MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

Kirja, jossa sukelletaan suomalaiseen metsään ja muinaisuskoon. Tällainen teos alkoi kiinnostaa heti, kun huomasin sen Gummeruksen kevään kirjaluettelossa. 




Ikimetsien sydänmailla (2017, Gummerus) on ensimmäinen osa Metsän kansa -sarjaa, jossa kuvataan Jouko Rautaparran perheen elämää 1400-luvulla. Miljöönä on Savon seutu, tarkemmin Juva ja sen pohjoinen vesialue, jota pitkin varsinkin miehet kulkevat metsälle ja vaikkapa juuri Juvalle. 

Jo heti kirjan alkuluvuista asti on selvää, että tässä kirjassa rinnan ihmisten kanssa elävät sekä metsän eläimet että haltijat ja muut kansanuskon olennot. Tavallisten ihmisten joukossa elää niitä, joilla on muita läheisemmät suhteet henkiseen maailmaan, ja joilta pyydetään apua tiukan paikan tullen. Tällainen henkilö on Yörnin Äijä, joka osaa parantaa ihmisiä. Myös Rautaparran perheen lapsella Tenholla huomataan olevan taitoja, joita tavallisilla ihmisillä ei ole, ja taidot saattavat tulevaisuudessa viedä hänet Yörnin Äijän oppiin. 

Tavallisten ihmisten maailmassa eletään luonnossa ja luonnon armoilla: kun miehet ovat metsällä, perheen naiset kohtaavat metsän vihan. Kun taas metsässä liikutaan, on parasta olla suututtamatta haltijoita ja muuta metsän väkeä, tai voi joutua metsänpeittoon. Ihastuttavaa tässä kirjassa on se, miten nämä vanhat uskomukset ovat konkreettisesti läsnä - ja vähänhän tästä kirjasta tulee mieleen esimerkiksi Ronja ryövärintytär, joka myöskin on oma kirjasuosikkini lastenkirjallisuuden puolelta, ja jossa samalla tavalla metsässä elää kaikenlaisia olentoja. Kamulan teoksessa aivan oikeasti metsänpeitossa metsä tosiaankin peittää ihmisen näkymättömäksi, samoin kodinhaltija näyttäytyy ihmisille, jotta nämä muistaisivat pitää tämän hyvällä tuulella. Pieni vaara tällaisessa kerronnassa toki on se, että tarina voi luiskahtaa lapsekkaan puolelle. Näin ei mielestäni kuitenkaan käy Kamulan teoksessa, sillä kansanuskon lisäksi kirjassa on myös inhimillinen puolensa: Ihmiset elävät arkeaan, joka on kuvattu elävästi ja myös rakkaus leiskuu kirjassa, kun Tenhon isoveli Heiska tapaa ihanan naisen ja rakastuu tähän päätäpahkaa. 

Kirjassa on melkoista seikkailua sekä miesten kauaksi yltävällä metsästysmatkalla että lähimetsässä, jossa veljekset metsästävät aarnivalkeiden lupaamaa aarretta. 

Ihastuin kirjaan täysin, ja yritin lukea tarinaa rauhallisesti, ettei se loppuisi liian aikaisin. No, kirjan melkein 700 sivua loppuivat kuitenkin, joten toivon, että jatko-osa olisi jo tulossa. Mutta, kaiken kaikkiaan aivan mahtava teos näin Suomen juhlavuoden kunniaksi. 

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla 
2017, Gummerus
680 sivua

Helmet-haasteessa 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (vähintään)
Kirjassa liikutaan luonnossa & 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt & 41. Kirjan kannessa on eläin

torstai 2. maaliskuuta 2017

Petri Tamminen: Suomen historia

Meillä Keski-Suomen keskussairaalassa koko sydäntautien osasto seurasi sitä Miedon kisaa. Kun kamppailu lopulta ratkesi Wassbergille, osastonlääkäri sanoi: "Kaikki ne jotka selvis tästä hengissä, niin kotiin vaan." 

Suomen historia

Petri Tammisen Suomen historia (2017, Otava) kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi nimensä mukaisesti Suomen historiasta. Tamminen on haastatellut kirjaansa varten yli viittäsataa ihmistä, joiden kertomuksista on valikoitunut kirjaan tarinoita, joissa käydään Suomen historian merkittävät tapahtumat läpi alkaen vuodesta 1917. Sotien lisäksi tärkeitä tapahtumia ovat mm. Armi Kuuselan valinta maailman kauneimmaksi, olympialaiset,  Tuntematon sotilas -kirjan julkaiseminen, Kekkonen ja keskiolut - ja myöhemmiltä vuosilta Estonian uppoaminen, EU ja jääkiekon MM. Tarinat ovat todellakin lyhyitä, yllä lainaamani teksti on yksi tarina. 

Pituutensa puolesta uskon, että kaikki jaksavat lukea tämän kirjan, ja teoksesta voi helposti esittää Suomen tärkeimmät tapahtumat sellaiselle, joka ei ole aiemmin tutustunut Suomen historiaan. Jos taas tuntee tärkeimmät tapaukset sadan vuoden ajalta, niin sitten kirjassa ei mitään yllätyksiä tule - hauskoja jotkut tarinat ovat kaikesta huolimatta. 

Petri Tamminen: Suomen historia
2017, Otava
157 sivua

Helmet-haaste kohtaan 8. Suomen historiasta kertova kirja

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Martina Haag: Olin niin varma meistä

Lämmittelin itseäni Martina Haagin teoksilla vuoden alussa, kun luin teokset Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin)  ja Radan väärällä puolella (linkki). 

Olin niin varma meistä (2017, Atena) jatkoi tavallaan tarinaa, joka alkoi sinkkuelämästä ensimmäisestä kirjasta ja jatkui ruuhkavuosien kuvaamiseen kakkoskirjassa. Tässä kolmannessa kirjassa avioliitto on sitten kulkenut sen loppuunsa. 

OlinNiinVarmaMeista

Olin niin varma meistä -teoksessa päähenkilön nimi on vaihtunut Isabellasta Petraksi. Petra on kirjailija ja hänen aviomiehensä Anders tv-kasvo, joten samoilla urilla pyöritään kuin aiemmissa kirjoissakin. 

Aiempien teosten tapaan on vaikea vetää huumorilinjaa, sillä teos alkaa siitä, kun Petra ymmärtää, että avioliitto Andersin kanssa on ohi. Petra lähtee pohjoisen erämaahan mökkivahdiksi, koska hän ei halua olla tekemisissä kenenkään kanssa, ja toisaalta hän haluaa jatkaa uraansa ja kirjoittaa kirjaansa. Mökillä vierailee vaeltajia, ja en ole varma, onko vierailijoiden käytös humoristista, vai kenties vain röyhkeää. Mutta vaeltajilla, jotka ovat tietenkin norjalaisia, on melkoisia vaatimuksia. 

Kun vaeltajat loppuvat syksyn tultua, alkaa Petra käydä läpi avioeroaan. 

Pidin kirjassa sen alusta: oli kiinnostavaa ajatella, miten huonosti luontoa tunteva nainen selviää yksinäisessä mökissä. Takaumat Petran ja Andersin elämään olivat raastavia, mutta veivät tarinaa eteenpäin. Kaikki teoksessa tuntui hyvältä, mutta sitten sen loppu. Kun metsästä ja läheisestä järvestä oli luvassa kaikkea mystistä ja pelottavan houkuttelevaa, ei kirjassa käytetty näitä etukäteen maalattuja elementtejä hyödyksi - jännitystä luvattiin, mutta sitten tarina vain loppui ilman kunnollista huippua. Pidin kirjasta, mutta en sen lopusta. 

Kirjan on lukenut jo tosi moni, linkki Leena Lumin tekstiin, jossa linkkejä muihin teksteihin. 

Martina Haag: Olin niin varma meistä 
2017, Atena
Det är något som inte stämmer 2015
suomentanut Riie Heikkilä 
212 sivua

tiistai 21. helmikuuta 2017

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Joel Haahtelalta olen lukenut varmaankin kaikki häneltä tähän mennessä julkaistut kirjat, ja Haahtela alkaa olla ykkösnimi minulle kotimaisista mieskirjailijoistamme. Mistä maailmat alkavat (2017, Otava) löytyi siis hetimiten julkaisunsa jälkeen käsiini ja luettavaksi. 



Mistä maailmat alkavat pääsi yllättämään minut: se ei ollut samanlainen kuin Haahtelan aiemmat teokset. Vaikka tietyllä tavalla olikin. Jos en aivan päässyt mukaan Tähtikirkas, lumivalkea -kirjaan, niin tähän oli helppo lähteä ja pysyä vauhdissa mukana. Mistä maailmat alkavat on taiteilijaromaani, jossa avataan kärsivällisesti sivu sivulta elämänkulkua taiteilijuuteen. 

Teos kertoo taiteilijasta nimeltä Visa Lehtonen, joka varttuu isättömänä sodan jälkeisessä Helsingissä. Eräänä iltana nuorena ollessaan hän näkee elokuvan Vincent van Goghista, eikä mikään ole enää entisellään: Visa tietää, että hänestä tulee isona taiteilija. Hetki on kirjassa maaginen ja tunnelmallinen: hennon lumisateen tipahdellessa Visan päälle hän näkee tulevaisuutensa selkeänä. Tämä hetki jää Visan, ja myös lukijan mieleen. 

Teoksessa seurataan Visan elämää nuoruusvuosien läpi taiteilijakoulussa ja myöhemmin Italiassa opiskelemassa lisää taiteesta ja maalaamisesta. Ystävät ja tyttöystävät ovat tärkeitä, siinä missä taidekin. Mutta erityisesti suhde äitiin säilyy hyvänä - vaikka isänikävä kummitteleekin taustalla. 

Palattuaan Helsinkiin Visa ikuistaa sodassa haavoittuneita miehiä tauluihinsa. Vaikka kaikki eivät aivan ymmärrä Visan aiheen valintaa, piirtyy tarinassa kaunis kuva Suomesta ja Helsingistä sotavuosien jälkeisestä ajasta juuri näiden miesten välityksellä. Visa on kuin kokonainen uusi sukupolvi, joka on kasvamassa, mutta nämä sodassa kärsineet miehet ovat antaneet maan, jossa kasvaa. 

Kirja on ehyt kokonaisuus, ja oikeastaan koko teoksen ajan odotin, milloin kirjassa lähdettäisiin sivuraiteille, milloin tipahtaisin menosta, sillä Haahtelan teoksissa on aiemmin ollut aina joku asia tai tapahtuma, joka on salakavalasti yllättänyt. No, tällä kertaa sellaista ei tullut, olen tyytyväinen, mutta hieman hämmentynyt. Tunnelman luojana Haahtela pitää pintansa myös tässä uusimmassa romaanissaan. 

Muualla TuijaTa:n teksti, jossa myös linkkejä muihin teksteihin. 

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
2017, Otava
300 sivua

Helmet-haasteen kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, koska Haahtela on ammatiltaan lääkäri


maanantai 20. helmikuuta 2017

Elizabeth Gilbert: Big Magic - uskalla elää luovasti

Nappasin kirjaston pikalainahyllyltä Elizabeth Gilbertin Big Magic - uskalla elää luovasti (2016, Gummerus) -teoksen. Minuun Eat, pray, love -elokuva on tehnyt lähtemättömän jäljen, ja vaikka joku lyttäisi elokuvan, ei sen jälki lähde pois. Samaan tyyliin kirjoittaa Gilbert teoksessaan: jos joku arvostelee sitä, mikä sinulle on tärkeää, tai mitä olet tehnyt, älä välitä. 

Tärkeää on, että teet sitä, mitä haluat ja mikä on luovuutta sinulle. Toiselle luovuutta voi olla puutarhan pitäminen, toiselle taiteen tekeminen. Arvostelua saat osaksesi joka tapauksessa, teetpä mitä tahansa. 



Gilbertin teos jakaantuu kuuteen osaan, joissa ensimmäisessä rohkaistaan, toisessa lumoudutaan ja kolmannessa vakuutetaan, että lupaa luovuuteen ei tarvitse pyytää keneltäkään. Sitten ollaan sinnikäitä ja luotetaan, ja näin päästään jumalallisuuteen. 

Gilbert kirjoittaa, ettei kirjoita muille, vaan siksi, että haluaa pohtia luovuutta. No, minusta teos on kuitenkin opas esimerkiksi aloittelevalle kirjailijalle, jossa kirjoittaja vastaa kysymyksiin: Tarvitaanko kirjoittamiseen kirjailijakoulutusta? Ei tarvita, mutta kannattaa elää ja matkustaa, jotta näkisi ja kokisi erilaisia asioita; Kannattaako heittäytyä kirjailijan uralle ja unohtaa kaikki muu? Ei kannata, koska lottovoitto ei todennäköisesti osu kohdallesi, vaan tarvitset päivätyön saadaksesi asuntosi ja elämisesi maksetuksi. Lisäksi Gilbert kertoo, mitkä asiat eivät auta luovuuteen, esimerkiksi juopottelu ja alkoholisoituminen, myöskään hulluus ja pessimismi eivät tarkoita, että on luova. Luova voi olla näistä asioista huolimatta. 

Pääsanoma on, että jokainen voi omalla tavallaan olla luova, täytyy vain uskoa tekemiseensä ja olla tarpeeksi motivoitunut asiastaan. Jos on tarpeeksi motivaatiota, aikaa tekemiseen löytää päivätyönsä ohella. Käytännön vinkkejä teoksessa esimerkiksi kirjoittamiseen ei juurikaan ole; kirja on enemmänkin tsemppaava ja luo uskoa siihen, että jokainen kykenee tekemään, jos vain haluaa. Toisaalta kirjan sanoma on myös, että pidä jalat maassa, kaikki teokset eivät myy miljoonia. 

Pidin kirjan positiivisesta otteesta - tämän kirjan myötä alkaa uskoa, että kykenee vaikka mihin! 



Elizabeth Gilbert: Big Magic - uskalla elää luovasti 
2016, Gummerus
Big Magic, 2015
suomentanut Laura Beck
286 sivua 

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Leffoja kirjoista - osa 1

Kotiin on tullut kasa elokuvia, jotka olen ajatellut katsoa "sitten joskus". No, joskus oli nyt, kun halusin parannella flunssani. Katsottavakseni valikoitui elokuvia, jotka ovat myös kirjoina olemassa - halusin nähdä kirjojen leffaversiot, osan kirjoista olen lukenut ja osaa en ollenkaan - ja siksi halusin muistutella/ tietää, mitä näissä tarinoissa tapahtuu

Sinä päivänä -kirjan luin vuonna 2011, joten oli kiinnostava katsoa kirja elokuvana - tapahtumat tulivat mieleeni sitä mukaa kuin filmi eteni. Kirjan lukeminen ei ollut mitenkään järisyttävä lukuelämys ja kirjassa oli valmiiksi paljon dialogia, joten tarina toimi elokuvana. Jim Sturgess oli loistava valinta Dexteriksi, ja Anne Hathawayn tarvitsi vain ottaa silmälasit pois muuttuakseen kaunottareksi. Elokuvan tarina pääsi yllättämään, koska en muistanut enää kaikkia kirjan käänteitä. Surullinen elokuva, joka sai miettimään: mitä jos ajan olisi käyttänyt toisin?



Ps. Rakastan sinua on  alun perin Cecelia Ahernin kirjoittama teos, enkä ole varma, olenko lukenut sen vai en. No, joka tapauksessa Ahern kirjoittaa viihdekirjallisuutta, joten tiesin odottaa viihdettä. Odotuksiini vastattiin: kirjassa on kyse rakkaudesta ja siitä, miten rakkaus vie kuolemankin yli. Hollyn (Hilary Swank) irlantilainen aviomies kuolee, mutta lähettelee kuolemansa jälkeen kirjeitä vaimolleen. Holly itkee ja suree, mutta jotenkin kirjeiden voimalla jaksaa jatkaa elämäänsä. Swank ei ole lempinäyttelijättäriäni, mutta menee tässä leffassa, jossa parasta oli ehdottomasti Irlannin maisemat ja irkkumiehet.






Talvinen tarina on kirjana odottanut kirjahyllyssäni, ja ajattelin, että ehkä katson kirjan vain elokuvana. Täytyy sanoa, että en ymmärtänyt elokuvasta oikein mitään - ja jotenkin lentävä valkoinen hevonen meni yli ymmärrykseni. Onko tämä tarina fantasiaa? Hyvän ja pahan taistelusta selvästi oli kyse, mutta en jaksanut kovin paljon innostua loppukohtauksestakaan. Odotin elokuvasta enemmän, Russell Crowe sentään pahiksen roolissa, mutta en vain tajunnut: oliko kyseessä rakkaustarina? Pitääkö lukea kirja, että ymmärtäisin?