MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kolme kirjaa naisista naistenpäivän fiiliksissä: Moriarty, Busquets, Ferrante

Luin kolme kiinnostavaa kirjaa, jotka kertovat naisista. Tarkoituksenani oli kirjoittaa kirjoista naistenpäivänä, mutta kirjoitetaan nyt naistenpäivän jälkitunnelmissa. 



Liane Moriarty tuli tutuksi minulle vasta viime joulukuussa, mutta sen jälkeen olenkin ahminut Moriartyn kaikki suomennetut teokset: Hyvä aviomiesMustat valkeat valheet ja nyt Nainen joka unohti (2016, WSOY). Moriartylla on loistava kyky koukuttaa lukijansa, ja sanoisinkin, että nämä kirjat ovat parasta tämän päivän viihdettä. 

Nainen joka unohti kertoo nimensä mukaisesti naisesta, joka unohti kaiken - kymmenen viimeisimmän vuoden ajalta. Noin nelikymppinen Alice on tehopakkaus, joka osallistuu lastensa koulun ja asuinalueensa toimintaan ja tapahtumiin. Kodin lisäksi Alice pitää huolta itsestään, mikä koituu hänen kohtalokseen: Alice saa aerobic-treeneissä iskun päähänsä. Kun hän herää, hän on hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti unohtanut, miksi on eroamassa aviomiehestään Nickistä; Alice on kovasti rakastunut kymmenen vuoden takaiseen Nickiin. Myös kaikki kolme lastaan Alice on unohtanut. Arki vaatii siis totuttelua, koska muisti ei aivan heti palaudu. 

Avioeron ja tunteiden viilenemisen lisäksi kirjan teemana on lapettomuus, sillä kirjan tarinassa terapeutilleen avautuva Alicen sisko Elisabeth kärsii asiasta. Kun Alice herää muistamattomana, hän huomaa myös, että sisarusten välit ovat tulehtuneet, ehkä tämän lapsiasian vuoksi, päättelee Alice. 

Alice käyttäytyy ja ajattelee maailmasta varsin eri tavalla, kun kymmenen vuotta lasten kasvatusta ja siitä aiheutunutta väsymystä ei ole enää muistissa. Kirjaa lukiessani kävi mielessä, että itsellänikin pieni muistinmenetys voisi olla paikallaan. Kun asioihin suhtautuu eri tavalla kuin mitä on tottunut, asiat lutviutuvat ehkä paremmin. 

Kirjaa oli kiinnostavaa lukea, ja hieman pöljältä kuulostava lähtoasetelma toimi. Ainoa asia, mihin en kirjassa ollut tyytyväinen, oli loppuratkaisu: aivan liian kiltti omaan makuuni. 

Muita lukeneita: Kulttuuri kukoistaa ja Kirjakaapin kummitus -blogistit.

Liane Moriarty: Nainen joka unohti 
2016, WSOY
What Alice forgot 2010
suomentanut Helene Bützow
495 sivua


Tämän kevään teos on myös Milena Busquetsin Tämäkin menee ohi (2016, Otava), josta kiinnostuin siksi, että espanjalaisia kirjailijoita harvoin saa suomennoksiksi ja siksikin, että kirja kertoo keski-ikäisen naisen elämästä. Aivan täysin en pystynyt samaistumaan päähenkilön Blancan elämään, sen verran villiä elämää hän vietti. 

Blancan elämään vaikuttaa ja tarinan aloittaa naisen äidin kuolema ja hautajaiset. Ehkä jonkinlainen ikäkriisikin on tarinan päähenkilöllä: hän miettii elämäänsä ja ollakseen miettimättä elämäänsä ja äitinsä kuolemaa hän hakeutuu ex-miesystäviensä ja nykyisten rakastajiensa seuraan. Elämä ei aivan tunnu samalta kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin. 

Ajattelen että voisin pysähtyä ja ehdottaa että menisimme lasilliselle (ja humaltuisimme ja kertoisimme elämäntarinamme innoissamme ja kompastellen ja hipaisisimme kuin ohimennen toistemme käsiä ja polvia ja katsoisimme toisiamme silmiin sekunnin pitempään kuin on soveliasta ja suutelisimme ja naisimme hätäisesti jossain  kylän sopukassa niin kuin silloin, kun olin nuori, ja rakastuisimme ja matkustelisimme ja olisimme aina yhdessä ja nukkuisimme kiinni toisissamme ja saisimme pari lasta lisää ja lopultakin pelastuisimme), mutta jatkan matkaa taakseni vilkuilematta. Jos miehet tietäisivät, miten monta kertaa me naiset katsomme tuon elokuvan, he eivät uskaltaisi pyytää meiltä edes tulta tupakkaansa

Kirjan lennokkuudesta, tai ehkä juuri sen takia, en päässyt kirjaan sisään niin hyvin kuin olisin halunnut. 

Kirjasta lisää Kirjapolkuni ja Tuijata -blogeissa.

Milena Busquets Tämäkin menee ohi
2016, Otava
También esto pasará 2015
suomentanut Tarja Härkönen
190 sivua


Busquetsin kirjan kanssa samoista lähtökohdista ponnistaa Elena Ferranten Amalian rakkaus (2005, Avain), sillä myös tässä teoksessa Delia, aikuinen tytär joutuu järjestämään äitinsä, Amalian, maan lepoon. Lisäksi Delia haluaa selvittää, mitä hänen äidilleen oikeastaan tapahtui: hukuttautuiko äiti itse, vai oliko joku henkilö aiheuttamassa kuoleman?

Ihastuin Ferranten teokseen Hylkäämisen päivät, jonka luin noin vuosi sitten ja halusin lukea Ferranten esikoisteoksen ennen kuin uusi suomennos, Loistava ystäväni, tulee kauppoihin. 

Ferrante kuljettaa lukijana minut Napoliin, jossa Delia yrittää tutkia, ketä kuului Amalian lähipiiriin mustasukkaisen ex-miehen ja rakastajan ohella. Tutkimuksensa Delia tekee valuen kuukautisverta ja pukeutuneena äitinsä alusvaatteisiin ja pukuun, jotka on ostettu äidin tavoista poiketen seksikkyyttä korostaen. Delian muistellessa lapsuuttaan käy ilmi, että äiti ei koskaan saanut pukeutua näyttävästi, koska Delian isä pelkäsi naisensa viettelevän muita miehiä pelkällä olemuksellaan. 

Kirjassa on paljon tukahdettuja tunteita: Delia miettii, miksei tunne seksuaalista vetoa miehiin, äitiä on kielletty näyttämästä naisellisuuttaan jne. Tämä pieni kirjanen ei ollut helppoa luettavaa, todellakaan. 

Aivan mahtavan hyvä idea Busquetsin ja Ferranten kirjojen lukeminen peräkkäin ei ollut, sillä kirjat pääsivät sekoittumaan toisiinsa pahasti. Sen sijaan nämä kaksi kirjaa toivat melkoista kontrastia Moriartyn keskiluokkaisten ihmisten kuvaamiseen, minkä takia näin jälkikäteen Moriartyn teoksen naiset pääsevät ärsyttämään aivan erityisen paljon. 

Kirjan on vastikään lukenut myös Omppu. Jään hänen tavoin odottamaan uutta Ferrantea! 

Elena Ferrante: Amalian rakkaus
2005, Avain
Amore molesto 1992
suomentanut Tary Nyström Abeille 
151 sivua



2 kommenttia:

  1. Todellakin melkoinen annos naisenergiaa ja kaikki jäivät kiinnostamaan. Tuo Ferrante kiinnostaa erityisesti.

    VastaaPoista
  2. Tosiaan joskus "väärin" valitut peräkkäiset lukemiset sotkevat pahasti toisiaan. Mutta ennalta ei voi tietää! Moriartystä pidin - kiltteyksineen kaikkineen - mutta Ferrantessa naisen asema sai minut raivostumaan. Kiinnostava kirjailija, jota täytyy seurata jatkossakin!

    VastaaPoista