Annamari Marttisen uutuuskirja Mitä ilman ei voi olla ei aivan hurmannut minua, mutta luin silti vielä Marttisen vanhemman kirjan Mistä kevät alkaa (2005, Tammi) ihan siksikin, että olen sen jossain vaiheessa kirjahyllyyni hankkinut. Ja mikä voisikaan olla huhti-ja toukokuun vaihteeseen osuvampi kirja kuin tämä?
Linnut visersivät ja sirkuttivat täyttä kurkkua korkeilla riehakkailla äänillään kaikkialla hänen ympärillään, ja kun hän avasi auton oven, oli kuin olisi kääntänyt radiota äkisti ja reippaasti kovemmalle, metsä raikui. Tuoksujen sekamelska tulvi hänen sieraimiinsa ja hän veti henkeä silmät suljettuina. Liikaa kaikille aisteille! - - Hän käveli puun luo kuin noiduttuna ja poimi yhden oksan käteensä, nosti sen kasvojensa korkeudelle ja tunnusteli vihreeäkin vihreämmän pikku lehden uutukaisuutta ja tahmeutta sormillaan.
Mistä kevät alkaa kertoo paitsi keväästä myös kolmesta naisesta: lähes viisikymppisestä Leilasta, hänen Alzheimerin tautiin sairastuvasta äidistään Helenasta ja Leilan tyttärestä, Kiasta, joka juhlii keväällä ylioppilasjuhliaan. Kialla on ihanin aika elämässään juuri nyt. Ainakin hän itse ajattelee niin: hän suunnittelee ylppäreiden jatkoja heidän mökilleen, mitä Leila-äiti pitää huonona ideana. Leila haluaisi, että hänen ainokainen tyttärensä ei vanhenisi, eikä itsenäistyisi. Leila valvoo ja vahtii, kontrolloi tyttärensä elämää. Aivan liikaa, ajattelee Kia ja haluaa yhä enemmän omien ystäviensä pariin ja pois kotoa.
Leila järjestää yo-juhlia ja samaan aikaan kasvaa hänen huolensa omasta äidistään: milloin äiti lähtee kotoaan, eikä muista avaimiaan, eikä edes sitä, kuka on. Ehkä äidin olisi parasta muuttaa hoitokotiin, jossa joku vahtii häntä koko ajan ja jossa äiti on turvassa.
Kirja on tarina myös äitiydestä: äideistä ja tyttäristä. Äitienpäiväkortit ovat merkittävässä roolissa tässä kirjassa, ja tämä kirja olisikin varmasti täsmälahja tulevaan äitienpäivään kortin lisäksi, mikäli sen jostain divarista tai alemyynneistä vielä löytäisi. Hieno lahja tämä olisi senkin takia, että tämä kirja on mielestäni Marttisen ehdottomasti paras kirja. Äitiys on kuvattu hienosti, vaikka joissain kohdin kirja lyö yli: kuka äiti oikeasti lähtisi tarkistamaan mökille tyttärensä juhlia. Niin kamala kontrollifriikki kuin olisikin... Mutta toisaalta ylilyönnit kuvaavat hyvin sitä, miten äidistä tulee tiikeriäiti.
Onneksi ylioppilaskin osaa: Kian mielestä hänen äitinsä pitäisi relata, ja osittain hän pakottaakin äitinsä nauttimaan elämästä. Kun Leila yrittää kieltäytyä kevään ensimmäisestä jäätelöstä, Kia pakottaa hänet syömään jäätelönsä ja nauttimaan siitä. Toisaalta, ehkä on hyväkin, että äidit ja tyttäret eivät ole liiaksi samaa sukupolvea.
On hirvittävä rikos, hän ajatteli sitten ja katsoi ikkunasta järvelle, kuinka lapset eivät koskaan saa tietää, minkälaisia heidän vanhempansa oikeasti ovat ja kuinka vanhemmat tekevät kaiken elämänstä työtä peittääkseen sen heiltä.
On ehkä hyväkin, että sukupolvilla on tilaa hengittää, sillä aina tulee hyvästijätön aika. Nautintoa elämä ei suinkaan keski-ikäisellä naisella tunnu olevan. Huoli omasta äidistä muuttuu huonoksi omaksitunnoksi siitä, että oma äiti huvenee silmissä, muuttuu vanhaksi ja muistamattomaksi. Vanhentumisen hyväksymisen Marttinen on kirjoittanut kirjaansa kauniisti, vaikkakin surullisesti. Jäljelle jäävät muistot: niistä monista äitienpäiväkorteista, joita on vuosien mittaan kirjoitettu, piirretty ja ostettu.
Äiti oli säästänyt kaikki saamansa äitienpäiväkortit. Leila oli askarrellut alakoulussa silkkipaperista pieniä ruusuja ja kirjoittanut Omalle Maailman Parhaalle Äidille.
Tämä oli todella kaunis kirja, kauniin surullinen, mutta samalla myös nuoruuden iloinen kirja, ja olin todella tyytyväinen, että jaksoin lukea vielä tämänkin Marttisen kirjan.
Muita kirjan lukeneita:
Susa,
Leena Lumi
ja
Kulttuuri kukoistaa.
Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa
2005, Tammi
332 sivua
*****************
Tunnelmaltaan Marttisen kirjassa oli jotain samaa kuin Kyung-Sook Shinin Please Look After Mother -teoksessa.
Osallistun näillä kahdella ja myös Kyoko Morin teoksella Shizukon tytär Sinisen linnan Marian äiti-haasteeseen, joka kulkee nimellä Kirjallisuuden äidit -lukuhaaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti