Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen (2015, WSOY) sattui silmiini todennäköisesti muista kirjablogeista, ja kirja vaikutti mukavalta. Mukava kirja olikin lukea, se ei varsinaisesti tuonut elämääni mitään uutta ja mullistavaa - mutta oli kiva ja viihdyttävä lukaista lyhyilläkin työmatkoilla. Krista mainitsee blogissaan, että kirjasta tuli mieleen Lukija aamujunassa, ja kun luin Kristan maininnan, niin on helppoa olla samaa mieltä. Itse luin molempia kirjoja työmatkoillani, ja jotenkin nämä molemmat kirjat sopivat erityisen hyvin tilanteeseen.
Punaisen muistikirjan nainen on Laure, joka kirjoittaa punaiseen muistikirjaansa elämänsä pieniä asioita. Lauren käsilaukku ryöstetään ja kun lompakko ja puhelin on viety laukusta, ryöstäjä jättää laukun läheisen roskiksen päälle. Laurent, kirjakauppias läheltä, löytää laukun ja tutkii sisältöä. Koska poliisiasemalle on pitkä jono, päättää Laurent palauttaa laukun itse. Koska laukussa ei ole osoitetta eikä puhelinnumeroa, on palauttaminen tietenkin hieman vaikeaa. Matkalla laukun omistajan luo Laurent tapaa mm. kirjailija Patrick Modianon, jolta etsii vinkkejä siihen, kuka Laure on.
Kirja on rakkaustarina, jossa kaksi henkilöä kohtaa toisensa sattumalta, ja henkilöiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Kirja on tarina siitä, mistä asioista ihastus ja rakkaus syttyy ja miten hyvä ihminen palkitaan. Kevyttä ja hieman höttöistä luettavaa, mutta samalla menevää ja koukuttavaa. Tykkäsin.
Kirjasta jäi myös kiinnostus Modianon kirjoja kohtaan, kirjastosta olikin pakko ottaa mukaan Modianon teos. Toimivaa mainosta kirjan sisällä!
Kirjasta jäi myös kiinnostus Modianon kirjoja kohtaan, kirjastosta olikin pakko ottaa mukaan Modianon teos. Toimivaa mainosta kirjan sisällä!
Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen
2015 WSOY
La femme au carnet rouge 2014
suomentanut Lotta Toivanen
190 sivua
Tämä kirja muistutti tosiaan niin paljon Lukija aamujunassa -teosta, että melkein kummastuttaa, miten kaksi ranskalaista kirjailijaa onkin kirjoittanut (tai ainakin julkaissut) niin samanlaiset kirjat samana vuonna. Aivan kuin heille kummallekin olisi annettu aihe "kirjoita siitä, miten henkilö X lähtee etsimään henkilöä Y löydettyään jotain hänelle kuuluvaa". Noh, tykkäsin kyllä molemmista lopputuloksista, mutta vähän ihmetyttää! :D
VastaaPoistaNo niinpä! Tai sitten nämä kirjat on katsottu ranskalaisista suomalaiseen makuun sopiviksi, kun ovat päässeet käännöskirjoiksi. Joskus todellakin kyllästyttää, kun niin monessa kirjassa on samaa tarinaa uudelleen ja uudelleen.
PoistaMinulta Lukija aamujunassa on lukematta. Omistan sen kyllä. Tuo Modiano kytkentä oli hauska.
VastaaPoistaTuo tarina tuli iholle, sillä ystävälleni kävi noin toisen syyn takia. Eikä siitä seurannut hyvää. Tuo kirjan nainen on tosi typerä, sillä hän tekee tyhmyyden suht ymmärtäen. Itse luin tuon kirjan pääsiäisenä, kun olin kaksi kurjaa yötä sairaalassa viime keväänä.