Muutama vuosi sitten tutustuin ensimmäiseen Mooses Mentulan teokseen Isän kanssa kahden, ja ihastuin kirjaan. Olin siis iloinen, kun sain tietää, että Mentulalta tuli uusi teos Jääkausi (2016, WSOY) tähän syksyyn, ja aloin lukea kirjaa innolla.
Jääkausi on erilainen kuin Isän kanssa kahden, vaikka tässäkin ollaan lasten- tai ehkä jo nuortenmaailmassa. Helmi on ollut kauan koulukiusattu, ja hänen vanhempansa päättävät muuttaa. Muuttaa toiselle paikkakunnalle, muuttaa koulua, muuttaa elämää. Helmi muuttaa maaseudulle, jossa ihmiset puhuvat ouvosti ja pelonsekaisin tuntein Helmi aloittaa uuden koulun ja törmää luokan uusiin oppilaisiin. Voiko kiusattu nousta kiusatun asemasta?
Luulitko, että koulun vaihtaminen auttaa? Luulit. Heh... heh. Kuinka huvittavaa ja lapsellista. Minä olen painanut otsaasi merkin, joka käskee polkemaan, sylkemään ja haukkumaan. Leima on sinulle näkymätön, mutta muille se loistaa kuin neonmainos. Ai miksikö sinä? Koska olet muita huonompi. Täysi paska! Kuulitko? Paska, paska, paska.
Helmistä tuntuu, että ei voi. Teoksessa kuvataan koulumaailmaa kaikessa hirveydessään. Mieleenjäävin kohtaus on jalkapallo-ottelu, jossa liikunnanopettaja istuu omassa lämpimässä autossaan, kun luokan tytöt pelaavat sadekelissä ja räiskyttävät lätäköistä kuraa niiden päälle, jotka ovat luokan arvojärjestyksen pohjalla.
Helmi ymmärtää, että koulussa on vallalla aivan omat lakinsa: kiltit tytöt eivät saa kiitosta. Luokka on viidakko ja taistelussa pärjääminen on se, joka tuo kunniaa.
Mentulan teos on hieman erilainen kirja kiusaamisesta. Kun kiusaamisen lonkerot ylettyvät aikuisten maailmaan, aikuinen ymmärtää ehkä paremmin, minkälaisia vaikutuksia kiusaamisella voi olla ihmisen elämään. Teoksessa kirjoitetaan myös se ikävä totuus, miten vaikeaa kiusaamiseen on puuttua: on kiusatun tuntema häpeä, kiusaajien vanhempien tuki, pienet piirit pienellä paikkakunnalla, toisten koululaisten myötämielinen tuki kiusaajille. Ratkaisua kiusaamiselle tämäkään kirja ei tuo, mutta pitää ihmisten mielissä sen, miten vastenmielistä kiusaaminen on.
Mooses Mentula: Jääkausi
2016, WSOY
263 sivua
Kuulostaa kiinnostavalta. Sanon ei kaikelle kiusaamiselle. Olen pienikokoinen, mutta aika monta kiusaamis- ja tappelutilannetta olen saanut lopetettua vain puuttumalla asiaan, tosin korottamalla ääntä aika reippaasti. Olen ollut aika hullunrohkeakin mennessäni nuorten miesten sekaan, mutta ilmeisesti tällaisella äitihahmolla on jotain mikä vaikuttaa. Ystävättärelläni ei ollut yhtä hyvä tuuri, vaan hän sai mustan silmän ja oikeus katsoi hänen aloittaneen tappelun. On se niin väärin.
VastaaPoistaKiusaamiseen pitää aina puuttua ja kertoa miten väärin se on.
Joo, kiusaaminen sucks, tässä kirjassa kiusaaminen oli sellaista sanallista, johon opettajat eivät pystyneet / halunneet puuttua. Tosin oli aika erikoinen liikanmaikkakin, kun istui autossa, kun muut pelasivat kuraisella kentällä futista - tää kohtaus jäi mieleen =D Onkohan jossain oikeasti tapahtunut...
PoistaMielenkiintoiselta kuulostava kirja! Kiusaamisesta ja siitä, miten väärin se on, ei oikeastaan koskaan voida pitää tarpeeksi suurta meteliä, joten todella hyvä, että aiheesta kirjoitetaan. Pitänee laittaa tämä tosiaan omalle listalle.
VastaaPoistaJoo, samaa mieltä, ei saa olla hiljaa.
PoistaToisaalta myös olisi hyvä miettiä, miten puuttua/ ennaltaehkäistä kiusaamista - tääkään kirja ei antanut paljon vastauksia.
Kirjoittaja rehtorina tietää, mistä puhuu. Aion myös lukea tämän. Esikoinenkin oli vakuuttava. Kirjailija myös, kuuntelin hänen esittelyään kirjasta Bonnierin Kuukauden kirjaklubilla Helsingissä. Suosittelen osallistumaan, hienoja tapaamispaikkoja kirjanystäville.
VastaaPoistaVarmasti rehtorina kuulee ja näkee kaikkea - Mentulaa joskus kuulin kustantamolla, ja onhan hän hienosti ja tyylikkäästi esiintyvä mies. Kiitos tapahtumavinkistä =D
Poista