Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää (2014, Gummerus) on ollut ehdolla kesäkirjaksi blogissani jo parina kesänä, ja kaivoin sen nyt esiin ja käsiin luettavaksi. Kirja kertoo naisten elämästä kolmessa sukupolvessa, mikä olikin kotimaisessa kirjallisuudessa keskeinen teema muutama vuosi sitten. Kolmen naisen, Senjan, Sintinjan ja Hertan, elämä kulkee samanlaisena, sukupolvesta toiseen.
Rakkaussuhteet eivät kestä, toimeentuloa ei ehdi hankkia, koska koulutuksen ja työpaikan sijaan naiset saavat lapsensa nuorena. Elämästä muodostuu ekoonjäämistaistelu, jossa yritetään sinnitellä eteenpäin. Miehet ovat väkivaltaisia, ja myös lapset saavat osansa väkivallasta. Erityisen vahvasti jäi mieleen, miten Hertta pakoilee metsässä hulluksi yltynyttä äitinsä miestä, Akea.
Kirja ei siis todellakaan ole mikään hyväntuulen kirja, vaan lukemisesta jää inhottavan epämukava olo. Jaatisen kerrontatyyli kierrättää tarinaa, takaumien kautta juoni tarkentuu. Erityisesti tarina on Hertan tarina. Mitä mahdollisuuksia Hertalla oikeastaan on elämässään, kun jo ainakin kaksi sukupolvea on sössinyt oman elämänsä?
Lukemieni kirjojen perusteella voisi sanoa, että naiset elävät hyvinkin erilaisia elämiä. Paljon on vaikutusta sillä, millaiseen perheeseen ja sosiaaliseen luokkaan sattuu syntymään. Avoimeksi kysymykseksi jää tämän viikon kirjoista se, voiko elämäänsä muuttaa parempaan, jos on heti alussa saanut huonot kortit käteen?
Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää
2014, Gumerus
490 sivua
Uskon siihen, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa omilla valinnoilla. Hyvä kirja, vaikka aihepiiri oli kauhea.
VastaaPoistaMielenkiintoisia naistenviikkokirjoja! Olen lukenut juttujasi innokkana.
VastaaPoistaKaikki postaamasi anistenviikkokirjat ovat vielä lukematta :) Tätä Jaatisen kirjaa aloittelin, mutta jokin lukutilanteessa vaikutti siihen, että se jäi kesken. Ehkä se on tietty raskaus, jonka mainitset. aina ei lukutilanne natsaa kirjan tunnelman kanssa, eikä se ole kirjan vika.
Katsoin tästtä postauksestasi ensin kuvan kirjasta ja ihastuin heti. Sitten luin postauksen, ja nyt veikkaan, että ehkä tämä ei olisikaan "minun kirjani". Aihe vaikuttaa aika rankalta ja tosiaan ahdistavalta. Luulen, että omaan elämäänsä on aika vaikea vaikuttaa, jos lähtökohdat ovat kovin huonot. Tietysti toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus parempaan, mutta rankka lapsuus jättää varmasti moneen sellaiset jäljet, että oksat pois...
VastaaPoista