MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

torstai 4. toukokuuta 2017

Vuoden alun luetut kirjat tammikuu-huhtikuu

Viimeiset villitykset

Tammikuu (12 kirjaa)


Tammikuussa aloitin vuoden lukemiset reippaalla tahdilla: 12 luettua kirjaa! 

Tammikuun luetuista kirjoista ehdottomasti parhautta olivat Aino Kiven Maailman kaunein tyttö (2016, Into), joka vei nuoruusmuistoihin ja Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013, Otava), joka sai taas unelmoimaan kaikista niistä asioista, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. 

Martina Haag: Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin) 2007, Schildts
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 2014, Teos, 1. painos 2012
Mitä sä täällä teet? - tarinoita maahanmuutosta toim. Hannele Richter 2018, Voima/ into

Helmikuussa aloin lukea yhä enemmän kevään uutuuskirjoja, joista odotin hieman enemmän. Parhaaksi lukukokemukseksi jäi Haahtelan Mistä maailmat alkavat, jonka lumisadekohtaus jää pitkäksi aikaa mieleen elämään. 



Maaliskuu (4 kirjaa)

Maaliskuussa luin vähemmän kirjoja kuin koskaan, mutta vastaavasti nämä kirjat olivat kaikki niin mahtavan hyviä, ettei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. 


10794277

Huhtikuu (6 kirjaa)

Huhtikuussa leppoisa lukutahti jatkui, koska piti ahertaa lisäopintojen parissa ja väkertää esseitä. Lukukokemukset kevään uutuuskirjoista jäivät hieman vaisuiksi, samoin Barcelona-kirjoista, joten kuukauden paras lukukokemus oli Yangzom Brauenin Tiibetin tyttäret, joka vei uskomattomiin maisemiin ja matkoihin. 

Carlos Luiz Zafón: Enkelipeli 2009, Otava

Luettuna tämän vuoden aikana siis 29 kirjaa, mikä on varmaan vähiten koko kirjablogini aikana. Olen yrittänyt siirtyä yhä enemmän lukemaan niitä kirjoja, joita on menneiltä vuosilta jäänyt lukematta ja jotka odottavat omassa kirjahyllyssäni. Tällä hetkellä olen vuoden aikana lukenut omasta kirjahyllystä 8 kirjaa (9, jos tämän vuoden kirja lasketaan mukaan). Hieman saa kiriä tätäkin haastetta. 

Helmet-haasteessa sen sijaan pyyhkii hyvin: luettuna on melkein puolet haasteesta (24/50), koska melkein kaikki kirjat osuvat johonkin haasteen kohtaan. 

Kevään paras viikko oli Barcelonan hellässä auringonsyleilyssä vietetty kiireetön viikko. Suunitelmissa katsastaa loppuja kevään kiinnostavista uutuuskirjoista ja suunnata kohti kesäkirjoja, joista sitten vähän myöhemmin. 







maanantai 1. toukokuuta 2017

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli ja Barcelonaa kirjoissa

Tutustuin Carlos Ruiz Zafónin ensimmäiseen teokseen Tuulen varjo pari vuotta sitten, luin kirjaa Barcelonassa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat ja kävelin samaan aikaan kirjan tapahtumapaikoilla. Tällä kertaa aloitin Enkelipeli (2009, Otava) -teoksen lukemisen vasta kotona matkan jälkeen, mutta sattumalta löysin samoja paikkoja, joissa olin juuri kävellyt. 



Tunnelma oli vähän samanlainen kuin verrattaessa Enkelipeliä Tuulen varjo -teokseen. Tuntui, että jotain samaa näissä kirjoissa oli, toisaalta kirjan takakansikin sen kertoo, että Enkelipeli on Tuulen varjon paha sisarpuoli. Eletään vuotta 1917, jolloin Semperen kirjakauppa on jo paikallaan La Ramblan lähellä. David Martín on nuori mies, 17-vuotias kirjoittamisesta haaveileva lehden toimittaja, jolla ei liiemmin ole töitä. Lehdestä loppuvat vähäisetkin toimeksiannot ja hän harhailee Barcelonan kaduilla, kunnes saa mahtavan työtajouksen salaperäiseltä pariisilaiselta kustantajalta Andreas Corellilta. David Martín johdatetaan tietenkin Semperen kirjakaupan unohdettujen kirjojen hautausmaalle, ja seikkailu onkin valmis alkamaan. 



Kirjoittaminen vie Martínin hulluuden partaalle, ja hän joutuukin miettimään, onko tullut hulluksi ja onko syyllinen niihin asioihin, jotka hänen ympärillään tapahtuvat. Sillä paljon pahaa tapahtuu tässä kirjassa, onhan se paha sisarpuoli. 

Pidin kirjan tekstistä, mutta kirja tuntui jo kertaalleen luetetulta. Toisaalta juonenkäänteitä oli hieman liikaa, joten niissä oli vaikea pysyä hyvälläkään sykkeellä mukana. Ymmärrän hyvin Joken arvion kirjasta, jonka hän sai luettuaan myytyä kahdella eurolla kirppiksellä (itse ostin omani eurolla). Tämä kirja oli synkkä ja ikävä, mutta välillä tuntui tosiaan hieman väkisin kirjoitetulta. 




Kiinnostavaa kirjassa oli Danielin (, joka on Tuulen varjon päähenkilö) isän ja äidin tarina. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat siis aikaan ennen Tuulen varjoa. Hieman jännityksellä jään odottamaan, minkälainen mahtaa olla Otavalta jo elokuussa tuleva suomennos Henkien labyrintti, jossa unohdettujen kirjojen salaisuutta taas ratkotaan. Pääosassa on Daniel, joka ratkoo äitinsä salaisuuksia (no, tässä Enkelipelissä äiti oli tosiaan mukana, onko uusia salaisuuksia kerrottavaksi - toivottavasti!). Ehkä pitää reissata taas Barcelonaan, jotta lukeminen sujuu sutjakkaasti. Jutun kuvat Montjuicin-kukkulalta, jossa kirjassa seikkaillaan myös. 

Tämä paikka on mysteeri. Pyhäkkö. Joka kirjalla, jokaisella, on sielu. Kirjoittajansa sielu, sekä niiden sielu jotka sen ovat lukeneet ja sen myötä eläneet ja unelmoineet. Joka kerta kun kirja vaihtaa omistajaa, joka kerta kun joku kuljettaa katsettaan sen sivuilla, sen henki kasvaa ja vahvistuu. Tässä paikassa kirjat, joita kukaan ei enää muista ja jotka ovat hukkuneet ajan saatossa, elävät ikuisesti odottaen uutta lukijaa, uutta henkeä... 



Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli 
2009, Otava
El juego del ángel 2008
suomentanut Tarja Härkönen ja Anu Partanen
607 sivua

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Ja tähän lopuksi vielä lukuvinkkejä Barcelonaan. Etsin kirjoja matkaa varten, mutta en ehtinyt niitä lukemaan nyt tämän enempää. Ehkä seuraavaa matkaa varten sitten. 

Carlos Ruiz Zafónilta on vielä ainakin teokset Taivasten vanki (2011) ja Marina (2013), joissa eletään Barcelonassa. Ruiz Zafónin teokset ovat jääneet lukematta aiemmin, mutta olen nyt tosiaan päässyt tutustumaan. Kirjoilla oli varmaan menekkiä aiempina vuosina, koska nämä ovat löytyneet kivuttomasti kirppikseltä. 



Barcelonaan sijoittuvia historiallisia romaaneja löytyy omasta kirjahyllystä, sillä olen näitä ostellut kirjamessuilta "kiinnostavan oloisina" -kirjoina, jotka pitää jossain vaiheesa lukea. Jostain syystä kirjoilla täytyy olla niin samantyyliset kansikuvat, että teoksia on hirveän vaikea erottaa toisistaan. Kaikki teokset on julkaissut Bazar-kustantamo. 

Chufo Lloréns: Annan sinulle maan (2011) kertoo vuodesta 1052, tämä 800-sivuinen teos esittelee ensimmäisen sadan sivun aikana niin monta henkilöhahmoa, että päätin aloittaa lukemisen uudestaan parempaan aikaan. 

Ildefonso Falcones: Meren katedraali (2010, 1. suomennos 2008) on varmaan tunnetuin Barcelonan historiaa käsittelevä teos. Sen tarina alkaa ensimmäisellä sivulla vuodesta 1320. 

Albert Sánchez Piñol: Voitetun kaupungin tarina (2016) kertoo puolestaan 1700-luvun taisteluista Espanjassa, jossa Katalonia taistelee itsenäisyydestään. 

Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot (2010) on muita teoksia ohuempi teos, ja lupaa takakannessaan kertovan Barcelonan historiasta laitapuolen ihmisten näkökulmasta. 


Uudempaa Barcelonaa käsitteleviä teoksia onnistuin löytämään kirjastosta tämän verran: 

Javier Cercas: Valon nopeus (2007), jonka kirjassa tosin vieraillaan myös Yhdysvalloissa - lukematta en osaa sanoa, miten paljon tässä on Barcelonaa, kirjaston haku sijoittaa kirjan kaupunkiin. 

Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (2006) kertoo öisestä Barcelonasta sankareinaan kaksi toisistaan eroavaa veljestä. 

Olisikohan vielä jotain muuta, en osaa sanoa. Nämä teokset löytyivät kirjasto-haulla ja teokset jäävät odottamaan seuraavaa reissua, joka toivottavasti on pian.