MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Koko Hubara tuli tietoisuuteeni blogitekstinsä ansiosta. Se oli teksti, jonka luin alusta loppuun. Teksti käsitteli Ruskeiden Tyttöjen kohtelua ja jäi kummittelemaan mieleeni. Sitten luin toisen tekstin ja kannanoton fb:ssä, jossa Hubara oli sitä mieltä, että Ruskeiden Tyttöjen äitien ei pitäisi ottaa osaa keskusteluun, koska hänen kirjoituksensa koskevat ainoastaan Ruskeita Tyttöjä. Siitä lähtien en ole oikein tiennyt, miten pitäisi suhtautua, sillä olen juurikin tällainen Ruskean Tytön äiti - en tosin ehtinyt ottaa osaa fb-keskusteluun enkä lukea äitien kommentteja. Sillä tällainen minä olen, äitiyden lisäksi hieman hidas seuraamaan somea, koska olen Koko Hubaraa vanhempaa vuosikertaa, edellistä vuosikymmentä. Nämä kaksi seikkaa etäännyttävät minut hieman Hubaran teoksesta ja esseistä, jotka hän nimeää tunne-esseiksi. Hubara on kuitenkin niin taitava kirjoittaja, että hän saa minut koukuttumaan tekstiinsä, vaikka rap-musiikki ei kosketa minua lainkaan aiheena. Tavallaan löydän itseni kirjan sivuilta kuitenkin, sillä siinä missä teini-ikäinen Hubara löytää itsensä miehisestä rapistä, löysin itse pakopaikkani tukkahevistä. En viihtynyt kotikaupunkini ahtaassa ilmapiirissä ja odotellessani pääsyä suurempaan maailmaan lauloin melankolisia säkeitä tukkaani heilutellen.



Hubaran kokemuksiin Ruskeana Tyttönä minulla ei ole kosketuspintaa kuin ohuesti, mutta tätä kirjaa lukiessani tajusin, että oma lapseni on Ruskea Tyttö, ja ehkä tulevaa ajatellen on hyvä tietää, mitä on tulossa. Kirja herätteli minua aiheen suhteen: mitä jos muut näkevät lapseni ennen kaikkea Ruskeana Tyttönä, rodullistettuna? Mitä jos lapseni kokee työtä hakiessaan esteenä sen, että hänellä ei ole supisuomalainen nimi? Kuitenkin haluan uskoa, että siinä missä maailma Suomikin muuttuu niin, että Hubaran ja hänen kohtalotoveriensa kokemukset alkavat olla menneisyyttä. Mitä jos mediassa näkyisikin Ruskea Tyttö keskustelemassa muista aiheista kuin maahanmuuttajista?


Tässä lista asioista, joita en ole juuri koskaan nähnyt näköisteni ihmisten tekevän mediassa: olemassa elossa, olemassa olemassa, tekemässä asioita jotka eivät liity heidän etnisyyteensä tai lähtömaidensa politiikkaan, puhumassa jostain muusta kuin maahanmuutosta - olemassa asiantuntijoita vaikkapa ydinfysiikassa tai sote-uudistuksessa, kertomassa syövän selättämisestä, masennuksesta toipumisesta, lähisuhdeväkivallasta, dekkarin kirjoittamisesta, lapsen saamisesta, remontista, suunnittelemistaan vaatteista, ihan mistä tahansa muusta kuin ruskeudesta. Aivan kuin meillä ei olisi arkea ja ammattitaitoa, mielipiteitä tai näkökulmia, rakkautta tai lahjoja. Aivan kuin meillä ei olisi nimiä lainkaan, tai sisäistä maailmaa - 

Aivan kuin emme olisi lainkaan olemassa. 

Koska toivon koko sydämestäni, että Ruskeiden Tyttöjen väheksyminen ja kaikenlainen rasismi loppuu, arvostan Koko Hubaraa ja hänen tekstejään ja teosta ja sitä, ettei hän ole hiljaa. Blogiteksteissä ja somessa Hubarasta huokuu vihaisuus, mutta kirjassa kuva on rauhallisempi ja perustelevampi, ehkä muokatumpi. Kirjassa syntyy kuva tytöstä joka kasvaa aikuiseksi ja joka etsii omaa identiteettiään, eikä löydä tarttumapintaa, mallia itselleen ja turhautuu. Malli löytyy vain etäisesti rapista, sitten kirjoista ja myöhemmin ulkomaalaisista aikakauslehdistä. Edellinen tekstikatkelma Hubaran teoksesta tuo esiin, että Ruskeita Tyttöjä ei juurikaan näy, vaikkapa televisiosssa. Tai siis missään. Ja se on oikeasti mielestäni aivan kamalaa. 

Voin vain toivoa, että Ruskeat Tytöt ottavat paikkansa, eivätkä lannistu elämässään. Samoin toivon, että Hubara on esimerkki muille Ruskeille Tytöille eli niille kaikille, jotka ovat mustia, venäläisiä, virolaisia, saamelaisia - ja kaikkia ryhmiä, jotka eivät ole valkoisia ja normi. 

En tiedä, milloin oma lapseni alkaa miettiä itseään ja olemistaan. Varmaan pian, sillä hän alkaa olla ihan pian teini. Jos en osaa vastata hänen kysymyksiinsä, annan alkupalaksi Koko Hubaran teoksen, sillä silloin hänellä on ainakin yksi Ruskea Tyttö esikuvanaan Suomessa. Kiitos siitä.

Itse lupaan, että teen kaikkeni edelleen joka päivä sen eteen, että ihmiset nähtäisiin kykyjensä, eikä ihonvärinsä, edustajina. Koska se on minun työtäni, ja teen työtäni, koska sydän sanoo niin. Yritän luoda uskoa Ruskeisiin Tyttöihin ja suunnata heitä muillekin aloille kuin lähihoitajiksi, ihan jokaisen kykynsä mukaan. 

Muualla teksti ja paljon keskustelua kommenteissa: Ompun blogissa

Koko Hubara: Ruskeat tytöt
2017, Like
238 sivua

14 kommenttia:

  1. Todella hieno bloggaus Mari, kiitos. Itsellä ei ole läheistä kosketusta ruskeisiin tyttöihin, mutta lukupinossa on. Kirja vieköön! -illassa Hubara oli hyvin sympaattinen - ja kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kiinnostavaa luettavaa. Tykkäsin kyllä Hubaran taitavasta kynänjäljestä.

      Poista
  2. Olen koulumaailmassa huomannut, että joissakin tyttöjen porukoissa Ruskea Tyttö on suosituin ja kaunein. Poikien mielestä myös. Kyllä Suomi on muuttumassa aikamoista vauhtia.
    Olen varma, että sinä annat tyttärellesi vahvan itsetunnon, mikä on tärkeää aivan kaikkien lasten kohdalla, mutta varsinkin enemmistöstä poikkeavien.
    Tämä pohdiskelusi on hienoa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tärkeintä, että saa olla oma itsensä, missä porukoissa sitten liikkuukaan ja tulla hyväksytyksi just sellainen kuin on. Ihan joka paikassa näin ei ole meidän Ruskealla Tytöllä ollut, mutta aina voi vaihtaa maisemaa.

      Ja toivon, että Suomi muuttuu tai on jo muuttunut. Ainakin sen on pakko muuttua.

      Poista
  3. Tuohon Marjatan kommenttiin, että "ruskea tyttö on suosituin ja kaunein" - niin siihen saattaa liittyä myös eksotisointia.

    Mutta siis hyvä kirjoitus Mari. Ollaan valppaina :D Niin ja kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lola Odusoga valittiin aikanaan Suomen kauneimmaksi suomalaiseksi eli Miss Suomeksi. Olen aina diggaillut Lolaa <3

      En osaa Hubaran kirjaan ottaa kantaa, koska en ole sitä lukenut. Suomessa ollaan kyllä vielä varmaan aika lapsenkengissä mitä tulee suhtautumisessa eri värisiin ihmisiin. En väitä etteikö Briteissäkin esiintyisi rasisimia (esiintyy), mutta täällä on kuljettu jo se tie, missä Suomi on jäljessä. Suomihan on melko homogeeninen, mutta kautukuva on kyllä muuttunut väritykseltään melko paljon siitä, kun siellä asuin. Eiköhän asenteet toivottavasti ala muuttua sielläkin hyväksyvämmiksi.

      Poista
    2. Lola Odusoga on tehnyt myös muhun vaikutuksen, hänen suhtautumisensa mm. r-vikaan on vailla vertaa =)

      Toivotaan tosiaan, että asenteet muuttuvat. Tällä hetkellä tuntuu hieman pysähtyneeltä kehitys parempaan. Onneksi sentään on parempaa täällä pk-seudulla kuin tuolla kauempana. Katukuva on myös kovasti värikkäämpää, eikä toisenväriset ole mikään juttu niin kuin jossain kauempana.

      Poista
  4. Omppu, varmaan siihen liittyy eksotisointia aluksi, ennen kuin on kunnolla tutustuttu, jolloin väri unohtuu. Kaunis vetää puoleensa, eikä se ole huono asia.
    Kyllä aivan objektiivisesti ajatellen ruskeampi-ihoinen ihminen on yleensä kauniimpi kuin valkoinen, jonka ihossa näkyy kaikki siniset suonet. Minä pyrin olemaan aina hieman päivettynyt juuri tästä syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko Hubara kirjoittaa Ruskeista Tytöistä, jotka voivat olla myös valkoisia, joten värillä ei sinällään ole väliä :)

      Mutta se on kyllä totta, että kun ihmiseen tutustuu, käy niin että toisen väriä ei edes huomaa, käy niin kuin Hubara kirjoittaa: "unohdatko säkin aina välillä, että sä olet ruskea?"

      Poista
    2. Odotan tätä kirjaa kirjastosta. En yritä sanoa, että ongelmia ei olisi, vaan tuoda vain esiin jonkun huomaamani hyvän puolen.
      Tänä iltana on muuten Jani Toivola Maria Veitolan ohjelmassa MTV3:ssa. Hänelläkin on huoli pienen tyttönsä kasvattamisesta, kun itse on kokenut työssään eduskunnassa samaa mitä yläkoulun kiusaajien ympäröimänä.

      Poista
    3. No huh, aikuisilta ihmisiltä odottaisi parempaa käytöstä. Teinit nyt vielä opettelee elämää yläkoulussa - ja joissain asioissa ovat jo fiksumpia kuin vanhempansa...

      Poista
  5. Postasin Kokosta juuri eilen. Oli vaikea pukea sanoiksi se miten hän kirjoittaa. Hän on vaikuttava, todella vaikuttava, eikä minulla itselläni ole ruskeaa tyttöä, ei Ruskeaa Tyttöä, ei mitään kosketuspintaa ruskeuteen, mutta se ei merkitse mitään silloin, kun joku jolla on asiaa osaa sanoa sen näin kuin Koko. Kirja vieköön! -illassa hän oli valloittava, ihana ja mikä huumori! Olen itse myös eri sukupolvea kuten sinäkin (ymmärrän tuon hitautesi niin, Mari!), mutta ilahdun "nuoren" polven äänistä, joista Hubara on ehdottomasti yksi tärkeimmistä ellei tärkein. Kadehdin myös avoimesti hänen vimmaansa, kun omat tunteet tuntuvat laihalta kalattomalta keitolta hänen palonsa rinnalla. :-)

    VastaaPoista
  6. Hieno hyvä bloggaus. Asia on tärkeä.

    Minusta näitä asioita on kylläkin ollut jo mediassa varsin pitkäänkin ja kyseisiä henkilöitä on ollut mediassa. Ihmisen muisti on varsin lyhyt ja tiedän esimerkkejä, mutta en lähde nimeämään näitä naisia esim. politiikasta tai viihdemaailmasta vuodeata 1996 alkaen aikankin eli yli 20 vuotta. Minusta taustasta ei kannata tehdä myöskään numeroa eikä se ole este, vaan ihmiset ovat tasa-arvoisia. En ole lukenut kyseisiä tekstejä, mutta kaikki ihmisen alkuperään liittyvä kiusaaminen/syrjintä ja muu ovat tuomittavia asioita, lainsäädäntö antaa minusta jo työkaluja puuttua asioihin. Se ei kuitenkaan ennalta estä mahdollisia ikäviä tilanteita. JOs asiaan puututaan, se vähenee. Asioista pitää myös keskustella kiihkottomasti. Minusta kaikilla on oikeus osallistua keskusteluun, myös vanhemmilla, sillä oman lapsen kaltoin kohtelu sattuu vanhempiin ehkä vieläkin pahemmin kuin lapseen. Kaikenlaisa lapsia kiusataan erilaisista syistä, ja kiusaaja löytää aina jonkun syyn. Ulkoisen syyn vuoksi lasta ei missään tapauksessa saa kiusata, minusta tällaiseen on saatava keino puuttua, eli kiusaajan olisi esim. vaihdettava koulua, rikoosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana...

    VastaaPoista