Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

Annamari Marttisen uutuuskirja Mitä ilman ei voi olla ei aivan hurmannut minua, mutta luin silti vielä Marttisen vanhemman kirjan Mistä kevät alkaa (2005, Tammi) ihan siksikin, että olen sen jossain vaiheessa kirjahyllyyni hankkinut. Ja mikä voisikaan olla huhti-ja toukokuun vaihteeseen osuvampi kirja kuin tämä? 

Linnut visersivät ja sirkuttivat täyttä kurkkua korkeilla riehakkailla äänillään kaikkialla hänen ympärillään, ja kun hän avasi auton oven, oli kuin olisi kääntänyt radiota äkisti ja reippaasti kovemmalle, metsä raikui. Tuoksujen sekamelska tulvi hänen sieraimiinsa ja hän veti henkeä silmät suljettuina. Liikaa kaikille aisteille! - - Hän käveli puun luo kuin noiduttuna ja poimi yhden oksan käteensä, nosti sen kasvojensa korkeudelle ja tunnusteli vihreeäkin vihreämmän pikku lehden uutukaisuutta ja tahmeutta sormillaan. 

Mistä kevät alkaa kertoo paitsi keväästä myös kolmesta naisesta: lähes viisikymppisestä Leilasta, hänen Alzheimerin tautiin sairastuvasta äidistään Helenasta ja Leilan tyttärestä, Kiasta, joka juhlii keväällä ylioppilasjuhliaan. Kialla on ihanin aika elämässään juuri nyt. Ainakin hän itse ajattelee niin: hän suunnittelee ylppäreiden jatkoja heidän mökilleen, mitä Leila-äiti pitää huonona ideana. Leila haluaisi, että hänen ainokainen tyttärensä ei vanhenisi, eikä itsenäistyisi. Leila valvoo ja vahtii, kontrolloi tyttärensä elämää. Aivan liikaa, ajattelee Kia ja haluaa yhä enemmän omien ystäviensä pariin ja pois kotoa. 

Leila järjestää yo-juhlia ja samaan aikaan kasvaa hänen huolensa omasta äidistään: milloin äiti lähtee kotoaan, eikä muista avaimiaan, eikä edes sitä, kuka on. Ehkä äidin olisi parasta muuttaa hoitokotiin, jossa joku vahtii häntä koko ajan ja jossa äiti on turvassa. 

Kirja on tarina myös äitiydestä: äideistä ja tyttäristä. Äitienpäiväkortit ovat merkittävässä roolissa tässä kirjassa, ja tämä kirja olisikin varmasti täsmälahja tulevaan äitienpäivään kortin lisäksi, mikäli sen jostain divarista tai alemyynneistä vielä löytäisi. Hieno lahja tämä olisi senkin takia, että tämä kirja on mielestäni Marttisen ehdottomasti paras kirja. Äitiys on kuvattu hienosti, vaikka joissain kohdin kirja lyö yli: kuka äiti oikeasti lähtisi tarkistamaan mökille tyttärensä juhlia. Niin kamala kontrollifriikki kuin olisikin... Mutta toisaalta ylilyönnit kuvaavat hyvin sitä, miten äidistä tulee tiikeriäiti. 

Onneksi ylioppilaskin osaa: Kian mielestä hänen äitinsä pitäisi relata, ja osittain hän pakottaakin äitinsä nauttimaan elämästä. Kun Leila yrittää kieltäytyä kevään ensimmäisestä jäätelöstä, Kia pakottaa hänet syömään jäätelönsä ja nauttimaan siitä. Toisaalta, ehkä on hyväkin, että äidit ja tyttäret eivät ole liiaksi samaa sukupolvea. 

On hirvittävä rikos, hän ajatteli sitten ja katsoi ikkunasta järvelle, kuinka lapset eivät koskaan saa tietää, minkälaisia heidän vanhempansa oikeasti ovat ja kuinka vanhemmat tekevät kaiken elämänstä työtä peittääkseen sen heiltä. 

On ehkä hyväkin, että sukupolvilla on tilaa hengittää, sillä aina tulee hyvästijätön aika. Nautintoa elämä ei suinkaan keski-ikäisellä naisella tunnu olevan. Huoli omasta äidistä muuttuu huonoksi omaksitunnoksi siitä, että oma äiti huvenee silmissä, muuttuu vanhaksi ja muistamattomaksi. Vanhentumisen hyväksymisen Marttinen on kirjoittanut kirjaansa kauniisti, vaikkakin surullisesti. Jäljelle jäävät muistot: niistä monista äitienpäiväkorteista, joita on vuosien mittaan kirjoitettu, piirretty ja ostettu. 

Äiti oli säästänyt kaikki saamansa äitienpäiväkortit. Leila oli askarrellut alakoulussa silkkipaperista pieniä ruusuja ja kirjoittanut Omalle Maailman Parhaalle Äidille. 

Tämä oli todella kaunis kirja, kauniin surullinen, mutta samalla myös nuoruuden iloinen kirja, ja olin todella tyytyväinen, että jaksoin lukea vielä tämänkin Marttisen kirjan. 

Muita kirjan lukeneita: 

Lumimonena,
Susa,
Leena Lumi
ja
Kulttuuri kukoistaa. 

Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

2005, Tammi

332 sivua

*****************

Tunnelmaltaan Marttisen kirjassa oli jotain samaa kuin Kyung-Sook Shinin Please Look After Mother -teoksessa. 

Osallistun näillä kahdella ja myös Kyoko Morin teoksella Shizukon tytär Sinisen linnan Marian äiti-haasteeseen, joka kulkee nimellä Kirjallisuuden äidit -lukuhaaste.  

Kyoko Mori: Shizukon tytär / Lukudiplomi

Kyoko Morin Shizukon tytär (1999, Otava) on TBR-listallani, ja kapuan tällä kirjalla kohti vuorenhuippuani: kirja löytyy kirjahyllystäni - olen tämänkin tuonut kirjaston poistohyllystä, tällä kertaa kaupunki on Espoo. 

Kirjailija Kyoko Mori syntyi Kobessa, Japanissa vuonna 1957 ja hän oli kiinnostunut luovista aloista, kuten kirjoittamisesta, piirtämisestä ja ompelemisesta. Morin äiti teki itsemurhan, kun kirjailijan alku oli 12-vuotias, ja Morin isä meni uusiin naimisiin pian. 16-vuotiaana Mori muutti USA:han, koska ei tuntenut oloaan kotoisaksi kotonaan, näin kertoo lukudiplomi-sivut.

Shizukon tytär -teos kuulostaa siis melko omaelämäkerralliselta teokselta, sillä kirjassa päähenkilönä on Yuki, jonka tarina alkaa siitä hetkestä, kun hänen äitinsä, Shizuko tekee itsemurhan. Yukin isä menee vuosi hautajaisten jälkeen uusiin naimisiin sihteerinsä kanssa. Äitipuoli on kuin satujen ilkeä äitipuoli: hän kieltää Yukin kontaktit tämän äidin sukulaisiin. Kotona Yuki ei saa pitää tippaakaan meteliä, äitipuolen mielestä Yuki ei osaa tehdä mitään oikein ja niinpä Yuki viettää vapaa-aikansa harrastaen juoksua. 

Yuki on yksinäinen lapsi, joka sinnittelee elämässään eteenpäin. Hänellä on yksi hyvä ystävä, mutta kun äidin itsemurha selviää ystävän vanhemmille, tyttöjen tiet eroavat. Yuki kestää elämänsä, koska hän on päättänyt lähteä kotoaan heti, kun se on mahdollista. 

Yuki ei juurikaan saa myötätuntoa isältään, jonka mielestä tyttären olisi parasta unohtaa menneisyys ja elää elämäänsä eteenpäin. Isä on uuden vaimonsa tossun alla: on tarpeeksi häpeällistä, että ensimmäinen vaimo teki itsemurhan. Jos toinen nainen haluaisi erota, olisi se vielä häpeällisempää. Yuki käy koulua, yrittää vältellä äitipuoltaan kotona, isä sen sijaan on melkein koko ajan pois kotoa työssään. 

Yukista kasvaa itsepäinen tyttö, joka ei halua näytellä pitävänsä äitipuolestaan tai isästään. Koulussakin hän kohtaa vaikeuksia, osaksi sen takia, mitä hänen äidilleen tapahtui, osaksi omaa jukuripäisyyttään. 

"olen ollut niin inhottava - - siitä lähtien kun mama kuoli. En tiedä miksi. Tuntuu vain, etten voi muutakaan. Kaikki tuntuu niin hirveältä, enkä tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä kuin olla hirveä itsekin - -." 

Kirjassa kurkistetaan Yukin elämään aina noin vuoden välein. Elämä muuttuu koko ajan pikkuisen pahemmaksi, ja tämä on todella raastava ja surullinen kirja siitä, miten kauheaa nuoren elämä voi olla. Kirjassa eletään vuosia 1969 - 1976. Ainoa lohtu kirjassa on se, että Yukin suunnitelmat lähteä kotoa heti kuin mahdollista, toteutuu. Samalla hän saa yhteyden äitinsä sukulaisiin uudelleen. 

Kyoko Morin kirja Shizukon tytär -teoksella aloitan myös lukudiplomi-urakkani. 

Kirja löytyy kirjalistalta kohdasta Ihmisiä. 

Ilmoitin aiemmin, että suoritan ysiluokan Sinuhea, mutta vaihdan kasiluokkaan, koska siellä on kivempia tehtäviä. 

Valitsin tehtäväksi: 

Laadi ihmissuhdekaavio kirjan henkilöistä. Selitä merkkikielesi ja mahdollinen värien käyttö.

Tässäpä ihmissuhdekaavio kirjasta: 

Yukin elämän keskeiset ihmiset ovat vasemmalla: 

kun äiti Shizuko tekee itsemurhan, hän viettää elämänsä isänsä, Hidekin ja äitipuolensa Hanaen kanssa. 

Yuki kuitenkin haluaisi viettää elämänsä tätinsä, äidin siskon, Ayan kanssa, sekä isovanhempiensa, Masan ja Takeon seurassa. 

Isä kieltää Yukin olemasta näiden sukulaisten kanssa. 

Yukin elämässä on myös pari ystävää. 

Sachiko Murain kanssa hän harrastaa yhdessä juoksua koulun aikana, 

mutta kun Sachikon perhe saa tietää Yukin äidin itsemurhasta, ystävyys loppuu. 

Isamun Yuki tapaa lähdettyään opiskelemaan Nagasakiin. 

Kyoko Mori: Shizukon tytär 

1999, Otava

alkuperäinen teos: Shizuko's daughter 

suomentanut Sirpa Kähkönen

249 sivua 

Kirja siis kasvattaa luettueni kirjojen kirjavuorta kohti Macchapucchrea ja myöskin liittyy Marian äiti-haasteeseen, josta jää puuttumaan vain yksi kirja! Tässä jos jossain on kyseessä äiti-suhteen pohdinta. Oma äiti ja hänen tekemänsä ratkaisu ei jätä tytärtä rauhaan; äitipuoli on taas kamala narttu.

Kirjastossa tämä kirja on sijoitettu sekä aikuisten että nuorten osastoon. Mielestäni tämä onkin siinä välissä. Jotenkin tämä tuntuu kauhean surulliselta nuorten kirjaksi, mutta toisaalta hieman väljältä aikuisten kirjaksi, esimerkiksi Japanin muuttumista sivutaan yhdellä sivulla ja lähinnä sillä, miten naiset eivät enää käytä kimonoita. Myöskään avioliittoa ja selvästi kaksinaismoralistista yhteiskuntaa ei pohdita sen enempää kuin kertomalla Yukin tunnelmista elämänpyörteisssä. 

Kyung-Sook Shin: Please Look After Mother

Kyung-Sook Shinin Please Look After Mother on ensimmäinen kirja, jonka olen koskaan lukenut eteläkorealaiselta kirjailijalta. Se on myös ensimmäisiä asioita, joihin olen tutustunut Etelä-Koreasta. Kirja ei ole kuitenkaan aivan ensimmäinen asia, johon olen törmännyt Etelä-Koreasta; maasta tulee uskomattoman PISA-tuloksen lisäksi uskomaton määrä draamasarjoja, joita olen joskus katsellut juutuupin kautta. Tarkastin tilanteen, ja löysin lisää draamasarjoja: 3rd Hospital varmaan voi kilpailla minä päivänä tahansa ER:n kanssa (en tosin suosittele sitä herkille). Täältä löytyy myös video, jossa näkyy 18 (!) vuoden 2011 parasta draamasarjaa. Sarjat tuntuisivat olevan ihmissuhdehöttöä, mutta tuossa sairaala-sarjassa on kuvattu rakkauden lisäksi itämaisen ja länsimaisen lääketieteen välistä taistelua. Eteläkorealaisiin tv-sarjoihin ja elokuviin olen törmännyt youtuben kautta myös siten, että sarjojen kohtauksia löytyy muun aasialaisen musiikin "videoina". Ehkä joskus näemme jonkun sarjan myös Suomen tv:stä, tosin uskon, että meillä mennään amerikkalais-brittiläis-painotteisena vielä pitkään. 

Myös kirjoissa suomennetut kirjat ovat paljolti englanninkielisistä maista tulevia kirjoja, joten aasialaista kirjallisuutta täytyy lukea suurimmalta osalta englanniksi. Päätin tänä vuonna tutustua hieman tarkemmin aasialaiseen kirjallisuuteen ja se on yksi vuoden teemoista, jonka esittelen helmikuussa. Nyt kuitenkin jouduin vähän ottamaan ennakkoa, ja luin Kyung-Sook Shinin Please Look After Mother -teoksen. Kirjailija on saanut vuonna 2011 Man Asian Literary Prize -palkinnon, joka annetaan aasialaiselle kirjalle, joka on kirjoitettu tai käännetty englanniksi. Kyung-Sook Shin on ensimmäinen korealainen ja ensimmäinen nainen, joka sai palkinnon (kertoo wikipedia). 

Kyung-Sook Shinin elämästä sama lähde kertoo, että hän syntyi 1963 korealaiseen maanviljelijäperheeseen, jossa oli kuusi lasta. Vanhemmilla ei ollut varaa laittaa vanhinta tytärtään kouluun, joten 16-vuotiaana hän muutti veljiensä luokse Souliin, jossa oli töissä ja opiskeli iltaisin. Kyung-Sook Shin on saanut valtavan määrän palkintoja maassaan ja Aasiassa, ja yli miljoonan myynyt kirja Please Look After Mother on käännetty englanniksi, ja sitä on myyty 19 maahan. 

*****

Please Look After Mother kertoo kadonneesta äidistä, So-nyosta ja hänen miehestään ja lapsistaan. Kirja alkaa siitä hetkestä, jossa äidin todetaan kadonneen. So-nyo asui miehensä kanssa maaseudulla, josta he tulivat Souliin tapaamaan aikuisia lapsiaan. Soulin asemalla mies kadottaa vaimonsa, jota hän ja So-nyon lapset alkavat epätoivoisesti etsiä. 

Kirjan eri luvut on kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmista, kertojina ovat So-nyon lapset. He miettivät samaa asiaa: miten äiti voi kadota? Missä he itse olivat sillä hetkellä, kun äiti katosi ja mikä heidän suhde on äitiinsä? Muistoista ja ajatuksista alkaa piirtyä kuva äidistä, joka oli kaikille hyvä. Hyvyys näkyi siinä, että äiti ei koskaan valittanut ja oli aina ystävällinen ja ruokki kaikki: sekä omat lapset että muut sukulaiset. Tytär, jolla on jo omia lapsia, näkee äitinsä oman elämänsä, lastenhoidon ja ruoanlaiton, kautta. Kaikki hänen lapsensa muistavat äidin keittiöstä, ja he miettivät, pitikö äiti elämästään, joka oli pääosin keittiössä:

'I don't like or dislike the kitchen. I cooked because I had to. I had to stay in the kitchen so you could all eat and go to school. How could you only do what you like? There are things you have to do whether you like it or not.' Mother's expression asked, what kind of question is that? And she murmured, 'If you only do what you like, who's going to do what you don't like?

Lasten elämä on kuitenkin ollut toisenlaista, heillä on ollut elämässä vaihtoehtoja, joten he ovat voineet valita tekevänsä sitä, mitä haluavat. Sen takasi paitsi äidin tekemä ruoka, myös vanhempien työ, jonka takia lapset pääsivät opiskelemaan. Perheen välkyin poika lähetettiin suurin toivein kouluun. Nyt, kun äiti on kadonnut, muistaa poika, miten hän lupasi äidilleen opiskella hyvän ammatin ja saada hyväpalkkaisen työn. Jossain vaiheessa elämässä vain kävi niin, että hänkin alkoi ajatella vain itseään ja unohti äitinsä ja lupauksensa.

Kirjaa oli kiinnostavaa lukea, sillä elämänarvoissa näkyy paljon meidän länsimaalaisia arvostamia asioita: koulutus on tärkeää, hyvä ammatti ja oma asunto ovat seuraavana listalla. Kadonnut äiti on kuitenkin perinteinen nainen, mikä näkyy monessa asiassa: edellä mainitussa asenteessa: et voi tehdä vain mukavia asioita, vaan välillä pitää myös raataa ikävissä asioissa. Perinteinen elämä näkyy hänen tavassaan tehdä ruokaa ja hän myös pitää kiinni ja muistaa myös vainajille tehdyt riitit. Korealainen maaseudun elämä näkyy kirjassa aina eri paikoissa, mitenkään alleviivamatta:

Mother, I'll do everything. I'll work in the fields and the paddies and sweep the yard and bring the water. I'll grind the rice and make the fire. I'll chase the mice and I'll kill the chicken for the ancestral rites. Just come back!'

Elämä muuttuu Koreassa, maanviljelijät ovat köyhiä, ja he näkevät muutoksenmahdollisuuden siinä, että uusi sukupolvi saa koulutuksen. Kirjassa eräs sukulaispoika menestyy koulussa, ja hän haluaa epätoivoisesti jatkaa opintojaan, koska on itse ymmärtänyt mahdollisuutensa. Rahaa ei kuitenkaan ole hänelle, vaikka äiti kuinka oli yrittänyt puhua miestään ympäri ja antamaan rahaa kouluun. Samanlainen ajattelu näkyi myös kirjailijan itsensä elämässä, kun hänen äitinsä lähetti tyttärensä Souliin töihin ja opiskelemaan, New York Times kirjoittaa Shinin elämästä. 

Kirjassa yksi luku on myös kadonneen naisen miehen näkökulmasta kerrottu. Siinä tulee ilmi yllättäviä asioita vaimosta, ja miehestä tuntuu, että hän ei ehkä tuntenutkaan vaimoaan. Mies myös miettii, että hän ei ollut paras aviomies vaimolleen, vaan otti kaiken, minkä sai, ilman kiitosta vastaan. Vaimo palveli miestään, ja mies käyttäytyi, no, huonosti. 

Kirja on kirjoitettu sinä-muodossa, mikä hämmensi minua. Tällaista lukijaa, joka lukee suurimman osan kirjoista suomeksi. Persoonamuoto saa kirjassa kuitenkin merkityksensä myöhemmin. En halua tässä kuitenkaan paljastaa, että minkälaisen, sillä elättelen toivoa, että joku toinenkin kiinnostuisi lukemaan kirjan. Jälkisanoissaan kirjailija kertoo, että hän itse haluaa nähdä äidin symbolina siitä, mitä me ihmiset, jotka elämme modernissa ja materialistisessa maailmassa, olemme kadottaneet vanhasta ja perinteisestä elämästä. 

Kirja oli kiinnostava monella tavalla. Siinä oli ripaus aasialaisuutta, Korean lähihistoriaa, mutta paljon enemmän yleisinhimillisiä ajatuksia, eikä kirjaa voi paikantaa vain esim. aasialaiseen maailmaan sopivaksi. Lisäksi kirja oli nopealukuista, ja vaikka sinä-muoto tuntui alkuun oudolta, pystyin nielemään senkin kirjan tyylipiirteenä. 

Loppuun vielä kiinnostava blogiarvio. 
Ja Suomessa myöskin Norkku on lukenut kirjan.

Liitän tämän kirjan myös Marian äiti-haasteeseen.

Kyung-Sook Shin: Please Look After Your Mother

2012, Phoenix 

alkuperäinen teos O~mma rul put'ak hae 2008

kääntänyt Chi-Ypung Kim

272 sivua