No niin, nyt olen ottanut pientä etäisyyttä espanjalaisesta kirjallisuudesta ja tutustunut pariin hollantilaiseen kirjaan. Herman Koch on minulle entuudestaan tuttu hänen teoksistaan Illallinen ja Lääkäri, jotka ovat vieneet minua aivan täysillä.
Naapuri (2015, Siltala) on vähintäänkin yhtä koukuttava kuin Kochin aiemmat teokset, mutta ehkä kuitenkin kirjan loppua kohden ei aivan niin huikean yllättävä kuin nuo kaksi muuta, jotka yllättivät minut täysin loppumetreillä. Vaikka Naapurinkin päähenkilö, kirjailija Herra M. on saatu melkoisen inhottavaksi tyypiksi, en aivan yhtä paljon hihkunut ällöä miestä kohtaan kuin Kochin muita teoksia lukiessani. Ehkä tämä kirja alkoi jo toistaa Kochin kerrontaa liiaksi? En myöskään ole koskaan aivan hirveästi pitänyt kirjoista, joissa kirjailija pohtii kirjalijan elämää ja varsinkin kirjalijan ohimenevää kuuluisuutta, suosion hiipumista. Herra M. nimittäin on tällainen kirjailija: hänen menestynein teos on jo jonkin aikaa sitten ilmestynyt, ja mies pyydetään kaikenmaailmaan turhiin tapahtumiin lähinnä sen takia, että hänet muistetaan menneisyydestä. Suosionpäivät ovat jo menneet. On kuitenkin eräs, joka muistaa Herra M:n - naapuri.
Lukijalle paljastetaan, mitä M:n kirjassa tapahtui: opettajan murha. Vähän kerrassaan lukija ymmärtää, miten naapuri liittyy tositapahtumiin, joihin kirjan juoni rakentuu. Opettajan myötä kirjan miljöö on paikoin myös koulussa ja koulun oppilaiden sosiaaliset suhteet nousevat sivujuoneksi. Koulujen pian alkaessa on varmaan kiinnostavaa kulkea koulun sosiaalisten suhteiden verkoissa. Ja jos koulun alkaminen pännii ja opettajat ärsyttävät, niin tämä kirja voi auttaa: opettajat ovat kirjassa melkoisen ärsyttäviä henkilöitä, jotka ovat keskinkertaisiksi jääneitä ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät siedä itseään viisaampia oppilaita ja joilla on ärsyttäviä tapoja, kuten kiinnostus teini-ikäisiin tyttöihin.
Pikemminkin he (opettajat) ovat lauma, vaikkakin lauma erityisen keskinkertaisen eläinlajin yksilöitä. Parvi harmaita kaloja: niin kauan kuin ne pysyttelevät yhdessä, ne ovat paremmin aseistautuneita ulkoisten hyökkäysten varalta. Koulurakennuksen sisällä heillä ei juuri ole pelättävää, vaan he voivat kenenkään rankaisematta jatkaa tappavan tylsää paskanjauhantaansa tunti tunnin perään, heitä ei kiinnosta vittuakaan vaikka kaikki olisivat ajat sitten nukahtaneet tai kuolleet tylsyyteen.
Opettajista kirjassa ei sanota montakaan hyvää sanaa, mutta eipä teinienkään maailma kovin empaattinen ole. Tarina kääntäytyy dekkariksi, jossa lukija saa pohdittavaksi, kuka oli murhaaja, kun opettajia alkaa kuolla. Vastausta ei aivan suoraan kerrota, päätelmät jäävät lukijan harteille. Varmaa on vain se, että kirjan luettuaan kaikki oikeatkin ihmiset alkavat vaikuttaa tavallista pahemmilta, Kochin kirjassa jokaisella on jotain salattavaa.
Pidin kirjasta, vaikka en ehkä aivan niin paljon kuin Kochin aiemmista teoksista. Luulen kuitenkin, että seuraavakin Koch on pakko lukea aivan heti, kun se saapuu maailmaan.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Leena Lumi ja Annika.
Herman Koch: Naapuri
2015, Siltala
Geachte Heer M. 2014
suomentanut Sanna van Leeuwen
516 sivua
Mari, minusta tämä oli jopa aiempia taitavampi, lukijallekin vaativampi. Se taas, että jäin Illalliseen on joku kohtalo, sillä pidän 'pienen näyttämön' tarinoista (vrt. Viettelysten vaunu:). Paras ystäväni piti Lääkäriä taas Illallista parempana, joten nyt kun uusin Koch on hänellä, koulukuraattorilla, luvussa. on jännä nähdä, mitä sanoo.
VastaaPoistaEn osaa nyt asemoida tätä uusinta, sillä jollain tasolla tämä on minusta edellisiä parempi, mutta sitten taas...;) No, annetaan asian muhia. Minusta Kochin tyylissä on paljon Ian McEwania, joten ei mikään ihme, että näitä odotan.
Luulen, että osasyy, miksi en tätä pitänyt niin huippuna, oli se, että osasin odottaa jotain yllättävää. Ja tavallaan olin jo tottunut siihen, että alan inhota päähenkilöä jossain vaiheessa. Luultavasti olisin viehättynyt enemmän, jos tämä olisi ollut ensimmäinen kochini.
PoistaHmm, kuulostaa kiinnostavalta! Illallinen teki minuun suuren vaikutuksen, mutta Lääkäriä en ole vielä lukenut – osittain siksi, että en ole ehtinyt viimeisen vuoden aikana lukea kovin paljon, mutta osin myös siksi, että minua vähän pelotti ajatus kochmaisen julmasta tarinasta yhdistettynä lääketieteellisiin toimenpiteisiin, pelkään että joku kaivaa tuossa romaanissa silmän tai hampaan toisen suusta tms... ;) Naapuri kirjailija- ja opettajahahmoineen kuulostaa paljon sisäsiistimmältä, pitää tarkkailla kirjaston varaustilannetta!
VastaaPoistaHehe, aika siistejähän nämä kirjat kuitenkin ovat. Koch on juonikas, hän kirjoittaa keskiluokan sivistyneesti, mutta saattaa silti näyttää ikävän puolen - eikä lukija edes huomaa sitä... ennen kuin kirjan lopun aikana. Suosittelen kyllä lukemaan nämä Kochin kaksi jälkimmäistäkin!
PoistaMinä en pitänyt Illallisesta enkä Lääkäristä, mutta tämä Naapuri napsahti lukumakuuni oikein hyvin. Onhan Koch todella taitava kirjoittaja ja tarinat ovat uskomattomia.
VastaaPoistaHieman erilaisia ehkä siis nämä kirjat jollain tasolla.
PoistaSain tämän juuri luettua ja olen yhtä mieltä ainakin sen suhteen, että ei tämä ihan Illallisen veroinen ollut vaikka erinomainen olikin!
VastaaPoista