Minulla oli sattumoisin lainassa Juuli Niemen Et kävele yksin (2016, WSOY), kun kirja sai tämän vuoden Junior Finland -palkinnon. Luin myös vähän aikaa sitten Seita Vuorelan Lumi-teoksen, joka oli myös ehdokkaana. Nämä kaksi teosta ovatkin kovasti samantyylisiä, sekä hieman runomuotoisen kertomistyylin että aiheensa puolesta.
Et kävele yksin kertoo 15-vuotiaasta Adasta. Ada elää kahdestaan taiteilijaäitinsä kanssa ja pitää matalaa profiilia koulussa, ettei olisi niin kovin paljon erilainen muita. Koulussa Ada kiinnittää huomionsa Egzoniin. Poikaan, jonka vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen Kosovosta.
Kirja on kertomus rakastumisesta ja siitä, mitä on kun ensimmäisen kerran kiinnostuu pakahduttavasti jostain toisesta. Kirja on myös kertomus siitä, miten omat vanhemmat ovat noloja, paitsi jos toista vanhempaa ei ole lainkaan.
Ada saa kuulla, että Egzon elää hänen laillaan ilman isää ja Ada tuntee heti yhteenkuuluvuutta pojan kanssa. Mutta pitävätkö Egzonin puheet paikkansa? Ja onko ensirakkaus muutenkaan tukevalla pohjalla?
Vaikka kirja on nuortenkirja, on tämä todella tukevaa luettavaa jo sivumääränsäkin vuoksi. Runollinen kerronta tuo esiin enemmän hetkiä kuin juonellista kerrontaa. Nämä asiat varmasti karkottavat joitakin lukijoita pois kirjan lukijakunnasta, mutta voin sanoa, että itselleni tämä kirja olisi ollut aivan täysosuma varhaisteinivuosinani. Niemen teos sopii kokeneemmalle lukijalle ja Seita Vuorelan Lumi taas vähemmän lukevalle.
Kirjan luettuani osui silmiini ylen juttu kirjallisuudesta ja maahanmuuttajista. Valitettavasti Niemikään ei pääse eteenpäin kirjallisuuden tyylistä kuvata maahanmuuttajia, tällaisia mieshahmoja löytyy myös tästä teoksesta (Egzon on kyllä toiveita herättävä henkilöhahmo osin):
Erikoistutkija Pasi Saukkonen on tehnyt muutamia havaintoja siitä, keitä romaanien maahanmuuttajat ovat ja miten heitä kirjoissa kuvataan.
– Kun valtaosa Suomeen tulleista on Venäjältä tai Virosta, ovat kirjojen maahanmuuttajat järkiään eksoottisemmista, kaukaisemmista oloista. Usein he ovat pakolaisia tai esimerkiksi kerjäläisiä, mikä on maahanmuuton kokonaiskuvassa täysin marginaalinen ryhmä.
Saukkosen mukaan kirjoja vaivaa myös ihmiskuvausten stereotyyppisyys: maahanmuuttaja nähdään joko sympaattisena hahmona tai perustavanlaatuisesti erilaisena. Tytöt ovat uhreja, miehet umpimielisiä ja sopeutumattomia.
Juuli Niemi: Et kävele yksin
2016, WSOY
359 sivua
Egzon oli elänyt Suomessa koko ikänsä, eli hänen vanhempansa olivat maahanmuuttajia. Hän pohti kyllä veljeään, joka oli siis jossakin ja veljen asenteiden muuttumista. Ada ja Egzon oli hyvin kuvattu.
VastaaPoistaPidin kirjasta, mutta en kansikuvasta. Kirja oli syvällinen ja tunteellinen. Lumi meni myös hyvin mukaan nuorten maailmaan.