2017, Gummerus
Cantik ltu Luka 2002
suomentanut englanninkielisestä teoksesta Beauty is a Wound
Jaana Kapari-Jatta
495 sivua
Eka Kurniawanin Kauneus on kirous (2017, Gummerus) on varmasti ensimmäinen indonesialainen kirja, jonka olen koskaan lukenut. Kiitos Gummerukselle siitä, että kustantamo on ottatut suomennettavakseen tämän kirjan. Kauneus on kirous on käännetty yli 35 kielelle, joten ympäri maailmaa tätä teosta päästään siis lukemaan.
Teos kertoo laajasti Indonesian historiasta, mutta keskittyy henkilöhahmoihin niin, että historiankulku näkyy vain taustalla. Kirja kertoo Dewi Ayusta, joka tarinan alussa nousee haudastaan, kun on ollut 21 vuotta kuolleena. Hän nousee ja yrittää surmata pahan hengen, joka piinaa hänen jälkeläisiään. Tarina ei ole siis realismin rajoissa pysyttelevä, vaan siinä on viitteitä esimerkiksi kummitustarinoista, joita kirjailija lapsena kuuli.
Dewi Ayulla, joka on kylän kuuluisin prostituoitu, on kolme kaunista tytärtä. Ja kuten kirjan nimi kertoo, kauneus on kirottua: kauneutensa takia tyttäriä himoitsevat miehet. Syntyy vielä neljäs tytär, jolla Dewi Ayu antaa, ennen kuolemaansa, nimeksi Kauneus. Onneksi tytär on kuitenkin sysiruma.
Samalla kun sukupolvien tarinaa seurataan, seurataan Indonesian historiaa. Aluksi hollantilaiset asustavat maata, ja myös hollantilaista sukujuurta on Dewi Ayu. Toisen maailmansodan aikana maan valloittavat japanilaiset. Maan naisia laitetaan bordelleihin töihin ja siellä on työssä myös Dewi Ayu, joka on kaikista naisista kaunein.
Japanilaisia seuraavat kommunistit, joita edustaa Kliwon, joka nai yhden Dewi Ayun tyttäristä. On myös Shodancho, joka nai toisen tyttären, ja nämä miehet ovat toistensa kimpussa koko ajan.
Kirjassa on paljon rähinää, sotaa ja tuhoa. Väkivalta ulottuu myös naisiin, siinä määrin, että välillä oli vaikea edetä kirjassa eteenpäin. En aivan ihastunut kirjassa tähän jatkuvaan pahaan, varsinkaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Olin kuitenkin utelias lukemaan näin eksoottisen maan kirjallisuutta, ja siksi sain kirjan luettua loppuun asti.
Kirjassa on paljon rähinää, sotaa ja tuhoa. Väkivalta ulottuu myös naisiin, siinä määrin, että välillä oli vaikea edetä kirjassa eteenpäin. En aivan ihastunut kirjassa tähän jatkuvaan pahaan, varsinkaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Olin kuitenkin utelias lukemaan näin eksoottisen maan kirjallisuutta, ja siksi sain kirjan luettua loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti