Jukka Behm: Matkoilla

Jukka Behmin Matkoilla (2009, Tammi) on päätynyt kirjahyllyyni ties mistä, mutta on paikallaan odottanut lukuvuoroon pääsemistä aikamoisen kauan. Matkoilla-teos on päätynyt myös vuorenvalloitus-projektiini, joka päättyi viime vuonna ikävän huonosti, mutta jatkuu tänä vuonna entistä korkeammalle (siitä myöhemmin sitten).

 

Jukka Behmin kirjoihin olen tutustunut ensimmäisen kerran jo kolme vuotta sitten, kun luin hänen kirjansa Dr. Mumbai. Viime vuoden lopulla luin Behmin Intiaan sijoittuvan leppoisan dekkarin, Lahjoja norsujumalalle (2013, Tammi). Behmin pariin minut on tietenkin ohjannut se, että hän on kirjoittanut Intiaan ja intialaisiin liittyviä kirjoja. Päiväammatiltaan kouvolalainen Behm (s. 1973) on toimittaja ja koulutukseltaan teologian maisteri.

 

Matkoilla-teoksen pariin minut tietysti vei pakkanen, joka ainakin omat ajatukseni vie kauas pois pakkasenpuremista. Matkoilla-teos vie lukijan Thaimaahan ja kirjailijan "arkeen".

 

 

 

Kirjan henkilöhahmoista kantavin on Jaana, joka lähtee suoraan kirjamessuilta poikansa Jalmarin kanssa etelän lämpöön. Maahan, jossa tsunami on tuoreessa muistissa, mutta maa on kuitenkin jälleenrakennettu. Jaana on kirjailija, joka miettii uuden kirjan aihetta, henkilöitä ja tapahtumia koko ajan, ja kantaa näitä lomallaan mukanaan. Lukijalle Matkoilla-teos onkin kirja, jonka sisässä kirjoitetaan kirjaa, ja kirjan loppuessa voi vain miettiä, että mikä henkilöhahmoista oli minkäkin kirjan sisässä.

 

Patong Love Hotel.

Se olisi kirjan nimi. Se olisi tarina alumiinipurkista laskeutuvien löytöretkeilijöiden uudesta Kanariasta, romaani lomailusta, odotuksista ja pudotuksesta sadekauden todellisuuteen. Se sisältäisi tapahtumattomuutta. Mitättömiä sattumuksia, joista juuri ja juuri kehtaa avata suunsa tutussa seurassa. Juoni olisi hento, mutta sen kuristusote niin väkevä, ettei lukija laske kirjaa yöpöydälleen vaan se tippuu hänen päähänsä.

 

Aloin siis lukea kirjaa näillä ennakko-oletuksilla. Miten mahtaisi kirjalle käydä...

Kirjan henkilöhahmot ovat niitä tavallisia Thaimaan-matkalaisia: yksinäisiä keski-ikäisiä miehiä ja sitten toisaalta perheensä kanssa matkustavia vanhempia.

 

Perhe Tuimala on lähtenyt matkalle, koska kuuluuhan hyvin toimeentulevan perheen matkustaa. Siitäkin huolimatta, että perheen tytär haluaa istua mieluummin neljän seinän sisällä kuin mennä ulos rannalle, ja matkaan ei olisi ollut varaa, vaan sekin on ostettu velaksi. Perheen isän vaimolleen hankkima jalkahoito on aivan jotain muuta kuin tarkoitettu: vaimon jalat ovat hakkeluksena. Se on kuin perheen elämä: kuulostaa ja näyttää hyvältä, mutta ei yllä mainosten lupausten tasolle.

 

Kalevi on perheen vanha tuttu. Tällä kertaa Kalevi on kuitenkin matkalla yksin, ilman edesmennyttä vaimoaan. Kalevi pelkää näyttävänsä lentokoneessa juuri siltä, miltä näyttää: ikääntyvältä mieheltä, joka janoaa naisseuraa Thaimaasta. Mutta miten käy Thaimaan turistirysissä yksinäiselle miehelle? On kuin sitä ei voisi vastustaa: pieni thai-nainen on miehessä kiinni, eikä Kalevi pääse karkuun.

 

Entä Jaanan poika Jalmari? Löytääkö nuori mies rakkauden aakkoset maasta, jossa naiset elävät miellyttäkseen miehiä...

 

Kaiken kaikkiaan, kirja oli hieman tylsistyttävä, sillä vaikka sen tarkoitus lienee ollut näyttää, että kaikki ei ole siltä, miltä näyttää, en oikein jaksanut innostua kulissien taakse kurkistelusta. Oli kirjassa ihan kivojakin kikkoja, kuten kirjailijan työn sisältäminen kerrontaan ja sillä leikittely, mutta silti kirjasta jäi hieman laimea jälkitila. Ehkä siksi, että se pyöri pitkälti naisten ja rakkauden ja edellisten puutteen ympärillä.

 

He kaksi lähtivät kulkemaan kohti rantaa. Pimeässä illassa vastaan tuli keijukaismaisia tyttöjä yksin ja käsi kädessä pydystämänsä farangin kanssa, nuorten miesten uhoavia seurueita, transvestiitteja vääntyneissä koroissaan, vartaiden kypsentäjiä ja itseään palvanneita pariskuntia, jotka videoivat baarien tunnelmaa.

 

 

Jukka Behm: Matkoilla

2009, Tammi

224 sivua