Emma Cline: Tytöt

Emma Clinen Tytöt (2016, Otava) -teos oli yksi niistä kirjoista, joita tältä syksyltä odotin. Kun aloin lukea kirjaa, minulta kesti kuitenkin aikansa ennen kuin ymmärsin, mitä kirja kertoo. Odotin 60-luvun iloista menoa, hippitunnelmaa ja maailmanrakkautta. Kontrasti odotusteni ja kirjan todellisuuden välillä oli hieman liian suuri, minulta kesti kauan lukiessani päästä kirjan tunnelmaan mukaan.

On kesä 1969, kun Kaliforniassa asuva Evie kokee vastoinkäymisiä ystävyyssuhteissa. Lapsenomainen kiinnostus ystävän veljeen vaihtuu pettymykseen, ja Evie jää haahuilemaan yksikseen. Hän tutustuu Suzanneen, jonka ystäväksi pääsee tekemällä palveluksia. Evie janoaa uusia kokemuksia, joita nuoruus ja Suzannen ystäväpiiri tarjoaa. Uteliaisuus voittaa pelon, ja Evie kokee kaikkea, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan aiemmin. 

Evie roikkuu Suzannen liepeillä ja asustelee kommuunissa, jonka johtaja on Russell. Mies, johon kaikki tytöt tuntuvat olevan rakastuneita. Pysyäkseen joukossa Evie tekee asioita, joita ei haluaisi, ja joita häpeää jälkikäteen - oman uteliaisuutensa ja joukkoonkuulumishalunsa pakottamana. Evie janoaa ystävyyttä Suzannelta, eikä ole varma, saako sitä vai ei. Lopulta ainakin lukijalle selviää, oliko ystävyys aitoa. 

Nyt kun olen kirjan lukenut, tekisi mieli aloittaa se uudelleen, koska alkuhämmennykseni aikana jäi paljon kirjan alusta ymmärtämättä. 

Kirjaa on luettu paljon kirjablogeissa, tässä linkki Lumiomenan tekstiin. 

Emma Cline: Tytöt

2016, Otava

The Girls, 2016

suomentanut Kaijamari Sivill

297 sivua