Ehdin jossain vaiheessa käväistä tyhjentämässä kirjakauppojen alehyllyjä.
Olin hieman myöhässä, mutta molemmissa isossa kirjakaupassa oli aleista vielä lisäprossat.
Onni sinällään, että suurin osa kirjoista varmaan oli mennyt,
koska kävin
ensimmäiseksi
kirjakaupoissa ja sitten kävelin Aleksin kaupat päästä toiseen käsissä ne kirjakassit.
Tosi fiksua.
Kädet virahtivat pariksi päiväksi käyttökelvottomiksi.
Suurempi määrä kirjakasseja olisi ehkä jäänyt siihen H&M:n homen kohdille.
Ehkä sähkökirjoissa on hyvätkin puolensa?!
Kotona huomasin, etten ollut ihan mahdottomasti ostellut
kirjoja, vaikka kädet olivatkin eri mieltä.
Myönnettäköön, että mukana oli muutama kirja ja värityskirja ja askartelupaketti myös lapsille,
sillä pitäähän lapsille olla vahti siksi aikaa, kun äiti lukee.
Mukaan tuli Jääskeläisen kirja (vajaalla vitosella)
3 pokkaria kympillä
ja Neljän dollarin päivä -pokkari kymmenellä eurolla (olen huomaavinani jotain epäloogisuutta viimeisen kohdalla...), jossa reissataan Aasiaa halvalla...
Ja myöskin Kerstin Ekmanin Sudentalja-sarjaa, josta luin lempikolumnistiltani täältä (joku ehkä huomaa pienen Intia-kytkösen kirjoista).
Mutta, jos Johanna Korhonen kehuu jotain kirjaa, minä uskon ja luen.
Tosiaan, kun olin myöhässä kaupoissa, niin keskimmäistä osaa en enää saanut käsiini.
Lukulistalla on myös Henna Helmi Heinosen veljen vaimo. Kirja tuli postissa ja lähtee työmatkalukemiseksi heti kun saan Desain loppuun.
Haaveilen myöskin unettomista öistä, jolloin ehtisin lukea
Inahdus-blogista postitettua kirjaa...
***
Olen ollut nyt puolitoista viikkoa uudessa työpaikassa,
ja luulen, että suurin stressi alkaa haihtua sen verran, että
pääsen taas lukemisen kimppuun.
Täytyy vielä lopuksi todeta, että
en ymmärrä,
miten ihmiset, jotka käyvät kahdeksasta viiteen -töissä
ehtivät tehdä yhtään mitään?
Siis lähinnä: milloin he ehtivät lukea??
Olen päässyt tai joutunut olemaan töissä iltapäiväkolmeen asti ja tuntuu, että aika menee iltaisin ruoanlaittoon ja siihen, että saa lapset nukkumaan.
Sitten onkin itse jo ihan unipuku-kunnossa;
jos kirjan avaa, niin nukkumatti korjaa puolikkaan sivun jälkeen.
Mutta, nyt yritän sinnitellä
hereillä
kirjan kanssa.
Hieno kirjapino ja vähän kateellisena katson noin edullisesti löytämääsi Jääskeläisen kirjaa ;)
VastaaPoistaVaikka olen vielä kotona poikien kanssa, mietin jo nyt tuota ihan samaa, että miten ikimaailmassa sitä arkisin ehtii tehdä mitään, jos on töissä siihen neljään, viiteen :O Mutta kai kaikkeen tottuu ja lopulta muodostuu se oma mukava rytmi.
Onpa hienoja kirjalöytöjä! Vesipuutarhat on loistava kirja ja Veljen vaimosta tykkäsin myös. Ikuinen rakkaus löytyy lukemattomana minunkin hyllyssäni;)
VastaaPoistaSanna: Veljen vaimo aloitettu ;D Vesipuutarhat oli ns. ikuisuuslainana: haluan lukea, mutta ei ole ollut vielä sopivaa aikaa. Nyt se on kotona kiusaamassa koko ajan ja kyttää sopivaa hetkeä...
VastaaPoistaSusa: Joskus jos odottaa, löytää =I Joo, tuota rytmiä kovasti etsitään. Tuntuu, että juoksen ja juoksen, enkä ehdi mihinkään...