Olen nauttinut Miina Supisen teoksista, ehkä eniten Liha tottelee kuria ja Orvokki Leukaluun urakirja -teoksista. Odotukseni olivat korkealla, kun sain Miina Supisen uusimman, Mantelimaa-teoksen (2015, WSOY) käsiini.
Mantelimaa kertoo Molli Niemisen elämästä. Mollin aviomies joutuu sairaalaan saatuaan sähköiskun työpaikalla. Teoksen miljöö liittyy jouluun ja omanlaiseensa joulumaahan, joten kirjan teemaan sopivasti mies, Keke, joutuu onnettomuuteen esitellessään jouluvaloja. Molli yrittää elättää kahta lastaan ja joutuu siksi etsimään lisätyötä itselleen. Molli saakin työtarjouksen vanhalta "ystävältään" Jonne J. Halkiolta, joka omistaa Mantelimaan, joulumaan, joka on aina auki ja tarjoaa kaikille (sekä lapsille että aikuisille) viihdettä.
Miina Supiselle ominaisesti tämäkään kirja ei viihdy realismin rajoissa, vaan teoksessa mennään reippaasti ylitse tavallisen. Joulu näyttäytyy irstaana ja jonkinlaisena kuplana, joka poksahtaa helposti rikki. Huvittelupaikassa lymyää pahuutta, joka tunkee esiin väkisinkin.
Mantelimaa oli nopealukuinen kirja, ja viihdyttäväkin. Koomisinta jollain tavalla oli Keken toipumisajan sanailu - ja ympärillä olevien ihmisten suhtautuminen kummalliseen puheeseen. Muuten jäin kirjaa lukiessani jotenkin odottamaan, että jotain isoa alkaisi tapahtua. Ja tavallaanhan tarinassa tapahtuikin suuria, mutta jotenkin tapahtumat menivät laimeasti ohi. En siis syttynyt tälle kirjalle niin kuin Liha tottelee kuria -teokselle, joka oli aikoinaan mielestäni aivan hillitön. Sellaiselle, joka ei hirveästi pidä joulusta, tämä kirja on ehdoton joululahja - niin nurinkurinen kuin ajatus onkin.
Miina Supinen: Mantelimaa
2015, WSOY
317 sivua
Äh, ikävä kuulla, ettei Supisen uusin vedä vertoja aiemmille mestariteoksille. No, pakko se on silti lukea. Hyvä tietää, että se on nyt julkaistu!
VastaaPoistaVoi olla, että luen tämän ihan uteliaisuuttani. Tuosta Mantelimaasta tulee nimittäin mieleen jonkinlainen Santa Park/Napapiirin pajakylän parodia, joka kiinnostaa. :D
VastaaPoistaLiha tottelee kuria on ainoa lukemani Supinen. Se oli mielenkiintoinen, sen miljöö ja ajankuva. Muuta ei ole osunut kohdalle.
VastaaPoistaSupisella on kyllä ihailtavan omanlaisensa tyyli. Minullekin Liha tottelee kuria on ollut se mieluisin hänen kirjoistaan. Harmi, ettei tämä ehkä yllä samalle tasolle, mutta kyllä minäkin meinaan tän lukea. :)
VastaaPoistaLuin Mantelimaan juuri loppuun ja heti piti tulla allekirjoittamaan sun sanomasi siitä, että jotain isoa (ja pelottavaakin) odotti tapahtuvaksi, mutta kovin jäi pliisuksi "loppurytinät". Mainio idea kirjalle, mielenkiintoisia henkilöitä, hyvä taustatarina - mutta liikaa jätettiin toimintaa taustalle, lukijan oman mielikuvituksen varaan.
Poista