Joel Haahtelalta olen lukenut varmaankin kaikki häneltä tähän mennessä julkaistut kirjat, ja Haahtela alkaa olla ykkösnimi minulle kotimaisista mieskirjailijoistamme. Mistä maailmat alkavat (2017, Otava) löytyi siis hetimiten julkaisunsa jälkeen käsiini ja luettavaksi.
Mistä maailmat alkavat pääsi yllättämään minut: se ei ollut samanlainen kuin Haahtelan aiemmat teokset. Vaikka tietyllä tavalla olikin. Jos en aivan päässyt mukaan Tähtikirkas, lumivalkea -kirjaan, niin tähän oli helppo lähteä ja pysyä vauhdissa mukana. Mistä maailmat alkavat on taiteilijaromaani, jossa avataan kärsivällisesti sivu sivulta elämänkulkua taiteilijuuteen.
Teos kertoo taiteilijasta nimeltä Visa Lehtonen, joka varttuu isättömänä sodan jälkeisessä Helsingissä. Eräänä iltana nuorena ollessaan hän näkee elokuvan Vincent van Goghista, eikä mikään ole enää entisellään: Visa tietää, että hänestä tulee isona taiteilija. Hetki on kirjassa maaginen ja tunnelmallinen: hennon lumisateen tipahdellessa Visan päälle hän näkee tulevaisuutensa selkeänä. Tämä hetki jää Visan, ja myös lukijan mieleen.
Teos kertoo taiteilijasta nimeltä Visa Lehtonen, joka varttuu isättömänä sodan jälkeisessä Helsingissä. Eräänä iltana nuorena ollessaan hän näkee elokuvan Vincent van Goghista, eikä mikään ole enää entisellään: Visa tietää, että hänestä tulee isona taiteilija. Hetki on kirjassa maaginen ja tunnelmallinen: hennon lumisateen tipahdellessa Visan päälle hän näkee tulevaisuutensa selkeänä. Tämä hetki jää Visan, ja myös lukijan mieleen.
Teoksessa seurataan Visan elämää nuoruusvuosien läpi taiteilijakoulussa ja myöhemmin Italiassa opiskelemassa lisää taiteesta ja maalaamisesta. Ystävät ja tyttöystävät ovat tärkeitä, siinä missä taidekin. Mutta erityisesti suhde äitiin säilyy hyvänä - vaikka isänikävä kummitteleekin taustalla.
Palattuaan Helsinkiin Visa ikuistaa sodassa haavoittuneita miehiä tauluihinsa. Vaikka kaikki eivät aivan ymmärrä Visan aiheen valintaa, piirtyy tarinassa kaunis kuva Suomesta ja Helsingistä sotavuosien jälkeisestä ajasta juuri näiden miesten välityksellä. Visa on kuin kokonainen uusi sukupolvi, joka on kasvamassa, mutta nämä sodassa kärsineet miehet ovat antaneet maan, jossa kasvaa.
Kirja on ehyt kokonaisuus, ja oikeastaan koko teoksen ajan odotin, milloin kirjassa lähdettäisiin sivuraiteille, milloin tipahtaisin menosta, sillä Haahtelan teoksissa on aiemmin ollut aina joku asia tai tapahtuma, joka on salakavalasti yllättänyt. No, tällä kertaa sellaista ei tullut, olen tyytyväinen, mutta hieman hämmentynyt. Tunnelman luojana Haahtela pitää pintansa myös tässä uusimmassa romaanissaan.
Muualla TuijaTa:n teksti, jossa myös linkkejä muihin teksteihin.
Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
2017, Otava
300 sivua
Helmet-haasteen kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, koska Haahtela on ammatiltaan lääkäri
Minun ei ole tullut luettua kovin paljon Haahtelaa (vielä!), mutta tätä kirjaa selasin kirjakaupassa ja se vaikutti houkuttelevalta.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä tutustumaan! Erittäin kiinnostava ja kivasti erilainen kotimainen mieskirjailija.
PoistaOlen myöhään herännyt lukemaan Haahtelaa, muutaman pokkarin olen hankkinut ja pitänyt lukemastani, etenkin Tähtikirkkaasta, lumivalkeasta. Täytyy laittaa ylös, jospa tulisi vastaan. Taiteilija-aihe kiinnostaa myös kovasti :).
VastaaPoistaTähtikirkas jäi minulla itselläni jotenkin kirkastumatta, mutta muut Haahtelat olen lukenut moneen kertaan. Kannattaa jatkaa tutustumista.
Poista