinut kääntyä moneen eri suuntaan ja siitä annettiin paljon vihjeitä toiseen suuntaan.
Tykästyin teoksesta sen verran, että ajatuksissa on lukea Haahtia enemmänkin lähiaikoina.
Kirjan on lukenut myös Henna Hemulin kirjahylly -blogista.
Taina Haahti: Mariaanien hauta
2015, Siltala
369 sivua
Kuulostaa todella hyvältä - ja ihan kirjalta minun makuuni. Hitaasti rakentuvat romaanit ovat usein mieleeni. Haahti on minulle kirjailijana tuntematon. Olen toki pannut hänen uransa merkille, mutten ole koskaan lukenut. Ehkä kannattaisi.
VastaaPoistaKannattaisi ehdottomasti. Nämä kaksi lukemaani teosta ovat olleet hienoja. Pitää vielä tutustua niihin, jotka ovat jääneet lukematta.
PoistaHeli on melkoisen jännä tyyppi. Ei aluksi arvaisi, minkälainen hänestä oikein tuleekaan.
Haahti oli minulle tuntematon, mutta viihdyin Mariaanien haudan seurassa. Aion lukea lisääkin.
VastaaPoista