Huhtikuun luetut ja huhtikuun haaste

Huhtikuussa onkin tullut luettua tämän vuoden ennätykset. Johtuu varmaan siitä, että olen tehnyt erityisen laiskasti töitä. Tiedän, että pitäisi juurikin tämänikäisenä tehdä töitä aivan hulluna, säästää rahaa vielä hullummin ja huokailla, miten aikaa ei riitä mihinkään. Pienen loppuunpalamisen takia olen kuitenkin kieltäytynyt ylimääräisistä töistä ja sinnitellyt vähemmällä rahalla. On jäänyt aikaa niihin itselle tärkeisiin asioihin: lapsiin ja omaan aikaan, jota olen käyttänyt myöskin lukemiseen. On ihan eri asia elää lasten kanssa, kun aikaa ja energiaa on muutenkin kuin rättiväsyneenä töiden jälkeen ruoantekoon. 

No, tässä ne, ennätykselliset 12 (!) kirjaa. Osa tosin oli kesken jo viime kuussa, joten tulivat nyt tämän kuukauden listoille. Osasta en ole vielä kirjoittanut mitään. Huhtikuun parhaimmiston valinta oli helppo: kirjat, joita suosittelen kovasti muillekin, on sinisellä: 

Daphne Kalotay: Bolshoin perhonen
Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet
Irene Némirovsky: Tanssiaiset
Cecilia Samartin: Nora & Alicia
Renate Dorrestein: Lainaa vain
Kreetta Onkeli: Kutsumus
Iida Rauma: Katoamisten kirja
Francesca Marciano: Matka kuvien taakseDeborah Rodriquez Kabulin kauneuskoulu
Peter Franzén: Tumman veden päällä
Annakaisa Iivari: Tyttöministeri
Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Luin vielä ns. tietokirjoja, tai elämäkertoja muutaman:

Muuttuva Intia
Satu Rommi: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa
Reetta Kurjonen: Minä, adoptoitu
Anna-Lena Laurén: Hulluja nuo venäläiset

Aika hyvä saalis, vai mitä? En ole vieläkään sellainen säännöllinen lukija, välillä katselen kateellisena, kun joiltakin tulee lukupostaus niin tasaiseen tahtiin. Itse voin lukea kolme kirjaa kahdessa päivässä, mutta sitten voi yhtäkkiä olla monta päivää, etten lue yhtään mitään. Useimmiten kuitenkin luen joka päivä vähän: bussissa työmatkoilla. Riippuu siis ihan kehän ruuhkasta, miten paljon luen päivässä ;D Omalla autolla en enää suostu ajamaan, kun keskinopeus on se 20 km/h ja bussikaistalla mennään kaikkien ohi. Välillä taas luen iltaisin, kun lapset ovat nukkumassa, mutta aika usein olen itsekin aika aikaisin unilla.

Huhtikuun haaste oli vuoden alun kiinnostavin haasta, sillä sen takia tuli postattua enemmän kuin muiden kuukausien aikana. Omat pohdintani löytyvät mm. tuosta sivupalkista klikkaamalla ja myös tästä klikkaamalla.

Itse muuten huomasin, että olen lukenut paljon säärikirjoja ja myöskin nutturakirjoja. Ihan muuten rupesi kiinnostamaan nämä kansikuvat, joissa kuvataan naisia. Melkein tekisi mieli palata graduntekoon, olisi monta uutta ja kiinnostavaa aihetta, joita tutkia. Kovasti kiinnostaisi myös tutkia muslimi-kuvaa, joka on kirjoista rakennettu. Maailmanmaineeseen kohonneet naistenalistamiskirjat ovat tehneet aika paljon pahaa muslimien yleiselle kuvalle. Onneksi meillä on vapautunut maailmamme, jossa voimme keskittyä sääriimme.

 

Huhtikuun aikana on tullut kirjoitettua myös hieman lisää Bollywoodista, joista tein osan haastevastauksistani. Bollywood-teksteihin pääset mm.

 tästä klikkaamalla. Samasta aihepiiristä vastaan myös huhtikuun haasteen viimeisiin päiviin, jotka tuossa menivätkin nopeasti kaikenlaisissa mukavissa puuhissa. Mutta vastaukset siis:

Day 29 – A book everyone hated but you liked - voisin vastata muutamalla kirjalla, mutta vastaankin, että noin yleisesti bollywood-leffat kuuluvat tähän aika hyvin. Bollywood on sen verran erilainen, että siihen on vaikea päästä sisään tai innostua elokuvista. Itsekään en innostunut ihan hirveästi, kun minut istutettiin katsomaan ensimmäisiä leffoja, mutta kun näin tarpeeksi modernin, vähän länsimaisen Chalta chalten, niin olen alkanut ymmärtää, ettei se maailma niin erilainen olekaan. Näitä leffoja muuten voi katsoa mm. youtubesta, siellä on osassa english subtitles, Chalte Chalte näkyy täältä.

Day 25 – A character who you can relate to the most

Jatkan tähänkin samaa linjaa ja vastaan samalla elokuvalla. Siinähän Raj (SRK) ja Priya (Rani M.) rakastuvat toisinsa. Tarina on kuitenkin enemmän ylä- kuin alamäkeä, sillä pariskunnalla on liiankin erilaiset taustat. Vaikka aikomus on hyvä, niin käytännössä melkein kaikki päätyy tappeluun. Tähän on helppo jokaisen, joka miettii partnerinsa outoja tapoja, samaistua. 

Day 30 – Your favourite book of all time - siis, en kuitenkaan pystyisi vastaamaan y h d e l l ä kirjalla, enkä edes yhdellä elokuvalla, ja vähällä on, että joutuu tappelemaan lauluistakin, mutta nyt on vain tällainen fiilis ja valitsin yhden parhaimmista bollywood-lauluista, joita olen nähnyt /kuullut.  

Huhtikuu oli tapahtumia täynnä, ja koska vaalit aiheuttavat pientä mielipahaa, niin tällä kertaa mukana on iloisempaa asiaa. Miehen kotimaassa juoruillaan, että William & Kate olisivat suuntaamassa häämatkalle Nepaliin, mitä tosin hieman epäilen. Kuka haluaisi olla häämatkalla maassa, jossa ilmastointia ei ole? Veikkaan kyllä jotain merenrantaa kohteeksi. Mutta, kuka tietää? Kävihän Leonardo DiCapriokin pelastamassa nepalin tiikereitä... No, tässä iloisin kuva häistä. Tässä on jopa vähän rentoutta verrattuna hieman jäykkään hääjuhlaan, lapset osaavat! 



Nyt kiireesti vastaanottamaan toukokuuta! Hyvästit huhtikuulle ja huhtikuun haasteelle. Mikä haastattaa toukokuussa?

Day 28 – Favourite title

Olen jossain blogissa jo keskustellutkin asiasta, mutta vastailenpa silti.

Kirjan nimi on joskus mielenkiintoinen, pahimmillaan harhaanjohtava ja parhaimmillaan osuva tai lukemaan houkutteleva.

Olen kauan aikaa ollut ihastunut Marja-Liisa Vartion teosten nimiin, joista nyt ensimmäiseksi tulee mieleen

Se on sitten kevät (1957) - miksiköhän?

Houkutteleva on myös

Hänen olivat linnut (1967) ja Kaikki naiset näkevät unia (1960).

Jos otetaan uudempia kirjoja, niin viime vuoden kirjoita pidän erityisen paljon Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan -nimestä

ja Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta.

Molemmat ovat erikoisia ja varsinkin jälkimmäinen haastaa lukemaan kirjan ja selvittämään, mikä on se, mikä on kauimpana kuolemasta.

Pidän myös klassikoiden nimistä:

Elämisen sietämätön keveys, 

Romeo ja Julia, 

Rikos ja rangaistus.

Näissä kahdessa jälkimmäisessä parasta on yksinkertaisuus, ajatelkaapas jotain muita nimiä: Elisabeth ja George - tulisiko mieleen romanttinen näytelmä?

Hyvässä nimessä on aina joku jippo tai juju, joka nykäisee uteliaisuuden koukusta. Yksinkertainen juttu, joka tekee kirjasta omaperäisen oloisen ja kiinnostavan.

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on myös sellainen, joka on herättänyt monen mielenkiinnon kirjaa kohtaan. 

Kuvat tältä päivältä.

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Kahden pienen lapsen kanssa elämä on joka päivä odottamia juonenkäänteitä täynnä; koskaan ei tiedä, mihin suuntaan päivä lähtee kääntymään. Vaikka joskus lapsettomana ajattelin, että lasten kanssa eläminen on tylsää ja kamalaa, niin onneksi ennakkoluuloni olivat väärässä, ja elämä ei ole muuttunut ainakaan tylsäksi. Eipä kai se niin kamalaakaan ole.

Huhtikuun haasteen kanssa ajattelin ensin, että olen ihan kiltti ja mainitsen vain pikimmin tänään Harjukaupungin salakäytävät, sillä kirjassahan oli ainutlaatuisen yllättävä loppu. Tai loput, mikä teki lopusta aivan erityisen ja yllättävän.

Mutta kun ajattelen elämää ylipäänsä, niin kyllä ne juonenkäänteet ovat toisaalla vieläkin yllättävämpiä.

Tiedätte jo ehkä, että missä.

Bollywoodissa tietenkin.

Elokuva kun voi alkaa romanttisena rakkaustarinana ja päätyä terroristitarinaksi, ja saada matrix-muuveja väliin.

Koska niitä oudoimpia en ole jaksanut katsoa loppuun asti, niin valitsen

tänään Om shanti om -elokuvan, joka on vähintäänkin omituinen.

Nimensä mukaisesti elokuvassa on Om ja Shanti ja Om:

ensimmäisessä osassa Om on ihastunut Shantiin (näyttelijätär), molemmat kuitenkin kuolevat ja jälkimmäisessä osassa

elokuvassa on jälleen Om, ensimmäisen Omin reinkarnaatio.

Välissä elokuvassa tehdään elokuvaa (elokuva elokuvassa) ja leffassa on yhdeksän minuutin mittainen laulu, jossa vilahtavat suurinpiirtein kaikki bollywood-tähdet. Lisäksi elokuvassa matkitaan 70-luvun leffoja (minulle tuntemattomia).

Hieman sekavaa, täällä lisää. Täytyy myöntää, että minä en ihan pysynyt kärryillä ;D 

En suosittele mitenkään ensimmäiseksi bollywood-kokemukseksi =) 

Ja miten kävi pulkkailijoiden? Hyvin tietenkin. Meillä tykätään onnellisista lopuista =O

Days 20 - 26 - huhtikuun haaste

Pääsiäisen kunniaksi nyt muutama päivä huhtikuun haastetta putkeen.

Day 20 – Favourite romance book

Tähän pitäisi kai sanoa Tuulen viemää tai jotain vastaavaa, mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt noita vastaavia kirjoja, joten vastaan David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie. Miksi se kirja, lue enemmän täältä. Valitsen tähän myös toisen, joka on Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Koska se on sitä itseään: rakkautta.

'

Day 21 – Favourite book from your childhood

Koska aiemmin oli haastevastauksessa jo Mauri Kunnas, niin valitsen tähän sitten tällaisen nuortenaikuisten kirjan: S.E. Hintonin Olimme kuin veljet. Hintonin kirjat olivat kovin rakkaita tietyssä elämänvaiheessani.

Day 22 – Favourite book you own

Tähänkään en osaa valita vain yhtä kirjaa, vaan taas kaksi: Mika Waltarin Sinuhe on tuo ruskeakantinen kirja, ja se on paitsi mahtava kirja sisältään, niin myös ulkoapäin. Kirja on 3.painos vuodelta 1946 (muistaakseni) ja siinä on suloinen omistuskirjoitus vuodelta -46. Toinen kirja on Kjell Westön Missä kuljimme kerran, sillä sen lukemisen jälkeen en ole koskaan voinut ylittää pitkääsiltaa miettimättä historian tapahtumia. Lisäksi kirja on lahja, joita vanhemmalla iällä jotenkin pitää ihan erilaisessa arvossa, kun niitä tulee niin harvoin ;D

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Näitähän riittää, mutta esimerkiksi nämä kaksi, jotka olivat matkalaukussani, kun eilen kiisimme junalla tänne metsän viereen. Ja Franzénin kirjaa aloitinki jo lukea hetken aikaa aurinkoisella terassilla.

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Mitä tähän sitten voi vastata? Toivoisin, että ihmiset olisivat lukeneet enemmän ihan vaikka mitä kirjoja, kirjoja siis ylipäätään. Kaksi kirjaa viime vuodelta voisin nostaa (taas) esiin: Markus Nummen Karkkipäivän ja Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta. Jälkimmäisestä sain itse monia uusia ajatuksia ja maailmankuvaani muutosta (tai vahvistusta tiettyyn suuntaan) ja edellinen on tärkeä siksi, että lapset ovat tärkeintä. Day 25 – A character who you can relate to the most

Tämän kohdan jätän vielä vähäksi aikaa hautumaan ja palaan pääsiäispyhien aikaan.

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Ja tähän siis Elina Hirvosen kirja sopii ehkä jopa vielä paremmin.

Ja nyt, pääsiäisen viettoon =)

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Pakko vastata tähän näin. Slumdog on ehkä paras, hämmentävin ja ristiriitaisin elokuva, jonka olen nähnyt ja kokenut. Sanoisin, että kokenut, sillä leffa on niitä harvoja elokuvia, jotka olen katsonut läpi monen monta kertaa, pääsemättä lopputulokseen leffan sanomasta. Lopulta muuten päätin, ettei mun tarvitsekaan tulla minkäänlaiseen lopputulokseen leffan lopullisesta sanomasta, voin vain nauttia siitä ihan vain elokuvana. Tämä jonkun kymmenennen katselukerran jälkeen ;D Elokuvahan perustuu Vikas Swarupin kirjaan löyhästi, sillä itse kirja on erilainen tarinaltaan, mutta ei idealtaan. Jo se oli minusta hämmentävää, että Vikas Swarup on diplomaatti, joka on ollut töissä maailman eri kolkissa. Slumdogissa vilahtavat Bollywoodin suuret tähdet, kuten Iffran Khan (poliisina), joka on mielestäni yksi bollywoodin ainoista näyttelijöistä, joka itse asiassa osaa näytellä. Myös siinä vessakohtauksessa vilahtaa Abitabh Bachchanin ura, kun pojat haluavat saada näyttelijän nimmarin. Puhumattakaan siitä kaikesta, mikä liittyy slummiin ja slummien eläjiin ja aitoihin slummilapsinäyttelijöihin.

Swarupin Syyllisten seurue, jonka luin vähintäänkin hämmentävin miettein, muuten myöskin on matkalla elokuvaksi (tai ainakin sen oikeudet on myyty), joten jään odottamaan, millainen ihmeellisyys elokuvasta voikaan tulla. Kirjana sekin oli tosi hämmentävä.

Olisi toki muitakin kirjoja, joista on tehty elokuvia, mutta kyllä tämä Q&A, Slummien miljönääri, Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin? ja Slumdog on ollut niin kerran elämässä -tapahtuma, että peittoaa kaiken muun.

Ps. Intiassa Miljonääri-kisa tunnetaan nimellä KBC, jonka juontaa Amitabh Bachchan, jota oli välillä tuuraamassa SRK, jonka oli jonkun lähteen mukaan tarkoitus olla myös Slumdogissa Miljonääri-kisan juontajana (ajatelkaas, jos SRK olisi ollut tähtenä, niin tämä olisi ollut superhitti myös Intiassa!). No, mutta ihan vain malliksi, miten vaikean asiakkaan kanssa voi tulla juttuun (jos muistaa niellä kiukkunsa): 
(englannin teksti cc:stä) -> tästä klikkaamalla pääset katsomaan!

Day 18 – A book that will disappoint me

On se kirja, johon eilinen vaalitulos kirjataan.

Ei voi mitään, olen niin pettynyt. Kirjapettymykset ovat kuin pieni pisara siinä pettymyksen valtameressä, johon eilen uppposin, kun avasin vaalivalvojaiset iltakahdeksan jälkeen.

Ei, en voi käsittää enkä ymmärtää. Enkä varmaan saa ketään selittämäänkään asiaa. En ainakaan niin, että ymmärtäisin asian.

Mutta tänään yritin kuitenkin töissä tehdä asiasta ymmärrettävää. PS:n kannatus on Helsingissä 12,9 % ja kasvaa, mitä kauemmaksi etelästä mennään. Jos mietin asiaa maahanmuuttaja-asian kannalta, minkä voimin PS porskutti eteenpäin, niin tuntuu hieman hölmöltä, että mitä kauemmaksi mennään etelästä, jossa maahanmuuttajat asuvat, sitä enemmän PS saa ääniä. Asiaan kai sitten, kaiken järjen (?!) mukaan, on vaikuttanut PS:n EU-kielteisyys. 

Ennen vaaleja en uskonut, että maahanmuuttajakriittisyydellä eteenpäin kulkeva puolue saisi niin paljon kannatusta. Vajaa 5 % Suomen asukkaista nähdään niin pelottavana asiana, että sitä vastaan pitää nousta. No okei, yritän suhteuttaa: 20 % kokeen sen niin vakavana asiana. Tai EU:n. 

Ymmärrän, että kun oma elämä menee päin seiniä, niin helpointa on alkaa syyttää siitä toisia. Helsingissä PS:n kannatus on suurinta siellä (ja täällä), missä ihmisillä on eniten ongelmia (Itä-Helsinki ja Malmi). Mä olen jotenkin aina miettinyt, että tässä maassamme voisi itse vaikuttaa elämäänsä ja etsiä syitä elämänsä pilaamiseen itsestään, mutta valtavan hienoa, että niin ei tarvitsekaan tehdä. Kun en saa rahaa istumalla himassa, niin voin syyttää EU:ta tai maahanmuuttajia. Eipä tarvitse lähteä hakemaan töitäkään. Ihan varmasti PS:n äänestäjissä on niitäkin, joilla menee hyvin, mutta jotka ovat etukäteismurehtijoita: äänestän valmiiksi PS:a, jotta mikään ei muutu, kun pidämme kiinni siitä, mitä oli kaksikymmentä vuotta sitten, mikä siis on utopiaa, mutta kunhan on jotain, johon uskoa.

Maahanmuuttopolitiikka PS:lla on jotain aivan kuutamoa, koska PS:n vaaliohjelmassa olevat asiat ovat jo olemassa olevia täällä Suomessa. Maahamme ei marssita avoimista ovista sisään, suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole, eikä tule koskaan olemaan rahaa edes lentolippuun. Saati mahdollisuuksia viisumiin. Joillakin ei ole edes halua lähteä yhtään mihinkään. Niin ihmeellistä kuin se onkin, niin Suomi ei todellakaan ole maailman ykkösvaihtoehto muunmaalaisille, jotka harkitsevat lähtöä ulkomaille. Tästä eteenpäin se on vielä vähemmän vetävä maa, mikä tietysti PS:n kannattajien mukaan onkin vain hyvä asia. Koska mehän ei muita tarvita, onhan meillä eläköityvä kansa ja PISA-tutkimus. Voidaan ryhtyä syömään taas naurista ja hirvenlihaa, kun laitetaan ne rajat kiinni.

No, HS paljastikin jo tänään, että Soini ei aio tehdä mitään muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan. Hitsit, ei yhtään yllättänyt: PS ei ennen vaalejakaan luvannut mitään muutosta, vaan kirjasti niitä asioita, jotka ovat jo olemassa. Suomen kansalaiseksi ei pääse ennen kielitestiä, Suomessa pitää olla asunut viisi vuotta ja viranomaisille pitää esittää, kuinka aikoo tulla toimeen Suomessa (sossun maksusitoumukset eivät tässä riitä). Eikö ole kivaa, kun niille äänestäjille, jotka maahanmuuttopolitiikan takia äänestivät PS:ia, selviää tämä.

En keksi oikein mitään positiivista vaalituloksesta: oma puolueeni jäi yhtä säälittäväksi kuin aiemminkin. Edes Japanin ydinvoimalaonnettomuus ei vaikuttanut tulokseen. Ja jos olisin edes voinut aavistaa PS:n kannatuksen, olisin minäkin äänestänyt toista puoluetta, ihan sen varalta, että PS ei voittaisi.

Minusta vaalit kirjoittivat mustaa valkoiselle siitä, minkä olen nähnyt ja aistinut. Jos aiemmin mietin muuttoa kehä kolmosen ulkopuolelle, niin en todellakaan enää. Pakko yrittää tsempata ajatusta siitä, että enemmistö kuitenkin oli jotenkin järkevää äänestykessään ja täällä ihmisten ilmoilla jopa vieläkin suurempi osa. Onhan tuo 20 prossaakin kyllä niin suuri järkytys, että tässä menee joku aika toipuessa tästä pettymyksestä ja ahdistuksesta.

PS:n äänet ovat kuulemma protestiääniä. Minun on ihan oikeasti niin vaikea osata miettiä, että mitä vastaan meidän tulisi protestoida, kun olemme kuitenkin Suomessa etuoikeutettuja ihan jokaisessa suhteessa. Jos vaikka haluamme parantaa elintasoamme, niin se on mahdollista, käden ojennuksen päässä, jos vain jaksaa nostaa kättään; jos haluamme matkustaa maailman ääriin, voimme ostaa matkalipun; jos haluamme äänestää puoluetta, jolla ei ole mitään järkevää sanottavaa, voimme tehdä senkin. Pitäisköhän meillä suomalaisilla ollakin enemmän rajoja, niin voisimme keskittyä siihen olennaiseen eli elämään? Usein olen huomannut, että me aikuiset olemme kuin pienet lapset: samalla tavalla kuin uhmaikäinen tarvitsee vanhempia, jotka kertovat, missä rajat menevät ja missä heidän rakkautensa on, me aikuisetkin ehkä tarvitsisimme samaa. 

PS. pieni kuva piristyttämään kuivaa juttua. Laitoin tarpeeksi pienellä, ettei se piristä liiaksi. Tämä alkais nyt bodaa, jotta olis niin ku mahqi sitten neljän vuoden päästä.   

   

Day 17 - Favourite quote from my favourite book

Tämä oli helppo.

Kun minä istuin pöydän ääreen kuorimaan appelsiinia, minä tiesin, että voin tehdä kuoreen neljä viiltoa, jolloin kuori irtoaa helposti, niin teki minun äitini. Mutta minä tiesin myös, että voin toisaalta leikata kuoren irti pitkänä spiraalina, jonka voin pujottaa hetkeksi ranteeseen kuin korun, niin teki minun isäni. Ja kun minun äitini sanoi, että juomavesi on raikkaampaa jos siihen ei ole lisätty ruusujen terälehdistä puristettua esanssia, niin minun isäni sanoi, että juomavesi on maukkaampaa jos siihen on lisätty ruusujen terälehdistä puristettua esanssia, minun isäni, hän pujotti appelsiininkuoren minun ranteeseeni, kuin korun. Appelsiinin voi kuoria kahdella tavalla, mutta minä en voi kuoria molemmilla tavoilla, samaa appelsiinia ainakaan, en kerta kaikkiaan...

(Ranya ElRamly: Auringon asema Otava 2002)

Day 16 – Favourite female character

Lempinaishahmonikin löytyy Bollywoodista ja elokuvasta U Me Aur Hum (You, Me and Us). Elokuva oli ensimmäinen, joka liikautti minua katsojana ja kokijana ja leffan jälkeen maailma ei ole ollut enää entisenlaisensa. Elokuva on Ajay Devganin tuottama ja hän näyttelee miespääosaa; naispääosaa näyttelee hänen vaimonsa Kajol. 

Elokuvassa on tietysti kyseessä rakkaustarina, mutta ei mikään tyypillinen: Piya (jota Kajol näyttelee) rakastuu Ajayhin laivamaisemissa. Puolet elokuvasta kerrotaankin heidän rakkaustarinansa alkua, mutta sitten alkaa tapahtua: Piya hortoilee kadulla kotitalonsa edessä, ja sekä Piya että hänen miehensä, Ajay, ymmärtävät, että nyt on jotain pahasti vialla:   

Tarina on raastava : nuorella vaimolla todetaan Alzheimerin tauti. Hänen pitäisi olla onnensa kukkuloilla, sillä nuorenparin onni on täydentymässä lapsella. Piya ei kuitenkaan pysty huolehtimaan lapsesta, sillä välillä hän ei muista sen olemassaoloa. 

Miksi sitten Piya on suosikkihahmoni? No siksi, että Kajol saa Piyan näyttämään välillä niin täysin eksyksissä olevalta, surulliselta hahmolta. Välillä taas Piya kokoaa itsensä ja on ns. selväjärkinen, kuitenkin vähän hullu: hän esittää miehelleen esim. pöytätanssin ns. selvänä hetkenään. 

Aika useinhan naishahmot jäävät Bollywoodin elokuvissa miesnäyttelijän varjoon: naiset ovat elokuvassa lähinnä sen takia, että olisi kaunista katseltavaa. Mutta tässä elokuvassa myös nainen tulee merkittäväksi hahmoksi, eikä jää yhtään miehen varjoon, vaikka elokuva rakentuukin niin, että mies kertoo vaimonsa tarinaa. Voisin sanoa, että tämä on ainoita näkemiäni bollywood-elokuvia, joissa naishahmo todellakin on tärkeä. Siksi elokuvakin on niin hieno ja hyvä.   

Ja Kajol näyttelijänä on paitsi taitava myös jumalaisen kaunis. Siinäpä syitä valintaani (siis lähinnä ne edelliset, jälkimmäinen eli kauneus kuuluu kauppaan).

Day 15 – Favourite male character

Nyt on taas pakko hypätä elokuvien maailmaan, sillä täytyy tunnustaa, että en ole koskaan miettinyt kirjoista suosikkihahmoja, sen sijaan elokuvista suosikkihahmoja jää mieleen paremmin.

Yksi lempileffoistani on Kabhi Alvida Naa Kehna, jonka nimi kääntyy enkuksi Never Say Goodbye juurikin sen takia, että siinä on paitsi suosikkinäyttelijäni (SRK, jos et tiennyt aiemmin) myös yksi suosikkihahmoista: Dev. Leffassa muuten on aika liuta muitakin tähtinäyttelijöitä: Bachchanin isä-Amirabh ja poika-Abhishek; Rani Mukherjee ja Preity Zinta (ks. aakkoseni) unohtamatta Kirron Kheriä, joka näyttelee Devin äitiä.

Elokuvassa Dev on lahjakas jalkapalloilija, joka on mennyt naimisiin ystävänsä, Rhean (Zinta) kanssa. Dev kohtaa Mayan (Mukherjii) päivänä, jolloin Maya on menossa naimisiin. Dev antaa elämänohjeita Mayalle ja lähtiessään Mayan vierestä Dev katselee liian monta kertaa taaksepäin.  

Kuten Maya penkiltään vinkkaa, koskaan ei pidä sanoa hyvästi, sillä voi olla, että sitä tapaa toisen vielä joskus. Maya ja Dev törmäävät toisiinsa hassulla tavalla, eivätkä tosiaankaan tulee juttuun: sairaalan viereiset sängyt eivät ole ne parhaat paikat jälleennäkemiseen. Varsinkin siksi, että Devistä on tullut kitkeränkatkera entinen jalkapallolupaus ja hän kituuttaa jalisvalmentajana sillä aikaa kun hänen vaimonsa porskuttaa naistenlehden keulassa. Dev ei tule toimeen kenenkään muunkaan kanssa, sillä ylimielisestä urheilijasta, jolle elämässä kaikki on mahdollista, on tullut elämän katkeroittama elämäntapavalittaja.

Koska sekä Devin että Mayan avioliitot tuntuvat olevan kariutumassa, he päättävät ystävystyä, ja miettiä, miten saisivat avioliittonsa kukoistamaan taas. Ystävystyttyään he kuitenkin huomaavat, että toisen kanssa onkin hyvä olla, ja minun suosikkihahmoni, Dev, löytää hymynsä ja elämänilonsa takaisin. Tässä laulussa kuvataan rakastumisen hetkeä parhaiten ikinään.

Koska molemmat ovat naimisissa tahoillaan, Devin ja Mayan rakkaus on tietenkin kiellettyä, ja siksi se on paitsi kiihkeää myös raastavaa. Vaikka toisen kanssa elämä onkin tämän laulun kaltaista, täytyy elämän realiteetit kohdata. Heti intermissionin jälkeen. 

Koska bollywoodin elokuvassa avioliiton ulkopuoliset suhteet eivät ole suosittuja aiheita, niin tässä elokuvassa moraalinen ratkaisu on sellainen, että Dev ja Maya lähtevät erilleen, sekä omista avioliitoistaan että toisistaan. Vasta kun entiset puolisot ovat löytäneet onnensa, voivat Dev ja Maya myös palata yhteen.

Mutta lempihahmoon palatakseni. Dev on sellainen siksi, koska on niin ärsyttävä: jatkuvasti pahantuulinen, kärttyisä, laukoo toisille inhottavuuksia niin paljon, että niistä tulee oikeastaan taiteenlaji itsessään. Ja kuitenkin rakkaudessaan Dev on niin kiihkeä ja omistava, sellainen kuin miehen kuuluu ollakin (lähinnä fiktiossa, todellisuudessa tällainen mies olisi lähinnä vain sitä itseään: ärsyttävä). Niin kuin Kaunotar tekee Hirviöstä prinssinsä, niin myös Maya rakkaudellaan sulattaa hirviömiehestä rakastavan miehen. Tämä toimii fiktiossa, elävässä elämässä ne hirviömiehet tuppaavat olemaan loppuun asti samanlaisia hirviöitä, rakasti niitä sitten prinsessa tai joku muu. 

Huomennakin viivähdän vielä elokuvien parissa, mutta lempinaishahmoni löyty aivan toisesta elokuvasta.  

Day 13 / DAy 14 – My favourite writers / Favourite books of my favourite writers

Hieman taas muokkaan huhtikuun haasteen kysymyksiä, tai vastaan niihin vähän kierosti, sillä ensinnäkin en voi sanoa, kuka on minun lempikirjailijani tai -kirjani. Ei ole sitä yhtä ylitse muiden, ja lukijan onneksi mahtavia kirjailijoita ja kirjoja syntyy ja tulee vastaa tämän tästä. 

Siksi tein niin, että hieman muokkasin listaa, jonka olen tehnyt lukemistani kirjoista ajalta ennen blogia. Lista on kahden vuoden ajalta, jolloin opiskelin, aloittelin graduani ja valmistelin lähtöäni Baltian maahan. Aiemmin olen listannut kotimaisia luettujani samalta ajalta tänne. 

Nyt jätin listaan vain sellaisia kirjoja ja kirjailijoita, joita luin enemmänkin tai jos luin vain yhden, niin se oli niin mahtava kirja, että muistan vieläkin. Ja jätin vielä kaikki opintoihin luetut kirjat pois listaltani.

Atwood, Margaret: Rouva oraakkeli
Atwood, Margaret: Nimeltään Grace
Atwood, Margaret: Lievää vakavampi
Atwood, Margaret: Sokea surmaaja


Clark, Mary Higgins: Menneisyyden pirstaleet
Danticat, Edwidge: Veressä viljava maa / Näen, muistan, hengitän
Esquivel, Laura: Pöytään ja vuoteeseen

Fielding, Helen: Bridget Jones - elämäni sinkkuna
Fielding, Helen: Bridget Jones - elämä jatkuu
Green, Jane: Netti@deitti


Harris, Joane: Appelsiinin tuoksu
Harris, Joane: Pieni suklaapuoti
Harris, Joane: Kesäviiniä
Hijuelos, Oscar: Kuubalainen sydän


Ibsen: Nukkekoti
Johnson, Diane: Le divorce
Kender, Kaur: Itsenäisyyspäivä

Keyes, Marian: Naura, Claire, naura!
King, Stephen: Kuoleman käytävä
Koontz, Dean R.: Kaiken keskellä yksin
Makine, Andrei: Elämän musiikki
Makine, Andrei: Ruhtinattaren rikos


Marinina, Alexandra: Irina tietää liikaa
Marklund, Liza: Prime time
Marklund, Liza: Paratiisi
Marklund, Liza: Uutispommi
Marklund, Liza: Studio Sex
Massey, Sujata: Rei Shimuran ensimmäinen tapaus
Massey, Sujata: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Massey, Sujata: Rei Shimura ja tappava manga


Pilgrim Kumoi, Ruriko: Etäällä koittaa kevät
Shields, Carol: Larryn juhla
Shields, Carol: Kivipäiväkirjat
Smith, Zadie: Valkoiset hampaat
Tan, Amy: Luutohtorin tytär
Tan, Amy: Keittiöjumalan vaimo


Tsehov, Anton: Kolme sisarta
Tsehov, Anton: Lokki
Tyler, Anne: Aikaa sitten aikuisina
Tyler, Anne: Pyhimys sattuman oikusta
Yoshimoto, Banana: Kitchen
Zigure, Anna: Kuitenkin niin lähellä
Zigure, Anna: Latvian taivas ja maa