MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 30. joulukuuta 2013

Calixthe Beyala: Assèze afrikkalainen


Calixthe Beyala (s. 1978) on sellainen kirjailija, jota en olisi varmastikaan löytänyt ilman Afrikan tähti -haastetta. Beyala on kamerunilainen kirjailija, joka kirjoittaa kirjansa ranskaksi. Assèze afrikkalainen (2011, Kampus kustannus/ alkuteos 1994) on hänen kirjoistaan ainoa, joka on suomennettu ja ainoita, jotka on käännetty englanniksi. Maailmassa on varmasti paljon kirjoja ja kirjailijoita, joista emme täällä Euroopan perukoilla tiedä yhtään mitään, jotenkin onni ja ilo tutustua tällaiseen kirjailijaan, jonka kirjoitusjälki oli erityisen voimakas. 

Kirjan päähenkilö, Assèze, on afrikkalainen nuori tyttö, joka syntyy ja viettää lapsuutensa pienessä afrikkalaisessa kylässä, joka on syvintä ja puhtainta Afrikkaa:  

Kolmella sanalla: sairaalloisen hedelmällistä luontoa, kinttupolkujen vaivaamaa maata, josta nousee ravioitten paiseita, liaanien vartaita, jonka lävistävät tuhat ja yksi rämelammikkoa, taikojen hullujenhuone, boa-käärmeiden, kyiden, korkeiden viiltävien ruohokasvien sekä lukemattomien tuhatjalkaisten maa.  


Siellä, missä eläimet ja kasvit viihtyvät, on ihmisen vaikea löytää elintilaa. Kylässä elämä ei ole helppoa, ja Assèzen äiti haluaakin lähettää tyttärensä tämän isänsä luokse. Assèze on avioliiton ulkopuolella syntynyt rikkaan miehen tytär. Isänsä kotona, tai linnassa, jolta isän asunto näyttää Assèzen silmissä, elämä on vauraampaa, mutta Assèzen täytyy jakaa kaikki sisarpuolensa, Sorrayan, kanssa. Jakaminen ja rakkaudesta sisaren kanssa jatkuvasti taisteleminen alkaa isästä ja tämän huomiosta ja taistelu jatkuu läpi elämän. 

Kirjan keskiössä on näiden kahden tytön, ja aikuiseksi kasvettuaan naisen, taistelu elämästä ja sen tuomasta onnesta. Ihmissuhteet ovat merkittäviä tässä kirjassa, ja itselleni tuli kirjaa lukiessa kovin surullinen olo, sillä ainakin näiden kahden tytön ja naisen suurin tragedia oli se, että he taistelivat siitä, kumman perheeseen heidän isänsä kuuluu - ja kumpaa rakastaa enemmän. 

Maassa tapahtuvat poliittiset muutokset, kaduille tasa-arvoa vaatimaan syöksyvät ihmisjoukot, ovat mukana tapahtumissa. Rikas mies, Awono (tyttöjen isä) menettää omaisuutensa ja osaksi siitä syystä, osaksi maan muunkin huonon tilanteen vuoksi, nuoret naiset muuttavat Pariisiin - ja kohtaavat jälleen siellä toisensa otellakseen viimeisen taistelunsa. 

Kirjasta tuli kovasti mieleen Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet, jota luin osaksi samoihin aikoihin kuin tätä kirjaa. Molemmissa kuva Afrikasta on melkoisen sama: miesten moninaiset suhteet naisiin sotkevat ihmisten arkea, kun huomiosta ja rakkaudesta, ja myöskin rahasta, täytyy koko ajan taistella. Poliittiset muutokset on sisällytetty kirjan sivuille, ja tässäkin kirjassa ei-toivotusta raskaudesta pyritään kotikonstein eroon. Vaikka Afrikka on kaikenlaisten meille tuttujen tragedioiden näyttämö, tässä kirjassa keskeinen draama syntyy siitä, miten Sorraya ei voi löytää paikkaansa maailmassa, yksityiskouluja ja rikkaan perheen elämään viettänyt tyttö ei tiedä, mikä tai kuka hän oikeastaan on. 

Olen aina kuulunut vähemmistöön, hän aloitti uudelleen. Ette hyväksyneet minua, koska katsoin, että minulle kuului joitain oikeuksia, koska kaikki ei ollut hyvää perinteissämme. Ranskassa kuulun taas vähemmistöön. Koskaan en tule saavuttamaan samaa arvostusta kuin valkoinen nainen. En kuulu mihinkään

Ja mikä on Afrikka?  Se on alennusmyynnissä myyty maanosa, puuskahtaa Sorraya. 

Mitä tästä kirjasta jäi mieleen? Kirjassa oli todella paljon kaikkea, mutta jälleen kerran kirja kiteytyi afrikkalaisen siirtolaisen vaikeuteen päästä kiinni eurooppalaiseen elämään, tällä kertaa Ranskassa. Maailmankirjat ei hirveästi kehu kirjaa, eikä varsinkaan sen suomennosta - täytyy myöntää, että kirjasta oli vaikea nostaa esiin tekstinpätkiä, sillä varsinkin tässä jälkimmäisessä lainauksessani teksti on jotenkin omituista. Olen joistakin asioista kovin samaan mieltä kuin linkkaamani blogiteksti: jotenkin tässä kirjassa häiritsi se, että en päässyt kunnolla sen tarinaan mukaan, välillä pääsin, sitten taas putosin kyydistä. Eniten ärsytti se, että kirjan yksi henkilö tuntui edustavan kaikkia maanosan asukkaita. Sama asia puski toki esiin myös Me tarvitaan uudet nimet -teoksessa. 

Kuitenkin, oli kiinnostavaa lukea kamerunilaista kirjallisuutta. Afrikan tähti -haaste saa yhden pointsin lisää. Ja koska Kamerun on huikea jalismaa, myös haaste kirjallisuutta futis-maista saa tästä kirjasta yhden pisteen. Kamerunilaisia pelaajia muistuu mieleen Samuel Eto´o, joka on pelannut ainakin Chelseassa.  

Brazil2014.png

Calixthe Beyala: Assèze afrikkalainen
2011 Kampus kustannus
Assèze l'Africaine 1994
suomentanut Jukka Barthelius 
420 sivua

2 kommenttia:

  1. Hahaa, taas kerran tutunoloinen kirja! Lieneekö syynä se, että afrikkalaista kirjallisuutta on niin niukasti saatavilla suomeksi, vai kulkevatko kirja-ajatuksemme muuten vain samoja ratoja... ;) Tämä oli siis minulla pitkään kirjastosta lainassa, mutta palautin samassa rytäkässä kuin kaikki muutkin lainat, lukematta. Ehkä uusi yritys jossain vaiheessa, Kamerun on valloittamatta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos arviosta Mari. Tämä kirjailija on minulle ihan uusi tuttavauus. Laitan lukulistalle.

    VastaaPoista