MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 30. toukokuuta 2017

Han Kang: Vegetaristi

Han Kangin Vegetaristi (2017, Gummerus) oli yksi niistä teoksista, joilta odotin paljon tämän vuoden käännösromaaneista. Romaani sai Booker-palkinnon vuonna 2016, mikä nostatti odotustani, Han Kang on korealainen kirjailija ja voin sanoa, että minulla on ollut vaikeuksia kohdata korealainen maailma. Ensimmäisenä siitä tulee mieleeni eleettömyys. 



Näistä lähtökohdista aloin lukea kirjaa, joka oli odotustenmukaisesti eleetön, mutta pakotti lukemaan pintansa alle. Teoksessa on kolme osaa, joista ensimmäisessä tarkastellaan Yeong-hyen ryhtymistä kasvissyöjäksi hänen aviomiehensä silmin. Miksi tämä säyseä ja aviomiehensä tahtoon sopeutuva nainen päättää yhtäkkiä tehdä jotain näin inhottavan vaikeaa ja mullistavaa, miettii mies. Mutta vaimo ei syö lihaa, ei edes isänsä pakottamana. Nainen on todellakin karannut ohjaksista. 

Toinen osa on Yeong-hyen taiteilijalangon ja viimeinen, kolmas osa Yeong-hyen siskon näkökulmasta kerrottu. Kaikki kolme haluavat vangita Yeong-hyen vartalon mieleisekseen, mutta Yeong-hye ei tahdo antautua. Onko eläminen ilman muiden määrittelyä mahdollista, tuntuu kirja haluavan kysyä. 

Kirjan tarinassa korealainen maailma tuntuu pieneltä ja ahtaalta. Teosta luin silmät suurina ihmetellen kaikkea, mihin Yeong-hyen yritettiin pakottaa. Tarina vei minua paljon kauemmas kuin etukäteen ajattelin. En pysty sanomaan, että varsinaisesti nautin ja pidin siitä, mitä luin, mutta tarina jäi vahvasti mieleeni. 

Lisää kirjasta: Laura, Katja ja Tuijata

Han Kang: Vegetaristi
2017, Gummerus
Englanninnoksesta suomentanut Sari Karhulahti
alkuteos vuodelta 2007
215 sivua

Helmet-haasteessa tämä kirja mahtuu kohtaan 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kesälukuhaaste 2017

Tässä vaiheessa kalenterivuotta alkaa haaveilu kesästä, vaikka melkoinen epäusko onkin parin kuukauden ajan ollut sen suhteen, tuleeko koko kevät/ kesä tänä vuonna ollenkaan. Epäuskoa vastaan taistellakseni aloin katsella omasta kirjahyllystäni sellaisia kirjoja, jotka tuovat erityisesti kesäistä mieltä ja jotka tekisi kesällä mieli lukea. Samanlainen lukuhaaste tuli blogiini myös viime keväänä, aivan kaikkia kirjoja en viime kesänäkään lukenut, joten ryppyotsainen haaste tämä ei ole, kunhan vain hieman etukäteen katselen, mitä kesällä lukuun ottaisin. Ja osa viime vuoden kirjoista toki pääsi haasteesen mukaan tänäkin vuonna (linkki)



Kesästä tulee ensimmäisenä mieleen värit: sininen, keltainen, vihreä - päädyin värien sijaan valitsemaan kuitenkin kirjoja, joiden kansikuvissa on jotain kesäistä (värien lisäksi): 

Luonto herää keväisin eloon, ja luonto on kansikuvissa ainakin näissä kirjoissa: 

* Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
* Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää 
* Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
* Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät/ Kilpikonnien hidas marssi/
Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin 
* Jonathan Franzen: Vapaus
* Suomen somalit
* Venla Hiidensalo: Karhunpesä 
* Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut
* Maja Lunde: Mehiläisten historia



 Vaikka moni matkaa maaseudulle kesäisin, on kesällä kaupungissakin paljon kaikkea, kesä tulee mieleen näistä kaupunkikansista, joissa myös kahvi on tärkeässä roolissa - omissa mielikuvissani kesäpäivä alkaa aina aamukahvilla terassilla.

* Vera Vala: Tuomitut
* Michael Ondaatje: Divisadero
* Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö
* Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät
* Alan Drew: Vesipuutarhat
* Ian McEwan: Sovitus
* Ben Okri: Vaarallista rakkautta 
* Anita Brookner: Päivät Pariisissa


Ranta ja meri on myös kesällä Se Juttu, välillä myrskyää, välillä on tyynempää. Siksi rantakannet ovat kesän ykkösasia, tietenkin: 

* Nina Banerjee-Louhija: Kuin varjo kuvastimessa / Tiikerinhetki
* Anne Tyler: Nooan kompassi
* Karl Ove Knausgård: Taisteluni - Ensimmäinen kirja
* Imre Kertész: Tappio
* Alice McDermott: Hurmaava mies


 Ja sitten on kaikkia muita kesäisiä fiiliksiä kirjojen kansissa, kuten näissä kirjoissa: 

* Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
* Liza Marklund: Paikka auringossa
* Colm Tóibín: Äitejä ja poikia
* Alice Munro: Hyvän naisen  rakkaus
* Fabio Genovesi: Live Bait
* Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen 


Katsotaan taas loppukesästä, mitä kirjoja tuli luettua näistä kesän mieleen tuovista kirjankansista, ja toiko lupas kesäfiiliksestä kansissa kesää myös kansien välissä.

torstai 4. toukokuuta 2017

Vuoden alun luetut kirjat tammikuu-huhtikuu

Viimeiset villitykset

Tammikuu (12 kirjaa)


Tammikuussa aloitin vuoden lukemiset reippaalla tahdilla: 12 luettua kirjaa! 

Tammikuun luetuista kirjoista ehdottomasti parhautta olivat Aino Kiven Maailman kaunein tyttö (2016, Into), joka vei nuoruusmuistoihin ja Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013, Otava), joka sai taas unelmoimaan kaikista niistä asioista, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. 

Martina Haag: Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin) 2007, Schildts
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 2014, Teos, 1. painos 2012
Mitä sä täällä teet? - tarinoita maahanmuutosta toim. Hannele Richter 2018, Voima/ into

Helmikuussa aloin lukea yhä enemmän kevään uutuuskirjoja, joista odotin hieman enemmän. Parhaaksi lukukokemukseksi jäi Haahtelan Mistä maailmat alkavat, jonka lumisadekohtaus jää pitkäksi aikaa mieleen elämään. 



Maaliskuu (4 kirjaa)

Maaliskuussa luin vähemmän kirjoja kuin koskaan, mutta vastaavasti nämä kirjat olivat kaikki niin mahtavan hyviä, ettei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. 


10794277

Huhtikuu (6 kirjaa)

Huhtikuussa leppoisa lukutahti jatkui, koska piti ahertaa lisäopintojen parissa ja väkertää esseitä. Lukukokemukset kevään uutuuskirjoista jäivät hieman vaisuiksi, samoin Barcelona-kirjoista, joten kuukauden paras lukukokemus oli Yangzom Brauenin Tiibetin tyttäret, joka vei uskomattomiin maisemiin ja matkoihin. 

Carlos Luiz Zafón: Enkelipeli 2009, Otava

Luettuna tämän vuoden aikana siis 29 kirjaa, mikä on varmaan vähiten koko kirjablogini aikana. Olen yrittänyt siirtyä yhä enemmän lukemaan niitä kirjoja, joita on menneiltä vuosilta jäänyt lukematta ja jotka odottavat omassa kirjahyllyssäni. Tällä hetkellä olen vuoden aikana lukenut omasta kirjahyllystä 8 kirjaa (9, jos tämän vuoden kirja lasketaan mukaan). Hieman saa kiriä tätäkin haastetta. 

Helmet-haasteessa sen sijaan pyyhkii hyvin: luettuna on melkein puolet haasteesta (24/50), koska melkein kaikki kirjat osuvat johonkin haasteen kohtaan. 

Kevään paras viikko oli Barcelonan hellässä auringonsyleilyssä vietetty kiireetön viikko. Suunitelmissa katsastaa loppuja kevään kiinnostavista uutuuskirjoista ja suunnata kohti kesäkirjoja, joista sitten vähän myöhemmin. 







maanantai 1. toukokuuta 2017

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli ja Barcelonaa kirjoissa

Tutustuin Carlos Ruiz Zafónin ensimmäiseen teokseen Tuulen varjo pari vuotta sitten, luin kirjaa Barcelonassa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat ja kävelin samaan aikaan kirjan tapahtumapaikoilla. Tällä kertaa aloitin Enkelipeli (2009, Otava) -teoksen lukemisen vasta kotona matkan jälkeen, mutta sattumalta löysin samoja paikkoja, joissa olin juuri kävellyt. 



Tunnelma oli vähän samanlainen kuin verrattaessa Enkelipeliä Tuulen varjo -teokseen. Tuntui, että jotain samaa näissä kirjoissa oli, toisaalta kirjan takakansikin sen kertoo, että Enkelipeli on Tuulen varjon paha sisarpuoli. Eletään vuotta 1917, jolloin Semperen kirjakauppa on jo paikallaan La Ramblan lähellä. David Martín on nuori mies, 17-vuotias kirjoittamisesta haaveileva lehden toimittaja, jolla ei liiemmin ole töitä. Lehdestä loppuvat vähäisetkin toimeksiannot ja hän harhailee Barcelonan kaduilla, kunnes saa mahtavan työtajouksen salaperäiseltä pariisilaiselta kustantajalta Andreas Corellilta. David Martín johdatetaan tietenkin Semperen kirjakaupan unohdettujen kirjojen hautausmaalle, ja seikkailu onkin valmis alkamaan. 



Kirjoittaminen vie Martínin hulluuden partaalle, ja hän joutuukin miettimään, onko tullut hulluksi ja onko syyllinen niihin asioihin, jotka hänen ympärillään tapahtuvat. Sillä paljon pahaa tapahtuu tässä kirjassa, onhan se paha sisarpuoli. 

Pidin kirjan tekstistä, mutta kirja tuntui jo kertaalleen luetetulta. Toisaalta juonenkäänteitä oli hieman liikaa, joten niissä oli vaikea pysyä hyvälläkään sykkeellä mukana. Ymmärrän hyvin Joken arvion kirjasta, jonka hän sai luettuaan myytyä kahdella eurolla kirppiksellä (itse ostin omani eurolla). Tämä kirja oli synkkä ja ikävä, mutta välillä tuntui tosiaan hieman väkisin kirjoitetulta. 




Kiinnostavaa kirjassa oli Danielin (, joka on Tuulen varjon päähenkilö) isän ja äidin tarina. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat siis aikaan ennen Tuulen varjoa. Hieman jännityksellä jään odottamaan, minkälainen mahtaa olla Otavalta jo elokuussa tuleva suomennos Henkien labyrintti, jossa unohdettujen kirjojen salaisuutta taas ratkotaan. Pääosassa on Daniel, joka ratkoo äitinsä salaisuuksia (no, tässä Enkelipelissä äiti oli tosiaan mukana, onko uusia salaisuuksia kerrottavaksi - toivottavasti!). Ehkä pitää reissata taas Barcelonaan, jotta lukeminen sujuu sutjakkaasti. Jutun kuvat Montjuicin-kukkulalta, jossa kirjassa seikkaillaan myös. 

Tämä paikka on mysteeri. Pyhäkkö. Joka kirjalla, jokaisella, on sielu. Kirjoittajansa sielu, sekä niiden sielu jotka sen ovat lukeneet ja sen myötä eläneet ja unelmoineet. Joka kerta kun kirja vaihtaa omistajaa, joka kerta kun joku kuljettaa katsettaan sen sivuilla, sen henki kasvaa ja vahvistuu. Tässä paikassa kirjat, joita kukaan ei enää muista ja jotka ovat hukkuneet ajan saatossa, elävät ikuisesti odottaen uutta lukijaa, uutta henkeä... 



Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli 
2009, Otava
El juego del ángel 2008
suomentanut Tarja Härkönen ja Anu Partanen
607 sivua

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Ja tähän lopuksi vielä lukuvinkkejä Barcelonaan. Etsin kirjoja matkaa varten, mutta en ehtinyt niitä lukemaan nyt tämän enempää. Ehkä seuraavaa matkaa varten sitten. 

Carlos Ruiz Zafónilta on vielä ainakin teokset Taivasten vanki (2011) ja Marina (2013), joissa eletään Barcelonassa. Ruiz Zafónin teokset ovat jääneet lukematta aiemmin, mutta olen nyt tosiaan päässyt tutustumaan. Kirjoilla oli varmaan menekkiä aiempina vuosina, koska nämä ovat löytyneet kivuttomasti kirppikseltä. 



Barcelonaan sijoittuvia historiallisia romaaneja löytyy omasta kirjahyllystä, sillä olen näitä ostellut kirjamessuilta "kiinnostavan oloisina" -kirjoina, jotka pitää jossain vaiheesa lukea. Jostain syystä kirjoilla täytyy olla niin samantyyliset kansikuvat, että teoksia on hirveän vaikea erottaa toisistaan. Kaikki teokset on julkaissut Bazar-kustantamo. 

Chufo Lloréns: Annan sinulle maan (2011) kertoo vuodesta 1052, tämä 800-sivuinen teos esittelee ensimmäisen sadan sivun aikana niin monta henkilöhahmoa, että päätin aloittaa lukemisen uudestaan parempaan aikaan. 

Ildefonso Falcones: Meren katedraali (2010, 1. suomennos 2008) on varmaan tunnetuin Barcelonan historiaa käsittelevä teos. Sen tarina alkaa ensimmäisellä sivulla vuodesta 1320. 

Albert Sánchez Piñol: Voitetun kaupungin tarina (2016) kertoo puolestaan 1700-luvun taisteluista Espanjassa, jossa Katalonia taistelee itsenäisyydestään. 

Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot (2010) on muita teoksia ohuempi teos, ja lupaa takakannessaan kertovan Barcelonan historiasta laitapuolen ihmisten näkökulmasta. 


Uudempaa Barcelonaa käsitteleviä teoksia onnistuin löytämään kirjastosta tämän verran: 

Javier Cercas: Valon nopeus (2007), jonka kirjassa tosin vieraillaan myös Yhdysvalloissa - lukematta en osaa sanoa, miten paljon tässä on Barcelonaa, kirjaston haku sijoittaa kirjan kaupunkiin. 

Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (2006) kertoo öisestä Barcelonasta sankareinaan kaksi toisistaan eroavaa veljestä. 

Olisikohan vielä jotain muuta, en osaa sanoa. Nämä teokset löytyivät kirjasto-haulla ja teokset jäävät odottamaan seuraavaa reissua, joka toivottavasti on pian.