MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 7. joulukuuta 2013

Juha Itkonen: Seitsemäntoista

Juha Itkonen, Kuva Katja Lösönen

Juha Itkosen Seitsemäntoista (2010, Otava) on ollut nolostuttavan kauan tbr-listallani. Olen kirjan ostanut itselleni ja aloittanut kirjan lukemisen sen julkaisuvuonna, mutta kirja jäi kesken, ja muistelisin, että minua jotenkin ärsytti kirjan päähenkilön, 17-vuotiaan pojan maailmankuva. Nyt päätin, että luen kirjan, vaikka mikä olisi, koska halusin saada kirjan maakunta-haasteeseeni, ja kun Itkonen on kotoisin Hämeenlinnasta, hän sopii kirjallaan loistavasti kirjallisuudessa hieman harvinaisemman Kanta-Hämeen maakunnan kirjailijaksi. Myöskin kirja ja sen tapahtumat liittyvät vahvasti kaupunkiin, jossa sijaitsee linna, ja josta on pieni mutta tarpeeksi pitkä matka Helsinkiin. 

Seitsemäntoista kertoo tarinaa pojasta 90-luvun maailmasta. Henrik on saanut kesätyön marketista, jossa hän tutustuu uusiin ihmisiin. Hieman häntä itseään vanhempiin työntekijöihin, kuten Veskuun, joka ottaa Henrikin suojatikseen - myös vapaa-ajalla. Pojat käyvät mm. baareissa, ja myöhemmin Vesku kuskaa Henrikin USA:han matkalle, jonka tapahtumista Henrik haluaisi mieluiten vaieta, mutta muistaa tapahtumat kuitenkin. 

Henrik on tavallinen teini-ikäinen poika, joka seurustelee kivan tytön kanssa. Henrik ei ensiksi saa aikaiseksi mitään tytön kanssa, mutta saa lopulta kuitenkin. Hän on kuitenkin epävarma omasta itsestään ja seksuaalisuudestaan. Oikeastaan minua vieläkin ärsytti kirjassa tämä loputtoman tuntuinen jauhaminen siitä, miten olla ja kenen kanssa. Tuntui, että olin kovasti väärää lukijakuntaa kirjalle. 

Melkein kaikkein eniten pidin kirjassa niistä rippeistä, jotka eivät kuvanneet nuoren miehen kasvua mieheksi, kuten esimerkiksi kaupunkikuvauksesta: 

Kaupunki on pieni ja ensi silmäyksellä homogeeninen. Kaupungissa on kaikkia sen asukkaita yhdistäviä tekijöitä, muun muassa jääkiekkojoukkue, laiha murre ja kauppahallien keskittymä moottoritien laidalla. Äkkiseltään saattaa erehtyä luulemaan kaupungin olevan yhtä. 
Kun katsoo tarkemmin, näkee näkymättömät rajat. Kaupunginosien ympärillä voisi yhtä hyvin olla sähköaidat, niin erillään eri sosiaaliluokkia edustavat ihmiset toisistaan ovat. On tuskin tehokkaammin erottelevaa yhteisöä kuin itseensä käpertynyt, kitukasvuinen kaupunki


Kirjan loppuosassa hypätään sitten osin aivan toisiin henkilöhahmoihin ja maailmoihin. Tapahtumista ja niiden todenmukaisuuksista käydään taistelua, jossa kirjailija ja henkilöhahmojen ystävät saavat asiat näyttämään melkoisesti toisenlaisilta kuin mitä kirjassa on kuvattu. Minusta kirjan loppuosa oli niin irrallinen alkutarinasta, että en päässyt mukaan ollenkaan. Voi olla toki omaa laiskuuttani lukijana, mutta kun en kirjan alkuosassakaan kiinnostunut kirjan henkilöhahmoista, niin miten sitten jaksaisin vielä lukea jauhamista henkilöhahmojen todellisuudesta, ja toki myös siitä, miten todellisuus muokkautuu kirjaksi. No, olen kuitenkin tyytyväinen, että sain kirjan luettua loppuun. 

Erilaisia ajatuksia Itkosen kirjasta löydät mm. Inahdukselta, Suketukselta ja lumiomenan Katjalta

Juha Itkonen: Seitsemäntoista
2010, Otava
383 sivua.

llä kirjalla siis täydentyi maakunta-haaste, josta kirjoitin eilen (postaus alemapana).

6 kommenttia:

  1. Minulla on sama kirja juuri luvussa. Aika hitaasti se on edennyt - ei minustakaan mikään mukaansa tempaava teos. Kaksi muuta lukemaani Itkosen kirjaa on olleet mielestäni erinomaiset, siksi tämä oli pettymys. Aion silti lukea loppuun.

    VastaaPoista
  2. Minä en ole tätä lukenut, ja en mitenkään bloggauksesi perusteella siitä innostunutkaan... :/ Ainahan voi tosin olla vastarannankiiski ja kokea kirjat eri tavalla, koskaan ei tiedä. Ainakin Anna minun rakastaa enemmän-kirjasta tykkäsin kovasti, joten koskaan ei tiedä. Ehkä vielä joskus. :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kirjoittamasi perusteella siltä, että tavassa rakentaa kirjaa on siis ollut jotain samaa kuin Itkosen toisessa romaanissa Anna minun rakastaa enemmän? Oletko lukenut sitä? Tai onko joku muu lukenut molempia?

    Minulla on tämä vielä Itkosen romaaneista lukematta. En ole jotenkin innostunut tästä kirjasta...

    VastaaPoista
  4. Moi!

    Kiitos kivasta blogista. Sinä olet selvästi lukuihmisiä :)

    Luin itse Seitsemäntoista-teoksen syksyllä. Kirjan alku oli minusta ihan kiva, mutta kieltämättä päädyin vastaavaan lopputulokseen kuin sinäkin. http://kirjakardemumma.blogspot.fi/2013/10/seitsemantoista-on-unelmien-ika-mista.html

    Lukuintoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. No johan. Jollain hassulla tavalla tämä innosti lukemaan kirjan :) Häkellyin Q-teatterin Hämeenlinnassa Itkosen oudosta suhteesta pikkukaupunkilaisuuteen, tai lähinnä sen yksioikoisuuteen, vaikka itsekin jonkinasteisesta pikkukaupunkitraumasta kärsin. Ehkä tämä avaa lisää aihetta.
    Mielenkiinnolla kuulen myös vastauksen tuohon Jaakon esittämään yhtäläisyyskysymykseen Anna minun rakastaa enemmän ja tämän välillä.

    VastaaPoista
  6. Minäkään en innostunut tästä, kuten olen innostunut muista Itkoselta lukemistani kirjoista. Jokin mätti, ei saanut mukaansa, jätti epäuskoisuutta. Mutta minäkin olen iloinen, että kuitenkin luin, koska kirja oli pitkään TBR-listalla.

    Ja Itkosesta pidän silti. ;)

    VastaaPoista