Katleena Kortesuo: Tee itsestäsi brändi

Tämä on niin tätä:

olen päässyt lähikirjastoon riehumaan

i l m a n

lapsiani ja vieläpä auton kanssa. Tuloksena tietenkin se, että mulla on

 i s o ja painava kassi

mitä ihmeellisimpiä kirjoja muistakin kirjahyllyistä kuin siitä, jossa ovat kaikki pikakaunokirjallisuus ja jonka yleensä lasten kanssa viuhtoessa ehtii katsoa läpi puoliksi. 

Tämä nyt kyllä on ihan siitä toiselta puolelta, 

pikatietokirja, mutta kuitenkin. 

Meillä myös harjoitellaan hiirenkorvia korvaavaa käytäntöä: 

post it -lappuja. Toivotaan, että tärkeimmät asiat on löydetty 4-vuotiaan avulla ja opastuksella.  

Ja sitten itse siihen kirjaan.

Katleena Kortesuon Tee itsestäsi brändi (2011, WSOYpro) tarttui mukaan siksi, että jonkun aikaa sitten oli keskustelua itsensä brändäämisestä eräänkin esikoiskirjailijan kohdalla, ja toisekseen tässä kirjassa mainittiin blogit henkilöbrändäyksen kohteena. Tietysti bloggaajana minua kiinnostaa se, miten tehdä omasta blogistani ja itsestäni muista erottuva ja miten lisätä esimerkiksi lukijoita, kommentteja ja näkyvyyttä blogistaniassa.

Nyt, kun minulla on kirjan tiedot luettuna ja omaksuttuna, niin katsotaan, miten käy;

saakohan tästä rahat takaisin, jos lukijatilastot eivät tuplaannu?

Huomasin, että vaalituloksen spekulointi oli saanut pientä aktiivisuutta aikaan blogini suhteen. Anonyymien ikävät kommentit olen aina hylännyt roskikseen, kuten myös Kortesuon kirjassa neuvotaan.

En jaksa välittää toisten pahaaoloa ja negatiivisuutta yleiseen jakoon.

Koska en nyt voi antaa kaikkia kirjan vinkkejä muille, vaan haluan pitää etuni omanani, niin mainitsen muutamia huomioita kirjasta. Mielenkiintoinen asia, jonka Kortesuo nostaa esiin ja jonka olen itsekin huomannut esim. hakiessani työtä, on heti alkuun nimi. Olen vuoden ajan availlut postia "kuka minkäkin viran sai" ja huomannut, että aina viran on saanut joku, jolla on persoonallinen nimi. Tai no, ei aina. Minulla (top vitos -sukunimi) on yksi kokonimikaima Helsingin opettajistossa - on jopa saman alan opettaja, joten joillekin tavisnimisille se työpaikka avautuu kuitenkin. Kortesuo kuitenkin kehottaa sitä, joka haluaa erottautua, miettimään nimeään, koska tusinatavarana ei erotu esimerkiksi google-haussa. No, mä olen opintovuosinani saanut sähköpostia, joka alkoi "olen vastaväittelijäsi ...", vastannut puheluihin, joissa kysytään, olenko se kampaaja, joka oli baarissa eilen ja tietenkin saanut sen kollegan sähköpostit - joten onhan tästä yleisestä nimestä jotain hauskuuttakin ollut.

No, kirjaan takaisin. Kuten jostain luin, tämä kirja ei ehkä osu niiden silmiin, joiden pitäisi opasta lukea. Joskus kauhistuttaa blogimaailma, jossa toimivat viidakon lait: toiset (anonyymit) iskevät ja bloggaaja ei osaa suhtautua eikä suhteuttaa saamaansa palautetta.

Hyvä ohje brändin luojalle, samoin blogin pitäjälle on kirjassa se, että ihmisen persoonallisuus ei saisi rakentua brändin varaan.

Supertähdille tämä on varmasti vaikeampaa, erottaa oma persoona julkisuuden kuvasta, monet ovat seonneet, kun eivät ole sitä osanneet tehdä.

Joidenkin blogistien kohdalla olen huomannut kohtauksia, jotka varmaan johtuvat ainakin osittain siitä, että blogissa ei ole osannut irrottautua siitä omimmista minästään. Kortesuon mukaan tällöin on vaarana, että bloggaaja ei suvaitse toisten mielipiteitä tai ohittaa ne kokonaan (mikä on tietysti eri asia kuin viskata roskiin turhat päänaukomiset), bloggaaja voi alkaa diivailla tai alkaa googlella seurata puheita itsestään. 

Kortesuo antaa myös ohjeita siitä, miten blogin pitäjän pitäisi tehdä suunnitelma samaan tapaan kuin yrityksessä tehdään kehityssuunnitelmaa talouden kasvattamiseen: 

kuinka paljon lukijamäärä kasvaa jne.

Koska blogi on olemassa sen takia, että saa itseään tunnetuksi, 

pitää myös esiintyä omalla nimellä. 

Kuten tuossa aiemmin pohdin, itselläni on kokonimikaimoja niin paljon, että en tiedä, ilahtuisivatko kaikki, jos alkaisin kirjoittaa 'omalla' nimelläni. 

Koen Mari A:n omaksi nimekseni. 

Se myös on oma nimeni, tavallaan. 

Kortesuo mainitsee myös sen, että verkostoituminen on tärkeää blogistaniassa, esimerkiksi lukusuosituksissa on hyvä mainita blogeja, jotka ovat oman aihepiirin blogeja. 

Olen aina välillä miettinyt tätä valikoitumista, että kuka suosittelee ja ketäkin. 

Tietysti välillä tulee olo, että jos omaa blogia ei näy esimerkiksi jonkun toisen kirjoittajan blogilistassa, niin se toinen ei pidä blogiani mainitsemisen arvoisena. 

Olen yrittänyt niellä perisuomalaisen huonommuuden tunteen ja käyn kommentoimassa sitäkin enemmän sen toisen blogin kirjoituksia: jos en näy suosituslistalla, niin näyn sitten kommenttilistoissa ;D

Monta muutakin hyvää ja käyttökelpoista vinkkiä 

Kortesuon kirjassa on. 

En tiedä, mitä mielleyhtymiä sana brändi kenenkin aivojen sopukoissa aikaansaa, mutta joidenkin bloggaajien kohdalla toivoisi, että 

joitakin ohjeita tai ajatuksia blogin suhteen kävisi mielessä. 

Kirjablogeissahan tietysti pärjätään hyvin ilmankin: 

Ei tule mieleen kenenkään blogia, jossa olisi naputtamisen sijaa kirjoittajan itsestään antaman kuvan suhteen. 

Kirjan sanoma on kutakuinkin se, että miten itsestä tehdään blogin avulla tällainen: 

Katleena Kortesuo postaa itse

täällä.

Ja mulla aiemmin päivällä postaamani teksti Franzénin kirjasta. Käytin siinä tosin teidän toisten tekstejä hyväkseni, kun mun oli jotenkin niin vaikea keksiä mitenkään sanottavaa siitä kirjasta.