Lentäjä näytti siltä kuin olisi pynttäytynyt näytelläkseen Shakespearen aikaista melodraamaa. Hänen paksussa takissaan oli kirkkaansinisiä ja kullanvärisiä pystyraitoja. - -
"Paavin sveitsiläiskaartin perinteinen virkapuku", selitti Langdon. "Itse Michelangelon suunnittelema." - - "Täytyy myöntää, että on Michelangelo parempiankin töitä tehnyt."
En ole mikään Dan Brown -fani, mutta myönnän, että olen saattanut lukea Da vinci -koodin jossain vaiheessa elämääni. Kun etsin (varsin hätäisesti) kirjoja, jotka sijoittuisivat Roomaan, vastaani tuli Dan Brownin Enkelit ja demonit (alun perin englanniksi 2000, 1. suomennos 2005, oma versioni 2010, Bon pokkarit, WSOY) -teos ja päätin voittaa ennakkoluuloni ja lukea tämän järkäleen ihan vain sen takia, että voisin fiilistellä Roomaa.
Juoneltaan kirja luottaa päähenkilöön Robert Langdoniin, joka kutsutaan Geneveen tutkimaan siellä tapahtunutta murhaa: antimaterian kehitellyt tutkija on tapettu. Tutkimukset vievät Langdonin Roomaan, tarkemmin Vatikaaniin Pietarinkirkkoon, johon antimateria on piilotettu. Langdonia ja satunnaisia poliiseja sekä murhatun tytärtä, Vittoria Vetraa, vastassa on illuminatien ryhmä. He uhkaavat tappaa Vatikaanin kardinaaleja, jotka ovat mukana uuden paavin valinnassa. Langdonin tulee estää jokaisen tunnin aikana tapahtuva surma keksimällä, missä Roomassa murha tapahtuu (kirkoissa enimmäkseen). Lisäksi hänen täytyy ottaa kiinni surmaaja ja vielä pelastaa maailma tuhoutumiselta.
Kaikessa Langdon ei onnistu, ihmisiä kuolee, koska sankari on aina hieman myöhässä keksiessään paikan, missä murha tapahtuu. Lisäksi Langdonia jymäytetään vähän väliä. Aivan hirvittävän tosissaan en tätä kirjaa lukisi, sillä kaikkein ihmeellisin matka Langdonilta on tippua noin kuudesta kilometristä helikopterista Tiber-jokeen, selviytyä elävänä ja juosta suoraan sairaalanvuoteelta pelastamaan maailma. Tähän suhteutettuna kirjan tapahtumat rullaavat koko500-sivuisen kirjan läpi kohtuullisen vauhdikkaasti. Ehkä hieman ymmärrän kirjailijan suursuosiota, sillä eihän tätä kirjaa lukiessa nyt varsinaisesti tylsää tullut, pitkin Roomaa oli hauska vaeltaa - jälleen kerran.
Seuraavat kuvat Rooman kirkoista ja paikoista, joissa oletan Langdonin juosseen:
Vatikaani, Pietarinkirkko:
Vatikaani on linnoitettu siksi, että katolinen kirkko säilyttää puolta kaikesta omaisuudestaan siellä - harvinaisia maalauksia, veistoksia, mittaamattoman arvokkaita jalokiviä, äärettömän kalliita kirjoja... minkä lisäksi Vatikaanin pankin holveissa kultaharkkoja ja kiinteistöjen luovutuskirjoja. Sisäpiirin arvioiden mukaan Vatikaanin rahallinen arvo on suurin piirtein 48,5 miljardia dollaria. Istutte pesämunan päällä.
Pantheon, jossa Langdon virheellisesti ensin ajatteli ensimmäisen murhan tapahtuvan. Kirjassa mainitaan, että Pantheonin sisäänkäynnin molemminpuolin on poliiseja vahdissa, en kyllä huomannut:
M AGRIPPA L F COS TERTIUM FECIT. Langdon käänsi sen huvittuneena, kuten joka kerta. Tämän rakennutti Luciuksen poika Marcus Agrippa, kolmannen virkakauden konsuli.
Se nöyryydestä, hän ajatteli ja käänsi katseensa ympäristöön. Lähistöllä kuljeskeli muutama turisti videokamera käsissään. Joukko muita istui La Tezza d'Oron terassilla nauttimassa Rooman parhaasta jääkahvista. Pantheonin oven ulkopuolella seisoi huomioasennossa neljä roomalaista poliisia - -
Kirkko Pantheonin lähellä:
Pieni luterilainen ihminen ei voi käsittää, miten järkyttävän kauniita ja koristeellisia Rooman kaikki kirkot ovat. Ja miten paljon kirkkoja on kaupungissa! Myös Langdon joutui toteamaan kirkkojen paljouden kaupungissa - vihjeitä seuraamalla ja niitä selvittämällä Langdon kuitenkin aina saapuu oikeaan paikkaan.
Piazza Navona, jonka suihkulähteessä Langdon taisteli viimeiseen asti, näytteli hukkunutta ja selvisi elossa, vaikka ei saanut pelastettua kardinaalia tälläkään kertaa. Vedessä oli kirjan mukana kolikoita, vaikka minusta se on aivan toinen suihkulähde, jonne ne kolikot heitellään...
Kirkko Piazza Navonalla. Täytyy sanoa, että jaksoin kiertää kirkoissa yhden päivän, minkä jälkeen totesin, että ne ovat kaikki aivan yhtä upeita.
Suihkulähde Piazza Barberinilla, jonka lähellä sijaitsevassa kirkossa tapahtuu yhden kardinaalin murha:
Travel and Leisure -lehden lukijat valitsivat Rooman Euroopan toiseksi upeimmaksi kaupungiksi, enkä yhtään ihmettele valintaa. Roomassa on joka paikassa niin paljon upeaa nähtävää ja koettavaa, että sitä voisi kiertää varmaan loputtomiin. Brownin kirjasta voi olla montaa mieltä, mutta aivan sairaan upeat paikat kirjailija on osannut valita tapahtumapaikoiksi. Suosittelen kirjaa Rooman-matkalle mukaan.
Dan Brown: Enkelit ja demonit
2010, WSOY, Bon-pokkarit, 1. suomennos 2005
Angels & Demons 2000
suomentanut Pirkko Biström
516 sivua
Kirjan on lukenut myös Kirjailijan kellarissa -blogisti.
Pari kertaa Roomassa olen käynyt, siellä voisi turisteilla ihan vaan kirkkoja kierrellen (ja ihan vaan ajoittain pihiyden merkkejä osoittava turisti arvostaa toki sitä että niihin pääsee yleensä ilmaiseksi, joissain on lisämaksuja jos haluaa kryptaan tms).
VastaaPoistaEnkelit ja demonit oli varsin viihdyttävä kirja joskaan ei sitä kauhean vakavissaan kannata ottaa, erityisesti alkoi naurattaa se ihan järjetön tempo jolla tapahtumat vyöryivät eteenpäin...tyyliin jossain paikassa Langdon nahistelee jonkun kanssa, jää jonnekkin ahtaaseen tilaan loukkuun, saa klaustrofobia-fiiliksiä että kuolee nyt tänne, ja sitten poliisi tulee ja pelastaa Langdonin joka juoksee seuraavaan paikkaan...ja tähän oli varattu noin minuutti aikaa.
Nimenomaan tuo, että tapahtumia vyöryy päälle - kukapa sitä nyt tiputtuaan kuudesta kilsasta ei jaksaisi jatkaa suoraan maailmaa pelastamaan... Lukija ei pääse kyllästymään siihen, että juoni jotenkin seisahtuisi esim. listaamaan vammoja tms.... Ja tosiaan kirjastoon Langdon jäi myös loukkuun, leikki hukkunutta suihkulähteessä jne. Mutta joo, tämä on fiktiota.
PoistaJa tosiaan, Rooman voi nähdä monella tavalla. Vaikka kirkoista. Sama vauhdikkuus varmaan ominaista Roomalle: siellä voi jatkuvasti nähdä jotain uutta.