Kyoko Morin Shizukon tytär (1999, Otava) on TBR-listallani, ja kapuan tällä kirjalla kohti vuorenhuippuani: kirja löytyy kirjahyllystäni - olen tämänkin tuonut kirjaston poistohyllystä, tällä kertaa kaupunki on Espoo.
Kirjailija Kyoko Mori syntyi Kobessa, Japanissa vuonna 1957 ja hän oli kiinnostunut luovista aloista, kuten kirjoittamisesta, piirtämisestä ja ompelemisesta. Morin äiti teki itsemurhan, kun kirjailijan alku oli 12-vuotias, ja Morin isä meni uusiin naimisiin pian. 16-vuotiaana Mori muutti USA:han, koska ei tuntenut oloaan kotoisaksi kotonaan, näin kertoo lukudiplomi-sivut.
Shizukon tytär -teos kuulostaa siis melko omaelämäkerralliselta teokselta, sillä kirjassa päähenkilönä on Yuki, jonka tarina alkaa siitä hetkestä, kun hänen äitinsä, Shizuko tekee itsemurhan. Yukin isä menee vuosi hautajaisten jälkeen uusiin naimisiin sihteerinsä kanssa. Äitipuoli on kuin satujen ilkeä äitipuoli: hän kieltää Yukin kontaktit tämän äidin sukulaisiin. Kotona Yuki ei saa pitää tippaakaan meteliä, äitipuolen mielestä Yuki ei osaa tehdä mitään oikein ja niinpä Yuki viettää vapaa-aikansa harrastaen juoksua.
Yuki on yksinäinen lapsi, joka sinnittelee elämässään eteenpäin. Hänellä on yksi hyvä ystävä, mutta kun äidin itsemurha selviää ystävän vanhemmille, tyttöjen tiet eroavat. Yuki kestää elämänsä, koska hän on päättänyt lähteä kotoaan heti, kun se on mahdollista.
Yuki ei juurikaan saa myötätuntoa isältään, jonka mielestä tyttären olisi parasta unohtaa menneisyys ja elää elämäänsä eteenpäin. Isä on uuden vaimonsa tossun alla: on tarpeeksi häpeällistä, että ensimmäinen vaimo teki itsemurhan. Jos toinen nainen haluaisi erota, olisi se vielä häpeällisempää. Yuki käy koulua, yrittää vältellä äitipuoltaan kotona, isä sen sijaan on melkein koko ajan pois kotoa työssään.
Yukista kasvaa itsepäinen tyttö, joka ei halua näytellä pitävänsä äitipuolestaan tai isästään. Koulussakin hän kohtaa vaikeuksia, osaksi sen takia, mitä hänen äidilleen tapahtui, osaksi omaa jukuripäisyyttään.
"olen ollut niin inhottava - - siitä lähtien kun mama kuoli. En tiedä miksi. Tuntuu vain, etten voi muutakaan. Kaikki tuntuu niin hirveältä, enkä tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä kuin olla hirveä itsekin - -."
Kirjassa kurkistetaan Yukin elämään aina noin vuoden välein. Elämä muuttuu koko ajan pikkuisen pahemmaksi, ja tämä on todella raastava ja surullinen kirja siitä, miten kauheaa nuoren elämä voi olla. Kirjassa eletään vuosia 1969 - 1976. Ainoa lohtu kirjassa on se, että Yukin suunnitelmat lähteä kotoa heti kuin mahdollista, toteutuu. Samalla hän saa yhteyden äitinsä sukulaisiin uudelleen.
Kyoko Morin kirja Shizukon tytär -teoksella aloitan myös lukudiplomi-urakkani.
Kirja löytyy kirjalistalta kohdasta Ihmisiä.
Ilmoitin aiemmin, että suoritan ysiluokan Sinuhea, mutta vaihdan kasiluokkaan, koska siellä on kivempia tehtäviä.
Valitsin tehtäväksi:
Laadi ihmissuhdekaavio kirjan henkilöistä. Selitä merkkikielesi ja mahdollinen värien käyttö.
Tässäpä ihmissuhdekaavio kirjasta:
Yukin elämän keskeiset ihmiset ovat vasemmalla:
kun äiti Shizuko tekee itsemurhan, hän viettää elämänsä isänsä, Hidekin ja äitipuolensa Hanaen kanssa.
Yuki kuitenkin haluaisi viettää elämänsä tätinsä, äidin siskon, Ayan kanssa, sekä isovanhempiensa, Masan ja Takeon seurassa.
Isä kieltää Yukin olemasta näiden sukulaisten kanssa.
Yukin elämässä on myös pari ystävää.
Sachiko Murain kanssa hän harrastaa yhdessä juoksua koulun aikana,
mutta kun Sachikon perhe saa tietää Yukin äidin itsemurhasta, ystävyys loppuu.
Isamun Yuki tapaa lähdettyään opiskelemaan Nagasakiin.
Kyoko Mori: Shizukon tytär
1999, Otava
alkuperäinen teos: Shizuko's daughter
suomentanut Sirpa Kähkönen
249 sivua
Kirja siis kasvattaa luettueni kirjojen kirjavuorta kohti Macchapucchrea ja myöskin liittyy Marian äiti-haasteeseen, josta jää puuttumaan vain yksi kirja! Tässä jos jossain on kyseessä äiti-suhteen pohdinta. Oma äiti ja hänen tekemänsä ratkaisu ei jätä tytärtä rauhaan; äitipuoli on taas kamala narttu.
Kirjastossa tämä kirja on sijoitettu sekä aikuisten että nuorten osastoon. Mielestäni tämä onkin siinä välissä. Jotenkin tämä tuntuu kauhean surulliselta nuorten kirjaksi, mutta toisaalta hieman väljältä aikuisten kirjaksi, esimerkiksi Japanin muuttumista sivutaan yhdellä sivulla ja lähinnä sillä, miten naiset eivät enää käytä kimonoita. Myöskään avioliittoa ja selvästi kaksinaismoralistista yhteiskuntaa ei pohdita sen enempää kuin kertomalla Yukin tunnelmista elämänpyörteisssä.
Hieno ihmissuhdekartta :)
VastaaPoistaSisäinen äikän maikkani on tosi tyytyväinen, varsinkin noihin eri väreihin ;)
PoistaMutta siis, kivat tehtävät tuolla diplomissa, jos ajatteleen oikeita yläasteikäisiä =)
Haa, sinäkin olet siis päässyt Lukudiplomissa alkuun! Minulla on tällä hetkellä kolmas kirja menossa siihen liittyen ja intoilen jo valmiiksi tehtävien vuoksi. ;)
VastaaPoistaKirja kuulostaa kyllä tosiaan surulliselta, aihe on rankka. Minua kiinnostaa kovasti japanilainen kulttuuri ja ylipäänsä tuo häpeän käsitys Aasiassa. Se tuntuu niin hallitsevalta piirteeltä näin ulkopuolisen silmiin. Käytännöstähän en mitään tiedä. En minäkään pidä mokaamisesta, mutta ei maailma siihen kaadu. Onneksi.
Tehtävät on tosiaan tämän lukuhaasteen suola, madalsin vähän tehtäväkynnystä siirtymällä kasille ;)
PoistaMusta tämä oli tosi ahdistava, mutta ehkä teini-ikäistä tsempaa lukijana omien vanhempien kanssa. En osaa oikein sanoa. Tässä kirjassa Yuki tosiaan kritisoi häpeä-käsitettä sanomalla asioita, joita ei saisi sanoa. Mutta tilanne ei muutu, Yukin pitää asua isänsä kanssa.
Sen tiedän, että julkisesti ei saa huutaa, mutta kotona voi olla eri meininki, aasialaisuudesta siis. Tässä kirjassa asetelma näkyy erittäin selvästi. Toisaalta, onhan meillä Suomessakin näitä kulissiliittoja myös, ja itsemurhatilastomme aivan huippuluokkaa.
Joskus olen irl päässyt hämmästelemään, että aasialaiset puhuvat kuitenkin avoimemmin joistain asioista, joista meillä vaietaan ja jotka meillä kuuluvat yksityisen suojiin.
Siis tämä viimeinen kommentti ihan mutuhuttuna ja elämässä kuultua.
Kirjaan palatakseni, mietin tuota aikaa, että olisiko tässä jotenkin kulttuurista murrosta humioitavana, kun tytär oli vähän radikaalimpi. Ei aivan avautunut minulle.