MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sanna Eeva: Olot

Ellun perheen piti muuttaa maalle mutta ykskaks maalla onkin ainoana täysjärkisenä Ellu itse ja holhokkeja kaksin kappalein. Ellun huoleton ja lupsakka mies on jäänyt kaupunkikotiin ja soittelee sieltä ponnettomia puheluita, eikä Ellu osaa sanoa niihin mitään. Ellu pelkää että mies saa kohta tarpeekseen ja kaikki on levällään ja väärin. Mitä Ellu sitten sanoo työpaikalla, jossa jokaisella tiuhtiviuhtitytölläkin on mies ja elämä kuin kiiltokuvassa. Mitä sitten laitetaan lehtihaastatteluun, ei ainkaan mitään omasta vapaudesta ja rohkeasta naiseudesta, ei mitään sellaista mistä loistaa kilometrien päähän miten vituttaa joka päivä käydä itse kaupassa eikä ole koskaan ketään muuta jota syyttää siitä että on likaista ja lehdet haravoimatta tai että makuuhuoneen ovenkahva lonksottaa ja keittiön viemäri haisee paskalta. 

****

Sanna Eevan Olot (2012, Karisto) alkoi kiinnostaa heti, kun näin kaupassa kirjan, kansiliepeessä kirjaa kuvataan näin: Mitä tapahtuu, kun kontrolli karkaa, totuttu keikahtaa ympäri ja juuret puskevat pintaan? Mitä tapahtuu, kun hallintaa ei ole ja valintoja ei tehdä?  

Sanna Eevan teos Olot alkaa varsin tavallisesti: on ne kotimaisen kirjallisuuden kaipaamat kolme sukupolvea: tytär, keski-ikäinen nainen ja tämän äiti elävät arkista elämäänsä, jota tarkastellaan näiden kolmen erilaisen ja -ikäisen naisen näkökulmasta. 

Emilia käy  koulua ja hänellä on lista lempiväreistä ja -ruuista. Hän on aivan normaali pieni tyttö, vaikka haluaakin käyttää aina vain samaa paitaa. Hän asuu omakotitalossa, joka on isompi kuin muiden hänen kavereidensa.

Ellu on Emilian äiti, joka ajaa Volvollaan paljon. Hänellä on töissä kova stressi, koska hänellä on iso omakotitalo ja pankkilainaa pitää maksaa joka kuukausi. 

Elsa asuu kotona ja tekee piirakoita. Siinä toivossa, että Ellu perheineen tulisi kylään. Ja voihan sen piirakan laittaa pakkaseen, jos vieraat eivät tulekaan. 



Olot oli siinä mielessä jännä kirja, että en osannut yhtään odottaa, että mihin suuntaan kirja kulkee ja siksi olin yllättynyt, että se oli niin sekopää (hyvällä, mutta vähän raskaalla tavalla). Aloin ymmärtää tuota kansiliepeen tekstiä: kontrolli karkaa, totuttu katoaa ja juuret eli menneisyys tulee esiin. 

Kirjaa lukiessa tuli kovasti mieleen se, mitä on taas koulujen alettua kirjoitettu mediassa: Vanhemmuus on hukassa. Olot kertoo yhden tarinan asiasta: Kun se perheen iso, muiden perheiden taloja isompi, omakotitalo on maksettava, ei oman lapsen elämä kiinnosta. Toisaalta Olot kertoo myös tarinan vanhemman juurista: mitkä asiat ajavat keski-ikäistä siihen, että vanhemmuus on hukassa. 

Olot-kirjan teksti oli niin lyhyttä, että siitä on vaikeaa kirjoittaa oikeastaan mitään. Kirja on hieman synkkä tapahtumiltaan, mutta lyhytsanaisuudessaan se kertoo ikävät tapahtumat tehokkaasti, vähän kuin ohimennen. Lukijan ihmeteltäväksi jää se, mitä kaikkea löytyy kulissien takaa. Kun Mari Mörö ja Kreeta Onkeli kirjoittivat lapsuudesta alkoholistiperheessä, on Olot mitalin kääntöpuoli: tarina siitä perheestä, jossa lapsi unohtuu vanhempien uran ja muun elämän tieltä.

Sinisen linnan Maria näki kirjassa Elsan hahmossa lempeyttä ja Ellun rakastajan kuvauksissa kliseisyyttä. Itse luin kirjaa hieman toisin, sympatiani oli Vihdintiellä jonottaessani ja kirjaa lukiessani (bussissa, vaikka sama olisi onnistunut omassa autossakin, sen verran lujaa mentiin - not) täysin Ellun puolella. Tiettyyn rajaan asti. Voin hyvin ymmärtää, että liiallinen paine puolelta jos toiseltakin saa pään hiiltymään. Elsan menneisyydestä alkoi löytyä niin paljon kaikkea, että en pystynyt sympatiseeraamaan hahmoa yhtään. 

Lumiomenan Katja alkoi kirjaa lukiessaan jo hieman kyllästyä tähän kolmen sukupolven -tarinatyyppiin. Kolme sukupolvea alkaa olla jo varsinainen klisee, mutta pidin Olojen vähän erilaisesta tyylistä ja minusta kolme sukupolvea oli tässä kirjassa ihan hyvä valinta. Siis tämän viimeisen kerran siedän sen! (siihen seuraavaan kirjaan asti).

Kirsi kirjanurkassaan pohtii, että naisen elämä ei tunnu olevan helppoa missään vaiheessa ja Kirsin tekstiä lukiessa tuli mieleen Subin Iholla-sarja, ja se, miten siinä koko ajan itkettiin. Naisen elämä ei ole koskaan helppoa, onneksi voi aina itkeä. Vaikka Olojen naiset eivät taida ehtiä edes itkemään. 

Järjellä ja tunteella -blogin Susa on mainunnut tekstissään taas ne monet muut kirjat, jotka tulevat mielellään Olot-teoksesta. 


Itse pidin kirjasta, olihan se hieman outo ja absurdi, mutta ehkä juuri sen takia pidinkin siitä. Synkkyys oli niin ylitse menevää, että se ei oikeastaan tuntunut oikealta elämältä. Lisäksi en päässyt odottamaan kirjalta tällaisia yllättäviä käänteitä.

Tykkäsin siis.
Arvioni: + + + +.

***

Olen lukenut viime aikoina niin monta nopeaa kirjaa, että olen hieman hengästynyt näiden kirjojen tarinoiden tahdista ja nyt pitää vetää henkeä hieman pidempien kirjojen parissa. 



6 kommenttia:

  1. Jännä, miten eri tavalla voi kirjaa lukea! Ymmärrän, että kaikkia ei synkkyys haittaa, mutta nuo naiset... Laitoin omat "Oloni" jo eteenpäin arvonnassa, joten en pysty selaamaan kirjaa ja tarkistamaan, miksi minusta Ellu oli suurempi pahis kuin Elsa :D. Jotenkin luin kirjaa niin, että Elsakin oli tehnyt virheitä, mutta Ellu oli jotenkin läpeensä kylmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Olin myös eri mieltä tuosta toisesta: siksi kai siellä vieraissa vuoteissa käydään, kun oma ei tunnu miltään.

      Jotenkin samastuin siihen keski-ikäiseen naiseen, kun se oli koko ajan myöhässä joka paikasta ja töissä kaikki hengitti niskaan ja kotonakin tuntui, että leijuu vaan. Jotenkin siinä helposti voi käydä niin, etä on vaan se volvo, joka on jonkunlainen kiinnekohta elämässä.

      Mummi oli aluksi ihan sellanen lupsakka, mutta olihan niitä hirveyksiä sitten pinnan alla aika paljon. Mut ne sen teot vasta vetikin kylmäksi =I

      Poista
  2. Olot on tosiaankin nopea kirja lukea. Se on hyvin kirjoitettu, mutta itse en täysin lämmenyt kirjan teemalle tai juonelle. Aion kuitenkin seurata Eevan uraa, koska hän kirjoittaa kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin tuosta juonesta sun sen takia, että se meni kovasti överiksi. Hieno tapa kirjoittaa niin karmeista asioista.

      Musta on ihan hyvä, että joku availee silmiä. Tuli vähän samanlainen olo lukiessa itselle, kun luin Onkelin Ilosta taloa aikoinaan. Olin että eihän tällasta voi ollakaan.

      Poista
  3. Minullakin tämä on tuossa pinossa, kirjastosta poimin ja sitten sitä alkoikin ilmestymään moneen blogiin! Taidanpa lukaista niin tiedän paremmin mistä puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottoman luettava tämä kirja on =D

      Poista