MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 29. helmikuuta 2016

Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa & Liza Marklund: Uutispommi




Eija Hetekivi Olssonin teos Tämä ei ole lasten maa on ollut pitkään "joskus luettava" -listallani. Lukuhaasteet ovat minulle siitä hyviä, että niiden voimalla tulee aloitettua juuri tällaiset teokset, joita ei millään muuten viitsisi aloittaa. Kirjan ennakkotietojen perusteella minua kiinnosti lukea, minkälaista suomalaisten elämä on ollut Ruotsissa, kun niin monet maahan muuttivat 70-luvulla. 

Teoksen minäkertoja on Miira, jonka ala- ja yläastevuosia kuvataan kirjassa. Hesari tietää kertoa, että kirjan tarina on omaelämäkerrallinen, sekä kirjailija että kirjan päähenkilö käyvät Ruotsissa koulua suomiluokalla, joka on hyvä asia siksi, että lapset ymmärtävät, mitä opiskelevat. Mutta samalla luokalla oleminen estää tulevaisuuden: luokalta ei ponnisteta ruotsinkielisiin jatko-opintoihin. Miira haluaa kirurgiksi ja alkaa aina välillä lukea mahdollisimman monimutkaisia kirjoja vapaa-ajallaan. 

Miiran vanhemmat ovat siivooja-äiti ja Volvon tehtaalla työskentelevä isä. Rahasta on pula, mutta vanhemmat, varsinkin äiti, pyrkivät antamaan lapselleen itseään paremmat mahdollisuudet. Kun Miira haluaa kielikurssille Isoon-Britanniaan, äiti ottaa lainaa pankista. Muuten vanhemmat antavat Miiran liikkua itsenäisesti, ja Miirahan kokeilee rajojaan. Rajat tulevat vastaan, kun hän on ystävänsä kanssa irstaan miehen asunnolla, jonne he päätyvät tarkoituksenaan maksaa itsellään viinasta. 

Miira haluaa kokeaa juttuja, ja hän lähtee päätäpahkaa erilaisiin asioihin mukaan, mm. ystävänsä kanssa Afrikkaan. Aika moni juttu ei sitten kuitenkaan tunnu aivan omalta, ja Miira palaa vanhempiensa luokse ja alkaa ansaita omaa rahaa, siivoamalla. 

Miira on kiukkuinen tyttö, jota ärsyttää moni asia maailmassa. Erityisesti häntä kiukuttaa koulu ja opettajien asenne: tuntuu, että hänelle annetaan muita huonompia numeroita vain sen takia, että hän on maahanmuuttaja. Miiran kiukku alkaa kirjan lopussa hieman hiipua, ehkä sen takia, että hän alkaa itse ottaa vastuuta asioista, ja paljolti sen takia, että hänen perheensä pääsee yllättäen pois betonilähiöstä, Göteborgin Gårdstenista.

Koin kirjan lukemisen loppua kohden hieman puuduttavaksi, koska kirjassa oli paljon kerrontaa teinin sekoilusta, mutta onneksi tarinasta tuli hieman valoisampaa loppua kohti. Kantensa mukaisesti kirja oli myös sisältä synkkä ja ruma, mutta ehkä siksi, että se oli omakohtaista ja totta. 

 Kirjasta myös Järjellä ja tunteella -blogissa. 

Helmet-lukuhaasteeseen: 

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa (2014, Schildts & Söderströms) - Ingenbarnsland, 2012, suomentanut Outi Menna, pokkari, 350 sivua


Luin vuoden alussa Liza Marklundin teoksen Rautaveri, jonka kirjailija on uhannut olevan hänen viimeinen kirjansa. Lukiessani kävi mielessä, että olisi kiinnostavaa lukea ainakin osa Marklundin vanhoista teoksista, jotka olivat suosikkikirjojani niiden ilmestymisen aikaan 2000-luvun alussa. Aloitin Marklundin ensimmäisestä Annika Bengtzon -teoksesta, Uutispommi, joka on alun perin kirjoitettu vuonna 1998. Suomeksi kirja tuli vuonna 2000. 

Uutispommi osuu Helmet-lukuhaasteen kohtaan 31.Olympialaisista kertova kirja, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan ja siellä järjestettävien olympialaisten kisapaikkoihin. Olympialaisia Tukholmaan ei tullut, vaikka kaupunkiin haettiin kesäolympialaisia vuodeksi 2004. Kirjan tapahtumat alkavat, kun olympiastadionilla räjähtää. Käy ilmi, että pommi on vienyt myös ihmisen. Rikostoimittaja Annika Bengtzon saa kirjoitettavakseen ja tutkittavakseen räjähdyksen ja näyttää, mihin kykenee: hän on sisällä jutussa enemmän kuin pitäisi, ja joutuu tietenkin pulaan.

Kvällspressenissä kuohuu, sillä Annika on aloittanut rikostoimituksen pomona, ja osa toimituksesta ei voi sulattaa asiaa. Työn sovittaminen perhe-elämään on vaikeaa, sillä toimittajan työ vaatii juoksemista rikosten ja rikollisten perässä kelloon katsomatta. Silti lapset pitää viedä ja hakea päiväkotiin ja -kodista, ja lähestyvä joulu aiheuttaa lisäpaineita. Kirjasta kirjaan nämä kaksi asiaa: työ- ja perhestressi jatkuvat niin, että Annikan ahdistus ja stressi väsyttävät lukijan (ainakin minut lukijana). Onneksi lehden päätoimittaja Anders Schyman näkee Annikassa kyvykkyyttä ja puolustaa tätä; samaa ei voi sanoa Annikan miehestä Thomasista, jolla on oma työ ja joka haluaisi Annikan hoitavan äidin tehtävät paremmin. 

Liittyvätkö räjähdykset, joita kirjassa tulee useampi, olympialaisiin; onko joku terroristijärjestö niiden takana? Annika tutkii kilpaa poliisien kanssa tapahtuneita, ja saa vinkkejä poliiseilta. Lopulta on hieman epäselvää, kumpi juttua tutkii innokkaammin. 

En aivan ihastunut nyt uusintakierroksella kirjaan, Annikan stressi tuntui vievän omiakin voimia. Työelämä vaikutti hirveältä, varsinkin naisen kannalta ja perhe-elämä vielä vaikeammalta. 

Liza Marklund: Uutispommi
2011, Seven-pokkari, 1.suomennos 2000, Otava
Sprängaren 1998
suomentanut Outi Knuuttila 
379 sivua 

31. Olympialaisista kertova kirja: Liza Marklund: Uutispommi



sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kirjahyllyn kertomaa aasta ööhön - osa II


Viikonlopun lopuksi jatkan kirjahyllyn siivoamista. Tänään vuorossa kirjat eestä jiihin. Näistäkin kirjaimista löytyy kirjailijoita, joita olen kerännyt periaatteella "tähän kirjailijaan haluan ehdottomasti tutustua". 


Eco, Umberto: Ruusun nimi
Egan, Jennifer: Sydäntorni
Ekman, Kerstin: Tapahtui veden äärellä 
Ekman, Kerstin: Herätä minut eloon
Ekman, Kerstin: Ikimuiston merkki
Ekman, Kerstin: Herran armo, Sudentalja I
Ekman, Kerstin: Viimeinen uitto, Sudentalja II
Ekman, Kerstin: Raaputusarvat, Sudentalja III
Ekman, Kerstin: Huijareiden paraati (teksti 10.6.2014)
Erdich, Louise: Pyöreä talo






Fagerholm, Monika: Lola ylösalaisin
Fallaci, Oriana: Inshallah I
Fallaci, Oriana: Inshallah II
Fallaci, Oriana: Mies
Farooki, Roopa: Half Life
Farooki, Roopa: Bitter Sweets
Fletcher, Susan: Meriharakat
Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö
Fletcher, Susan: Noidan rippi


Forna, Aminatta: Muisto rakkaudesta
Forster, E.M.: Matka Intiaan
Franzen, Jonathan: Muutoksia
Franzen, Jonathan: Vapaus
Freeman, Ru: A Disobedient Girl





Galera, Daniel: Hyöky
Garcia Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (luettu ennen blogia)
Genovesi, Fabio: Live Bait
Gille, Elisabeth: Vartiotorni
Giordano, Paolo: Alkulukujen yksinäisyys
Gogol, Nikolai: Valitut teokset I
Gogol, Nikolai: Valitut teokset II
Greene, Graham: Hiljainen amerikkalainen
Grossman, David: Sinne missä maa päättyy
Gowda, Shilpi Somaya: Secret Daughter
Gustafsson, Laura: Huorasatu (luettu 13.11.2011)




Haahtela, Joel: Katoamispiste
Haahtela, Joel: Tähtikirkas, lumivalkea (teksti 8.3.2015)
Hahn, Anna Katharina: Lyhyehköjä päiviä 
Hautala, Turkka: Salo
Heikura, Jouko: Mustien vuorten varjossa (teksti 6.4.2013)
Heivoll, Gaute: Etten palaisi tuhkaksi (teksti 20.6.2012)
Helprin, Mark: Talvinen tarina
Hemingway, Ernest: Totta aamunkoitteessa
Hiekkapelto, Kati: Kolibri
Hiltunen, Simo: Lampaan vaatteissa
Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta (teksti 7.11.2010)




Høeg, Peter: Lumen taju
Høeg, Peter: Rajatapaukset
Høeg, Peter: Nainen ja apina
Høeg, Peter: Norsunhoitajien lapset
Høeg, Peter: Susanin vaikutus 

Hoffman, Alice: Aavikon kyyhkyset

Hollinghurst, Alan: Vieraan lapsi
Hotakainen, Kari: Juoksuhaudantie (luettu enne blogia)
Hustvedt, Siri: Amerikkalainen elegia
Hustvedt, Siri: Säihkyvä maailma
Hwang, Sun-Mi: Kana joka tahtoi lentää 





Ibrahimi, Anilda: Ajan riekaleita
Irving, John: Oman elämänsä sankari
Ishiguro, Kazuo: Ole luonani aina
Ishiguro, Kazuo: Pitkän päivän ilta 
Itkonen, Juha: Anna minun rakastaa enemmän
Itkonen, Juha: Seitsemäntoista (teksti 7.12.2013)
Itkonen, Juha: Hetken hohtava valo (teksti 2.1.2013)
Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja




Jaatinen, Heidi: Kaksi viatonta päivää
Jelloun, Tahar Ben: Lähtö
Jha, Raj Kamal: Jos korkealla pelottaa
Jha, Raj Kamal: Sininen päiväpeite
Joensuu, Matti Yrjänä: Harjunpää ja kiusantekijä
Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta (teksti 5.4.2015)
Jotuni, Maria: Kun on tunteet + Tyttö ruusutarhassa (yhteisnide)
Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Taivaalta pudonnut eläintarha

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kirjahyllyn kertomaa aastä ööhön - osa I


Kevät tulee, pöly alkaa näkyä kirjahyllyssä. Ajattelin kirjahyllyn siivoamisen lomassa tehdä tällaisen postaussarjan kirjahyllyni kirjoista. Samalla siivoan joitakin kirjoja pois. 
Kirjahyllyssäni on kirjoja, jotka ovat tehneet niin ison vaikutuksen lukemishetkellä, että olen halunnut kirjat säästää tai jotka haluan jossain vaiheessa lukea. 
Laitan kirjan perään linkin, jos olen kirjan lukenut ja siitä on postaus blogissani. 

Aika moni kirja on kuitenkin lukematta, koska laitan paljon luettuja kirjoja kiertoon tavalla tai toisella. 

Tässä postauksessa kirjat AASTA DEEHEN. 


Abdolah, Kader: Talo moskeijan vieressä (teksti 20.5.2011)
Abulhawa, Susan: Jeninin aamut
Achebe, Chinua: Kaikki hajoaa (teksti 13.5.2014)
Adichie, Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus (teksti 10.9.2011)
Adiga, Aravind: Valkoinen tiikeri (teksti 22.9.2011)
Adiga, Aravind: Viimeinen mies (teksti 16.11.2011)
Adiga, Aravind: Between the Assasinations
Agarwal, Shilpa: Haunting Bombay
Alameddine, Rabih: Hakawati, tarinankertoja
Alasalmi, Päivi: Valkoinen nainen
Aleksijevits, Svetlana: Tsernobylista nousee rukous
Ali, Monica: Brick Lane
Allende, Isabel: Henkien talo




Amirrezvani, Anita: Kukkien verellä kirjottu
Anam, Tahmina: Kulta-aika
Aslam, Nadeem: Elävältä haudatut (luettu vuonna 2010)
Al-Aswani, Alaa: Yacoubian-talon tarinat
Al-Aswani, Alaa: Chicagolaisittain (teksti 11.9.2011)

Margaret Atwood: Orjattaresi
Margaret Atwood: Siniparran muna
Margaret Atwood: Ryövärimorsian
Margaret Atwood: Nimeltään Grace (teksti 14.2.2015)
Margaret Atwood: Sokea surmaaja
Margaret Atwood: Oryx ja Crake (teksti 6.7.2015)
Margaret Atwood: Herran tarhurit



Austen, Jane: Järki & tunteet + Ylpeys & ennakkoluulo (yhteisnide) (luettu ennen blogia)
Avallone, Silvia: Teräs (teksti 5.8.2014)
Aw, Tash: Silkkimies




Backlen, Marianne: Karma (luettu ennen blogia)
Banerjee-Louhija, Nina: Sinä se olet
Banerjee-Louhija, Nina: Flora
Banerjee-Louhija, Nina: Sata vuotta eiliseen
Banerjee-Louhija, Nina: Merenjakaja
Banerjee-Louhija, Nina: Kuin varjo kuvastimessa
Banerjee-Louhija, Nina: Värikierre
Banerjee-Louhija, Nina: Tiikerinhetki
Banerjee-Louhija, Nina: Yhden päivän kuningatar
Bantwal, Shobhan: The Full Moon Bride
Bantwal, Shobhan: The Sari Shop Widow




de Beauvoir, Simone: Toinen sukupuoli (luettu ennen blogia)
Benini, Stefano: Elianto
Berg, Maimu: Pois



Blake, Sarah: Jos saat tämän kirjeen
Blasim, Hassan: Irakin purkkajeesus (teksti 22.3.2014)
Blasim, Hassan: Vapaudenaukion mielipuoli (teksti 13.10.2012)
Blomqvist, Anni: Tie myrskyluodolle



Brauen, Yangzom: Tiibetin tyttäret
Bronte, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani
Brookner, Anita: Päivät Pariisisssa
Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan





Carey, Peter: The Chemistry of Tears
Chaviano, Daina: Ikuisen rakkauden saari
Christensen, Lars Saabye: Velipuoli
Church, James: Korealainen kuurupiilo
Claus, Hugo: Belgian suru
Coetzee, J.M.: Michael K:n elämä
Coetzee, J.M.: Häpeäpaalu (teksti 23.12.2013)
Coetzee, J.M.: Jeesuksen lapsuus
Currie, Ron Jr.: Juniorin erikoinen elämä  




Darznik, Jasmin: Iranilainen tytär
Delijani, Sarah: Jakarandapuun lapset (teksti 2.2.2014)
Desai Hidier Tanuja: Sopivasti sekaisin
Dicker, Joël: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Diffenbauch, Vanessa: Kukkien kieli
Doctorow, E.L.: Gangsterin oppipoika
Donoghue, Emma: The Sealed Letter
Doyle, Roddy: Paddy Clarke hähhähhää (teksti 31.1.2015)
Doyle, Roddy: Voiton puolella
Doyle, Roddy: Nainen joka törmäili oviin
Dostojevski, Fedor: Idiootti
Dostojevski, Fedor: Rikos ja rangaistus (luettu ennen blogia)
Drew, Alan: Vesipuutarhat
Dueñas, Maria: Ommelten välinen aika
Dumas, Alexandre: Kolme muskettisoturia





maanantai 22. helmikuuta 2016

Pauliina Susi: Takaikkuna

Olen aiemmin lukenut Pauliina Suden Ruuhkavuosi ja Lukot -teokset, joista ensimmäisestä pidin ja toinen jätti minut ihmetyksen valtaan. Melkoisesti varsinkin Lukot-teoksesta Susi on kehittynyt taitavammaksi kirjoittajaksi (tai itse paremmaksi lukijaksi), sillä Takaikkuna (2015, Tammi) todellakin piti minut otteesaan. Tämä noin 550-sivuinen teos oli kahlattava loppuun, vaikka ilta meinasi loppua kesken ja naapurista kuuluvat narahdukset ja parvekkeella kuuluvat tuulenvingahdukset saada sydänkohtauksen partaalle. Tapahtuuhan iso osa kirjan tapahtumista päähenkilön Leia Laineen olohuoneessa, kun naiselta on murtunut jalka ja hän pötköttelee kotisohvalla liikuntakyvyttömänä. 


Kaikki alkaa siitä, kun Leia on keskusteluohjelmassa kertomassa uudesta hankkeesta, jossa autetaan seksiriippuvaisia miehiä. Tästä kaikki Leian elämässä muuttuu: alkaa tulla tekstareita ja puheluja, jotka pursuavat vihapuhetta, nettisivuille hyökätään ja Leian huomaamatta moni asia hänen elämässä on hyökkäyksen kohteena. 

Taustalla häärii nörtti, jolla on pääsy oikeastaan kaikkiin paikkoihin, joissa asiat ovat hoidossa tietoteknisin keinoin, älypuhelimet suorastaan kutsuvat hakkeroimaan ihmisten tietoihin. Suden kirja seurailee Hitchcockin elokuvaa Takaikkuna, jossa pariskunta katselee tappajaa kotoaan. Samaan paikkaan ja asemaan päätyy Leia: hän on kotona puolustuskyvytön jalka kipsissä ja kaikki hänen yhteytensä ulkomaailmaan on tuhottu. 

Nettistalkkauksen lisäksi tarinassa on pari sivujuonta: ministeriksi noussut Tarmo Häkkilä, ja isäänsä etsivä 16-vuotias Leian tytär Viivi. 

Susi koukuttaa lukijansa täysin seuraamaan juonta, joka liittyy lopulta kaikkiin henkilöhahmoihin. Jännitys tulee lähelle lukijaa, sillä Leian paikkaan on helppo päästä. Sama asia voisi tapahtua kenelle vaan. Ja samoja asioita tapahtuu niille, jotka ovat puhumassa "väärästä" asiasta julkisuudessa. Pauliina Sudelle annan arvoa siitä, ettei hän nosta maahanmuuttokysymystä siksi asiaksi, joka saa varsinkin perussuomalaisen miehen kiukustumaan tässä kirjassa. 

Hei me profiloidaan. Googlen ja kavereiden koneet käyvät läpi joka hakusi ja ottavat talteen joka ikisen kiinnostuksen kohteesi. On etusi mukaista, että sinut ja mieltymyksesi tunnetaan, jatkossa saat itseäsi hyödyttävät hakutulokset ylimmäiseksi. - -

 Polskit parvessa, luulet olevasi turvassa - ja sitten, eräänä ei niin kauniina päivänä, kaikki sinusta esiin noukittu ja talteen pantu loksahtaa yhteen. Tiedot täsmäävät sinuun. Sinä olet saalis, jota tänään tarvitaan. 
Minä olen se joka kalastaa. 

Kieltämättä kirjan luettuaan alkaa miettiä, mitä kaikkea tietoteknistyneessä maailmassa onkaan tallessa itsestään. Ei vain itse laittamia juttuja, vaan myös kaikki se, mitä viranomaiset laittavat tietojärjestelmiinsä. 

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Krista, Nenä kirjassa, Rakkaudesta kirjoihin ja Ullan luetut -blogit. 

Liitän kirjan Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 32. Kirjassa on myrsky, sillä siinä kuvaillaan myrskyävää säätä sekä sisämaassa että merellä. 

Takaikkuna sai Vuoden johtolanka -palkinnon, eikä syyttä. Harvoin itsekään innostun näin paljon dekkarista, ja tällä kertaa innostuin varmasti siksi, että teos oli kovin epädekkarimainen. 

Pauliina Susi: Takaikkuna
2015, Tammi
553 sivua

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sadie Jones: Kotiinpaluu


Sadie Jonesin teos Ehkä rakkaus oli totta (2015, Otava) teki minut hetkessä kirjailijan faniksi, ja siksi halusin heti lukea Jonesin Kotiipaluu (2016, Otava) -teoksen, joka on kirjailijan esikoisromaani. 

Kotiipaluu olikin hieno romaani, jota aloittaessani en osannut päätellä, mitä kirjan tarina tuo mukanaan. Kirjan alussa eletään elokuuta vuonna 1957, 19-vuotias Lewis pääsee vapaaksi vankilasta, jossa on kärsinyt rangaistusta kaksi vuotta. Mistä Lewis on tuomionsa saanut, ei kerrota suoraan, vaan tarinassa mennään ajassa taaksepäin, vuoteen 1945, jolloin toisesta maailmansodasta palaa kotiin, Lewis-poikansa ja Elizabeth-vaimonsa luo Gilbert. Mies, joka rakastaa vaimoaan ja lastaan, mutta josta oma poika on isän poissaolon takia hieman vieraantunut. Perhe asuu pienessä kaupungissa, Lontoon lähellä. Sodan jälkeiseen elämään apua tarjoaa naapurissa asuva Dicky Garmichael, rikas mies, joka antaa Gibertille työtä. Tarinan henkilöt löytyvät näistä kahdesta perheestä: vanhemmista ja lapsista.

Jotain tapahtuu Lewisin lapsuudessa, ja tapahtumat jäävät pojan päähän. Hän ei koskaan saa kerrottua asioita, niin kuin ne tapahtuivat. Kohtalotoverinsa Lewis löytää Garmichaelin lapsista, sillä suljettujen ovien ja verhojen takana tapahtuvat asiat suljetaan myös tässä perheessä omien seinien sisälle. Pääosassa on julkinen kuva, sitä ei voi naarmuttaa. Kirjan englanninkielinen nimi Outcast kuvaa kirjan tunnelmia ehkä paremmin kuin suomennos, sillä siitä kirjassa on kyse: miten julkisivun vuoksi voidaan pienen yhteisön jäsen hivuttaa ulos piiristä - tai sulkea yhteisön sisään kärsimään kaikkea, mitä seinien sisällä tapahtuu. 

"Et sinä ole poika."
"No mikäs minä olen?"
Tamsin sanoi nauraen: "Luulenpa, että sinua voi kutsua ongelmaksi!"
"Olen ongelma. En pidä tavallisista jutuista. En osaa tehdä asioita tavallisten ihmisten tapaan. - - "

Jonesin kirjassa näkyy paikoin, että tämä on hänen esikoisromaaninsa. Kirja on hieman rosoinen, mutta tässä tapauksessa se on pelkästään hyvä asia. Lukijana kohtasin kiukun tarinasta: miksi missä tahansa yhteisössä aina alamme syyttää samaa pientä poikaa, tai vaihtoehtoisesti emme suostu katsomaan kunnolla: mitä on pienen ihmisen tekojen taustalla, kun joku alkaa jatkuvasti tehdä hölmöyksiä? 

Toivon, että muutkin Jonesin kirjat ovat tulossa suomennoksiksi, sillä itse olen nyt toisenkin kirjan luettuani aivan fanina. 

Luin kirjasta kirjoittaneiden tekstejä ainakin täältä: Leena Lumi, Lumiomena, Krista

Sadie Jones: Kotiinpaluu 
2016, Otava
Outcast, 2008
suomentanut Marianna Kurto
355 sivua

torstai 11. helmikuuta 2016

Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu


Ostin jo jonkin aikaa sitten Samrat Upadhyayn kirjoja, koska halusin tutustua nepalilaiseen kirjallisuuteen. Siitä, onko Upadhyay nepalilainen kirjailija, voi olla montaa mieltä: kirjailija muutti 21-vuotiaana Yhdysvaltoihin ja on kirjoittanut kirjansa englanniksi. Häntä mainostetaan ensimmäisenä länsimaissa julkaisevana nepalilaisena kirjailijana. 

Arresting god in Kathmandu (2001, Mariner books) on kirjailija esikoisteos ja novellikokoelma, jossa on yhdeksän novellia ja miljöönä on yleisimmin Katmandu. Luulen, että kirja kiinnostaa sellaista lukijaa, joka on nähnyt Pashupathinath-temppelin ja muut kaupungin nähtävyydet, sillä teoksen henkilöt kävelevät paljon näissä maisemissa, joita turistikierroksillakin nähdään. Tarinat kulkevat ihmisten arkipäivässä, aika usein henkilöiden elämät johtavat avioliittoon tai jonkunlaiseen suhteeseen. Luin Goodreadsista arvioita kirjasta, ja monen nepalilaisen lukijan mielestä henkilöhahmot eivät vastanneet realistista käsitystä. Luulen kuitenkin, että lukijoita eniten hämmensi se, että novelleissa kuvailtiin paljon naisen ja miehen välistä suhdetta, rakkautta ja rakkauden tekoja. Vähintäänkin tekopyhää väittää, etteivätkö naiset ja miehet olisi tekemisissä myös Nepalissa toistensa kanssa. 

Heti ensimmäisestä novellista alkaen on selvää, minkälaisia novellit ovat: Avioparin mies on menettänyt työpaikkansa ja Shivan rukoilemisen ja ruoanteon välissä aviovaimo voivottelee, miten tästä eteenpäin nyt elettäisiin. Koska Shiva ei tuo onnea, vaimo Radhika pyytää miestään käymään sukulaismiehen luona apua pyytämässä. Apua ei tunnu heruvan, ja niinpä mies, Pramod jää harhailemaan Katmandun kaduille, joilta löytää naisen lohtua. Hetken aikaa Pramod on suhteessa toisen naisen kanssa, kunnes palaa ratkaisemaan työttömyysongelman kotiinsa vaimonsa luo. 

Monissa novelleissa ahdistusta elämässä aiheuttaa tuleva avioliitto, lähinnä sopivan aviovaimon tai -miehen löytyminen, esimerkiksi novellissa The Limping Bride, jossa juopottelevalle miehelle etsitään sopivaa vaimoa; lähinnä sellaista, joka suostuisi vaimoksi. Hieman sama teema on novellissa The Room Next Door, jossa kauas kaupunkiin lähtenyt tytär tuottaa päänvaivaa ja häpeää perheelleen, ennen avioliittoa ei kunnon tyttö lankea miehen syliin.

Pahinta elämässä tuntuu olevan se, jos aviovaimo rakastuu toiseen mieheen. Tai jos aviomies epäilee tällaista tapahtuvan. Tai jos oma tytär tulee raskaaksi ilman aviomiestä. Omaan makuuni novellit pyörivät liiaksi avioliiton ja pettämistarinoiden ympärillä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea erilaisten ihmisten elämästä. Pidin Upadhyayn tyylistä kirjoittaa: hän kirjoittaa arjen tapahtumista lyhyesti, kommentoimatta. Toivon, että Upadhyayn tyyli jatkuu samanlaisena, mutta henkilöt monipuolistuvat, sillä lisäähän tämän(kin) kirjoittajan teoksia on luettava.

Kirjalla osallistun Helmet-lukuhaasteeseen, kohtaan 9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja, ja kipuan hieman Everest-haasteessa ylemmäs. 


Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu
2001, Mariner books
191 sivua



maanantai 8. helmikuuta 2016

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Kuuntelin kesällä äänikirjana Toni Morrisonin teoksen Koti. Kesken kuuntelemisen tajusin, että olen lukenut saman kirjan aiemmin, mutta en ollut päässyt aiemmalla lukemisella lainkaan kirjan juoneen mukaan. Morrison on ollut mielessäni kirjailija, jonka kirjat eivät ole helppoja. Siksi olinkin yllättynyt, että Luoja lasta auttakoon (2016, Tammi) ei ollut vaikea kirja: seurasin helposti juonta ja pysyin mukana koko tarinan ajan. 

Kirjan päähenkilö on Bride, joka tulee jätetyksi aivan yhtäkkiä. Briden elämä, jossa on rahaa ja hyvä työpaikka, järkkyy suhteen päättymisestä. Hän aloittaa pitkän matkan, joka vie sekä hänen lapsuuteensa että poikaystävän, Bookerin maailmaan. 

Teoksessa kerrotaan vähän, kirja on vain 180-sivuinen, mutta siinä tapahtuu paljon. On Briden äiti, Sweetness, joka ei voi ymmärtää lapsensa tummuutta; Bride on kuitenkin kääntänyt tummuutensa omaksi edukseen: hän pukeutuu ainoastaan valkoiseen korostaakseen tummaa ihoaan, ja hän tuntuu onnistuneen, sillä Bridella on hyvä elämä. 


Paitsi että Briden lapsuudessa on tapahtunut asioita, jotka Briden pitää hoitaa nyt aikuisiällä. Briden tekemiä asioita peilaavat Briden poikaystävä ja ystävä Brooklyn. Lukija huomaa, miten eri tavoin asiat näyttäytyvät kunkin elämässä ja myös Briden seikkailut tämän matkalla saavat lukijan miettimään, mikä mahtaa olla totta ja mikä ei tarinassa. 

Pidin kirjasta ja sen sisältämästä tarinasta. Kirjassa oli paljon kaikkea, minkä sulatteleminen vielä kestää kirjan lukemisenkin jälkeen. Jäin myös miettimään sitä, että oliko tämä tavallista helpompi Morrisonin kirja? Sehän selviää tietysti vain lukemalla vielä lisää Morrisonin kirjoja jatkossa. 

Lisää kirjasta: Oksan hyllyltä ja Ullan kirjat -blogeista. 

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
2016, Tammi
God help the Child, 2015
suomentanut Kaijamari Sivill
180 sivua

lauantai 6. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste


Sain Kirjakaapin kummitukselta "Viiden kirjan haasteen", ja tässäpä vastauksia: 

Kirja, jota luen parhaillaan: 

Yläkuvassa kirjat, jotka ovat kesken, taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni, mutta jokaiseen lukufiilikseen täytyy olla oma kirjansa.
Nyt uusimpana keskeneräisenä kiinnostaa Upadhyayn teos Arresting god in Kathmandu, 
lumisella säällä inspiroiduin Orhan Pamukin teoksesta Lumi, 
Liza Marklundin Uutispommi ja Seita Vuorelan Karikko on luvussa Helmet-lukuhaasteeseen, 
Jeltysevit ja Äiti sanoi -runokokoelma ovat olleet kesken pidemmän aikaan, haaveissa saada nekin kirjat toki luettua. 


Kirja, josta pidin lapsena

Tätä varmaan olisi pitänyt miettiä pitkään ja vastaus olisi voinut olla joku muukin. Mutta sain vähän aikaa sitten lapsuudenkodistani vanhoja omia kirjojani ja vastaan näillä: 

Sivar Ahlrudin Etsiväkaksoset-sarja, 
Merri Vikin Lotta-sarja ja 
Anni Polvan Tiina-sarja

- Nämä tuli ahmittua jossain vaiheessa lapsuutta kaikki, osa useampaan kertaan läpi. 


Kirja, joka jäi kesken

Esimerkiksi nämä, osaan aioin palata takaisin ja osa jää kesken, koska laina-aika loppuu kirjastosta, osa taas siksi, ettei tarina kanna. 

PerkelePitkä valotusaikaSusanin vaikutus

 Kirja, joka teki vaikutuksen

Tähän olen tottunut vastaamaan Aravind Adigan Valkoinen tiikeri. En enää edes muista, miksi, mutta tosiaan rakastuin sekä kirjaan että kirjailijaan. Hankin Adigan muitakin teoksia, mutta en ole vielä lukenut tätä toista kirjaa. Tai kolmatta, Valkoinen mies oli välissä. 


Kirja, johon palaan uudestaan

Kaksi kirjaa: Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys ja 
Ranya ElRamlyn Auringon asema. 

Viimeksi luin kirjat vuonna 2013 (Kundera, ElRamly)


Kiva haaste, haastan kaikki, jotka eivät vielä ole haasteeseen vastanneet!